Agilityesteitä ensimmäistä kertaa ratsain

Kaikki kuvat: Heidi Blom

Minähän en ole tänä kesänä montaa kertaa Muulilla ratsastanut, kiitos stunttikuskimme Oonan, joka on valmis ottamaan kaikki iskut puolestani vastaan. Tällä viikolla tuli kuitenkin sellainen fiilis, että voisin oikeastaan kokeilla, miten ratsastus sujuu. Vedin kukkahatun päähäni ja päätin että ratsastus toteutetaan laitumella, jossa on valmiina agilitytehtäviä. Jos muulia esimerkiksi v*tuttaa pelkkä kentällä pyöriminen. Agilityesteet olen opettanut jo maastakäsin, joten ajattelin kokeilla, tekisikö Muuli ne samaan tapaan selästä käsin.

Olisi nimittäin aika hyvä, jos niiden suorittamisesta tulisi yhtä automaattista selästä käsin kuin maasta ja Muuli ottaisi palkinnon yhtä runsaasti kuolaten. Voisin siinä sivussa ihan huomaamatta opettaa Muulille ratsastuksen saloja, kun kiidämme tehtävältä toiselle. Tehtäviä voisi myös ketjuttaa, jolloin Muuli oppii, että mitä tapahtuu seuraavaksi ja se mahdollisesti alkaisi pyrkiä kohti viimeistä estettä.
Mutta ei mennä vielä asioiden edelle.

Tallinomistaja oli liinan päässä ankkurina, ja hyvä niin, sillä Muuli ajatteli ottaa löysät ratsastajasta pois heti alussa. Olin varustanut sen full cheek-nivelkuolaimilla siksi, jotta voisin jättää turparemmin pois. Turparemmi ja palkitseminen ei nimittäin välttämättä sovi yhteen, koska Muuli saattaa purra poskeensa kauraa syödessään.

Sain Muulin takaisin haltuun melko nopeasti ja pian se lähti pysähdyksestä käyntiin ihan normaalisti ja ryysimättä. Olen kertonut blogissa, kuinka ensimmäiset liikkeellelähdöt ovat erittäin vauhdikkaita. En usko sen johtuvan esimerkiksi satulan sopimattomuudesta, koska silloin kaikki liikkeellelähdöt olisivat yhtä vauhdikkaita.

Kun saimme pysähdyksiä riittävästi molempiin suuntiin, oli aika suunnata esteille. Renkaiden ylitys oli täysin mahdotonta, sillä Muuli pyrki kiertämään ne parhaansa mukaan. Yksittäisen renkaan nostelu onnistui, kunhan tallinomistaja toimi namitätinä minun sijaani. Kapean kumimaton yli se käveli ainakin melkein kokonaan ja jopa pysähtyi sen keskelle.

Viimeiseksi menimme puusiltaa. Siinä Muuli toimi kaikista parhaiten. Se ohjautui itse keskelle siltaa ja käveli epäröimättä sen yli. Sitä ei tuntunut haittaavan edes se, kun sen kaviot menivät melkein joka kerta rikkinäisten lautojen kohtiin.. Kolmen hienon ylityksen jälkeen lopetettiin ratsatus siihen, tulin alas, riisuin Muulin varusteista ja jätin laitumelle syömään. Sen kaveri Nasse oli mukana treeneissä koko ajan. Hieman se häiritsi ollessaan liian lähellä, mutta kaiken kaikkiaan oli varmasti hyvä, että kaveri oli mukana. Muuli siis väistää Nassea, joten jos Nasse tulee ihan eteen, voi tilanne olla hieman kuumottava.