Voin ihan rehellisesti ja täydestä sydämestäni sanoa, että tämä kesytysprosessi on ollut erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen. En ole aiemmin tehnyt maastakäsittelyä läheskään tässä laajuudessa, koska ratsastaminen oli minulle hevosharrastuksessa tärkeintä. Vaikka olen omistanut puolikkaan hevosen, ei minulla ollut siihen koskaan tällaista samanlaista suhdetta tai kontaktia kuin Muuliin. Sen kanssa "piti" nimittäin aina ratsastaa, ettei tullut vapaapäiviä. Maastakäsittelyä en silloin edes laskenut "liikutukseksi", vaan tärkeintä oli saada askeleita mittariin, ratsain. Jos tuo hevonen olisi minulla nyt, tekisin varmasti enemmän maastakäsittelyä ja ratsastus olisi mukava lisä, mutta ei päätavoite.
 |
| Muuli oli 13 cm matalampi kuin mitä sen piti olla. Onneksi en itsekään ole kovin pitkä. Kaikki postauksen kuvat: Tiina Ruuth-Kvist |
Olen tietenkin ajoittain hävennyt silmät päästäni, kun Muuli on töhöillyt, se kertoo siitä, että olen epäonnistunut sen kanssa. Mutta eikö kaikkien eläinten kanssa tule välillä tapapakkeja ja umpikujia, joita sitten lähdetään ratkaisemaan?
Ihan alussa, ehkä noin kuukauden verran, ajattelin, että laitan tämän muulin myyntiin, säästän rahaa ja ostan paremman jenkeistä. Mutta mitä enemmän tällaisen hieman haastavamman eläimen kanssa toimii, sitä enemmän siihen kiintyy. Suhde siihen eläimeen rakentuu, kun on ihan itse sen kesyttänyt ja se alkaa toimia arjessa. En ole koskaan ennen osannut arvostaa eläimessä esimerkiksi sitä, että se seisoo hienosti paikoillaan kavioiden raspauksen ajan (koska kaikkien hevosten "kuuluu" osata!) tai että sen voi sitoa kiinni ilman pelkoa vetopaniikista (koska tämähän on taito jonka "kaikki" hevoset osaavat) tai että sen voi loimittaa tarhassa vapaana.
Mikään normaalilta tuntuva asia ei ole Muulin kanssa tullut itsestään, vaan kaikkeen on siedätelty ja totuteltu pitkän kaavan mukaan. Mutta koska kaikki on alusta asti käyty läpi, tiedän jo miten se käyttäytyy missäkin tilanteissa. Siis suurin piirtein, toki yllätyksiä tulee aina. Ja välillä on poistuttava mukavuusalueelta, jotta voi oppia uutta.
Mitä Muulin myymiseen tulee, niin minulta se lähtee joko lopetukseen (oli iältään mitä tahansa) tai sitten jollekin muulitietoiselle kaverilleni. Mihinkään sirkukseen tai eläinpuistoon en tätä myy. Eläin kun ei murehdi elämätöntä elämäänsä, niin en näe mitään ongelmaa edes nuoren ja elinvoimaisen eläimen lopetuksessa. Melko potentiaalinen kiertolainenhan tämä on, joten haluan katkaista kierteen heti alkuunsa.
 |
| Tämäkin oli viime kesänä aika iso askel, eli että Muuli ei hämmenny vierellään jakkaralla seisovasta ihmisestä. |
Uskon edelleen, ehkä turhankin naiivisti, että Muulista tulee juuri sellainen kuin haluan. Tiesin jo ostaessani että kolmivuotiaan kanssa menee pitkään ennen kuin sen kanssa voi ratsastusta harrastaa täysipainoisesti. Muulit kasvavat hitaasti ja vaikka niitä maailmalla laitetaan satulaan parivuotiaana jolloin ne voidaan nelivuotiaina myydä allroundeina, niin tämän muulin kanssa ei ollut tarkoituskaan edetä niin nopeasti. Muulit saavuttavat aikuisuuden noin kymmenen vuoden iässä, joten tässä pitää vielä kuusi vuotta odotella hedelmän kypsymistä. Olisin mielelläni ostanut jo hieman vanhemman muulin kolmivuotiaan sijaan, mutta niistä minulle kerrottiin että niitä on käsitelty huonosti tai ne eivät ole sitä mitä ilmoituksissa luvataan.
Mitkä sitten ovat tavoitteeni? En ole kovin kummoinen ratsastaja, joten en (ainakaan tällä hetkellä) haaveile kisajutuista. Ratsastuspuolella tavoitteni on saada Muulista varma maastomopo. Jos se sen lisäksi tekee kentällä mielellään töitä tai toimii joskus ajossa, on se tietenkin plussaa.
Maastomopokaan ei muuten ihan tuosta noin vain synny, vaan kyllä siihenkin auttaa kaikki maastakäsin tehty pohjatyö ja luottamuksen kasvatus. En missään nimessä koe, että Muuli luottaisi minuun edes 50%, mutta on sen luottamus koko ajan kasvanut lisää. Se siis jää selän taakse kohdatessaan pelottavia asioita eikä riistäydy käsistä irti, kuin erittäin tiukoissa tilanteissa.
Jos nyt kävisi niin, että tämä muuli kupsahtaisi tai että se palvelisi minua paremmin mediumiksi paistettuna lautasellani, en voi mitenkään kuvitella ostavani all round muulia jenkeistä ja olettaa, että se tekee kaiken mitä siltä pyydetään. Sen kanssa lähdetään ihan yhtä pohjalta ensin maasta ja vasta sen jälkeen selästä. Toimisin samoin myös uuden hevosen kanssa nykyään, enkä vain heittäisi satulaa selkään ja lähtisi kokeilemaan maastovarmuutta.
Tavoitteeni Muulin kanssa voivat kuulostaa lukijoista utopistisilta, mutta jos tavoitteita ei aseta ollenkaan, katoaa punainen lanka kaikesta tekemisestä eikä mitään koskaan tapahdu. Antti Lehtiläkin kertoi blogiexpossa, että tavoitteita on asetetava ja välitavoiteidenkin saavuttamista saa juhlia. Pitkän tähtäimen tavoite on osallistua vuoden päästä Barokkipäiville, välitavoite on ratsautua itse, hinkuttaa puoli tuntia koulua kentällä ja laskeutua, kaikessa rauhassa ja harmoniassa. Kirjoitin aiemmin ettei minua kiinnosta kisaaminen, mutta eiköhän joku kisakuski huijata selkään.
Maastakäsittely tai arjen asioiden opettaminen ei ole ollut minulle sijaistoimintoa, joita teen vain siksi, kun ratsastaminen ei onnistu. Se kaikki on osa tätä muuliharrastusta ja ne asiat ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin ratsastus. Eikös tallilla muutenkin mene suurin osa ajasta ihan muuhun kuin ratsastamiseen? Kuntoon laittoon, riisumiseen, varusteiden puunaamiseen jne.
Minusta tuntuu että hevosenomistajia, jotka vain "leikkivät" hevosensa kanssa ratsastamatta niitä tavoitteellisesti peräänantoon, dissataan aika paljon. Että eihän tuo ole oikeaa harrastamista kun selässä käydään kerran tai pari viikossa. Mutta mitä jos mä kertoisin teille, että harrastaa voi monella eri tavalla? Ja juuri nyt olen ihan tyytyväinen nykytilanteeseen Muulin kanssa.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti