Lähdetäänpä vaikka siitä, että selkäännousut ovat tuottaneet oikeasti päänvaivaa. Ja ne olivat pitkään se helpoin osa ratsastusta. Muuli siis seisoi oikein hienosti paikoillaan ja päästi kuskin selkään. Tälläkin hetkellä se päästää kyllä selkään, mutta ennen sitä se pyörii ja hyörii eikä seiso paikoillaan jakkaran vieressä. On ihan sama, että tuleeko ratsastaja jakkaran kanssa viereen vai talutetaanko Muuli jakkaralla odottavan ratsastajan viereen, yhtä haasteellista.
Olen jumpannut tätä Muulin kanssa keskenäni, on ollut taluttaja, avustaja ja sitten on tietenkin jumpattu Muulin stunttikuskin kanssa. Ja lopulta selkään pääsee helposti, mutta ihan joka kerta sessio alkaa siitä, että seisotaanko paikoillaan.
Selkään on siis aina päästy, mutta siihen on saattanut mennä hyvinkin paljon aikaa. Se hetki kun ratsastaja sinne kiipeää, ei ole ongelma. Muuli ei siis pelkää asioita selässään tai yläpuolellaan. Se ei ragoi selän paineluun eikä ratsastuksessa vaikuta kipeältä selästään, joka voisi selittää tällaista käytöstä. Varmasti Sinä, rakas lukijani, olisit jo vienyt Muulin klinikalle kokovartalokuvauksiin, mutta minä en, ainakaan vielä.
Kokoan tästä materiaalia erilliseen postaukseen ja toivon että ennemmin kuin myöhemmin tilanne ratkeaa parhain päin.
Toinen ongelma ilmeni ihan parilla edelliskerralla. Vasemmassa kierroksessa Muuli tekee aidalla äkkikäännöksen ja vaihtaa suuntaa. Laukassa yleensä. Ihan hirveen kiva. Oona on kyllä ollut melkoinen apina, kun on pysynyt selässä ja oppinut jo ennakoimaan mitä tulee tapahtumaan. Näin se kai on, että nuorilla on yleensä toinen puoli heikompi, ja nyt se on ainakin laukassa vasen kierros. Vasen laukka oli alussa se parempi.
Kokoan tästäkin oman erillisen potauksen jos homma lähtee ratkeamaan. Koska en itse ratsasta videolla, en halua ihan tietoisestikaan laittaa mitään "blooperseja" kun selässä on toinen henkilö.
Mitä tulee hyviin juttuihin, niin niitäkin toki on. Muuli seuraa hienosti kuolainta ja varsinkin ravikahdeksikolla ja ympyrällä se taipuu hienosti sisään. Ei siis tietenkään koko aikaa mutta yhä enemmän ja enemmän. Kieli tekee helikopteria vähemmän ja korvat ovat pidempiä aikoja kerrallaan rennot.
Rennosti sivuilla heiluvista korvista näkee muuleista todella selvästi, milloin ne ovat liikkeellä rennolla fiiliksellä. Satulan ja kuolaimet Muuli antaa laittaa kuin olisi aina toiminut ratsuna.
Olen saanut Muulin kanssa tallilta ihan uskomattoman määrän tsemppausta ja uskoa siihen, että hyvä siitä vielä tulee. Ja kertomuksia siitä, kuinka heidänkin nuorensa oli sellainen ja tällainen kun ratsun uraa aloiteltiin. Ja vielä vanhempanakin teki sitä ja tätä. Nykyään kun kaikki kulissit kiiltää, niin ainakaan netissä ei kukaan omalla nimellään kerro vaikeuksia. Nuoret hevoset ovat niin superrr ja tekevät kaikki uudet asiat niin, kuin olisivat tehneet niitä koko pienen ikänsä.
En voi mitenkään uskoa että kaikki hevoset ovat olleet viilipyttyjä ja etteivät ne ole nuorena koikkelehtineet niin, että kuski olisi pudonnut, tai ollut vaarassa pudota. Mutta ei näistä paljoa huudella. Ja koska näistä ei puhuta, tuntuu jokainen epäonnistuminen ja alamäki niin kovin isolta ja ylitsepääsemättömältä.
Mutta onneksi meidän tallilla on kohtalotovereita, ei tätä lajia muuten jaksaisi!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti