 |
| Postauksen kuvat ovat sunnuntailta, kun varsa ja Lotte pääsivät ensimmäistä -ja viimeistä- kertaa ulkoilemaan. |
Varsa syntyi sitten karsinaan iltapäivällä viime viikon perjantaina. Se oli väriltään musta ja ori, ensimmäinen aasiorivarsa, joka Tukkilaan oli syntynyt. Orivarsa oli hyvin odotettu, sillä tilan ori, Aatu, oli kovasti seuraajan tarpeessa.
Olin itse viettänyt perjantain Kotkassa ja Kouvolassa ja kun ajoin takaisin kotiin Porvoon moottoritietä pitkin, päätin poiketa Tukkilaan katsomaan varsaa. Kello näytti yhdeksää illalla.
Tallista löytyi Lotte, varsa ja tilan isäntäväki. Menossa oli varsan pelastamisoperaatio tuttipulloineen ja liityin mukaan. Varsa oli ollut kovin heikko eikä päässyt itse ylös. Lotte ei myöskään ollut kovin äidillinen eikä komentanut varsaansa ollenkaan tissille. Lotte suhtautui onneksi hyvin positiivisesti lypsämiseen ja antoi varsan kyllä touhuta nisiensä kimpussa. Varsa ei vain millään imenyt suoraan tissistä vaikka tuttipullosta se joi ahnaasti.
Alla oleva näky minua siellä odotti.
Laitoimme muistiin, että varsa saatiin juomaan noin 50-60 millilitraa per tunti. Se kakkasi siinä myöhäisillan aikana ensimmäisen kerran, sain senkin tallennettua. Lähdin kotiin kahdentoista maissa yöllä.
Lauantaina kuulin että varsa oli voimistunut sen verran, että se pääsi itse ylös ja se alkoi imeä itse myös nisää. Hienoa edistystä!
Sunnuntaina olin itsekin paikalla ja varsa joi edelleen itse. Nappasin yllä olevan kuvan sunnuntaiaamuna. Lotte ja varsa tuotiin myös hetkeksi pihalle jaloittelemaan ja ottamaan aurinkoa. Varsa asteli menemään pikkuisia askeleita. Meno oli hyvin huteran näköistä ja kavioissa oli vielä pehmosuojatkin paikoillaan. En ole nähnyt näin nuoria aasivarsoja koskaan, mutta tällä näytti olevan hyvin kapea rintakehä. Jalat nyt olivat vänkyrät, mutta varsoilla usein on. Ne kyllä oikenevat ajan kuluessa.
Tässä kohtaa nappasin tämän postauksen kuvat. Varsa oli aivan ihana, se tepsutteli luokseni muutaman kerran, kun menin kauemmas ottamaan kuvia. Nisää se etsi kovasti ihmisiltäkin, mutta ohjautui jo hyvin itsenäisesti tissille. Lottea kiinnosti erityisesti syöminen, joten siitä oli pidettävä riimusta kiinni ettei se lähtenyt hortoilemaan mihin sattuu.
Aasivarsat ovat kyllä hyvin itsenäisiä ja reippaita heti syntymästään asti, tai sitten se johtui siitä että varsaa oli käsitelty normaalia enemmän tuttipullotouhujen takia. Se katseli ympäristöään suurella mielenkiinnolla ja haisteli ruohoa.
Ulkoilun jälkeen varsan kunto heikkeni nopeasti eikä se enää päässyt ylös imemään. Kävin itsekin nostamassa sen tissille pari kertaa päivän aikana. Jouduin kannattelemaan sitä koko ajan, se ei ollenkaan seissyt omilla jaloillaan. Se kuitenkin imi koko ajan, joten toivoa ei vielä menetetty.
Isäntäväki juotti varsaa illan ja yön tuttipullosta ja nosti sitä tissille. Varsa heikkeni silti ja valitettavasti kuoli. Se eli kolme päivää. Vaikka tamma ei vaikuttanut kovin äidilliseltä, pyöri se normaalia enemmän ihmisten perässä varsan kuoleman jälkeen. Kuolleen varsansa kanssa se sai viettää niin kauan aikaa että se ymmärsi sen kuolleen. Se on tärkeää jos tammalta kuolee varsa, ettei varsaa vain viedä hei pois ja jätetä tammaa huutamaan sen perään.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti