Ratsastusta, ratsastusta..

Alkaa oleen postausideat vähissä kun aina vain tätä ratsastusta.. No on minulla tässä ajatuksen tasolla tulossa postaus loimenkorjauksesta, maastakäsittelystä, eräästä ulkomaisesta hevoslehdestä ja Muulin haavanhoidosta. Kun vain olisi aikaa kirjoitella ne kaikki!

Edellinen ratsastuspostaus tuntui jakavan lukijoiden mielipiteitä. Suurin osa osasi laittaa D-hymiön kuten kuuluikin ja osa oli sitä mieltä, että Muuli on kohta ihan pilalla kun amatöörit leikkii sillä. No oli niin tai näin, olisin voinut kirjoittaa postauksen ihan erilaiseksi ja jättää kaikki hauskat ja viihdyttävät jutut kertomatta. Eiköhän aika moni lue Muuliprojektia juuri siksi kun meillä menee välillä huonostikin.

Kuulin muuten huhuja, että jopa ammattiratsuttajat lentävät tantereeseen nuorilta! Olin ihan hämmästynyt, koska eihän sellaista pitäisi tapahtua! Mutta kuka ammattiratsuttaja on pamauttanut metrisen portin yli ja pysynyt selässä?

Muuliratsastus keräsi tapansa mukaan yleisöä tallin eteen.

Viime lauantaina Oona tuli siis jälleen muulinkesyttäjäksi. Meillä ei ollut tallinomistajaa kyntöruunana ja minä en siihen hommaan lähde, joten Oona pääsi heti alussa vapauteen. Rakentelin kentälle pari pientä tehtävää, neljä pehmopuomia ravi/käyntipuomeiksi ja potilla merkkasin pujottelua ja voltteja. Muulin varustin apuohjalla. Naruriimusta kulkee naru satulavyöhön ja sen on tarkoitus estää äärimmäiset pään nostot (ja hyppäämisen aitojen yli). Kokeilin tätä jo aikaisemmin eri kireydellä Muulille ja se otti asian ihan hyvin.

Eräs ratsastuksenopettaja ehdotti tätä entiselle vuokrahevoselleni, jolla oli tapana katsoa yläkautta silmiin. Tämä palasi mieleeni kun mietin, että mikä apuohja olisi Muulille vähiten turmiollinen. Kaikkihan ne jollain tapaa ovat saatanasta ja pilaavat eläimen. Remminä käytin muuten loimen jalkalenkkiä.

Muulilla oli meno päällä kuten aina, joten alkuverkoissa Oona meni enimmäkseen ravia ja laukkaa ja keskittyi sen jälkeen tehtäviin. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun Muuli ylittää ravipuomeja kuskin kanssa, mutta se meni tosi hyvin! Toki pari kertaa se sujautti niiden ohi ulkopuolelta, mutta jos se osui puomeille niin se ylitti ne hienosti.

Yhdellä kertaa se ylitti ne laukassa, yhdellä loikalla. Harmittelin jälkikäteen että juuri silloin en ottanut videota.

Tehtävänä oli ylittää ravipuomit ravissa ja tehdä ennen ja jälkeen niitä ympyrät. Muutenhan tehtävä onnistui ihan hienosti mutta Muulin siirtäminen hitaampaan askellajiin on hieman haastavaa. Ratsastuskerran loppu käytettiin siis pysähtymisen harjoitteluun. Jos Muuli ei sattumoisin pysähdy istunnalla tai kevyellä ohjasotteella, se lähtee puskemaan vastaan. Jonain kertana se on hyvinkin herkkä pysähtymään ja tekee sitä mielellään kun toisella kertaa se vain posottaisi menemään, ei vältämättä laukkaa tai ravia, mutta käyntiä.

No miten pysähtymistä harjoitellaan kun Muuli vain painaa suu auki vastaan eikä hellittääkään voi ennen kuin se pysähtyy, muutenhan se saisi palkinnon siitä, kun jatkoi vain? Pyysin Oonaa pitämään sisäohjan reidessä kiinni antaen Muulin pyöriä paikoillaan ympäri juuri niin kauan kuin se pysähtyy. Pysähdyksessä se saa tietenkin myötäyksen ja herkun.

Muuli pyöri ja pyöri.. Kyllä se pysähtyikin, mutta lähti omin lupineen liikkeelle eikä seissyt paikoillaan edes niin pitkään että saisi käden taskuun ja palkittua. Siitä sitten vain uudestaan pyörimään. Lopetin videoinninkin ennen kuin Muuli viimeisen kerran pysähtyi ja Oona pääsi alas selästä. Sanoin nimittäin että kun se sen verran pysähtyy että pääsee alas, niin se olkoon sen palkinto seisomisesta.