Laukkaa useampi kierros putkeen!

Olen näköjään ottanut tavaksi huutomerkittää postausteni otsikot, mutta tämä postaus, jos joku, sen oikeasti ansaitsee. Oona tuli nimittäin taas stuntteilemaan ja kuten kerroin jo, meni ensimmäinen kerta Muulin kanssa todella hyvin! Tulin tallille samoihin aikoihin Oonan kanssa ja samalla kun hän kävi ajamassa poninsa Nassen, tein Muulin kanssa maastakäsittelyä ja juoksutin viuhkaan asettamieni pehmopuomien yli. Se meni ihan hyvin niin kauan kun puomit olivat jokseenkin viuhkassa. Sitten Muuli kokeili jos kuopimalla tai puomeja pureskelemalla saisi palkinnon, ei saanut.

Talutin Muulia tapani mukaan lopuksi niin, että sillä oli pehmopuomit selässä. Se ei ole koskaan pelästynyt mitään tuossa kohtaa, mutta nytpä pelästyi. Muuli oli minulla tuossa kohtaa ihan vain naruriimussa. Muuli loikki muutaman askeleen ja kaksi puomia putosi maahan, mutta hanskasta se ei lähtenyt. Muuli ei siis lähtökohtaisesti lähde lapasesta jos se peljästyy jotain. Asettelin selässä olleet puomit paremmin ja jatkoin harjoituksia.

Kun Oona saapui takaisin ajolenkiltä, oli aika varustaa Muuli. Sain rakentavaa palautetta eräältä aktiiviselta rungottomien satuloiden käyttäjältä ja sen perusteella yritin kaikkeni että satuloin satulaa taaemmas kuin edellisellä kerralla ja kiristin mäkivöitä hieman. Sain satulan mielestäni oikein hyvään kohtaan ja satulan sisällä oleva etukaari tuli mielestäni Muulin selkään nähden oikealle kohdalle. Viimeksi satuloin samaan kohtaan, mutta satula liikkui hieman eteen. Selkäähän Muulilta löytyy, joten satulaa saa kyllä sen puolesta laittaa taaemmas.

Otin ennen ratsastusta kuvan Muulin selästä satulan kanssa ja uudestaan ratsastuksen jälkeen. Hikijälkiä ei tänään(kään) ehtinyt syntyä, koska Muulia ei rasiteta vielä niin paljon että se oikeasti hikoaisi. Satulasta on tulossa vielä tällä viikolla kattavampi postaus.

Tallinomistaja juoksutti Muulia hieman ennen ratsautumista. Kun sillä on satula selässä, se ei laukkaa kovin mielellään mutta sanan "laukka" se on siinä mielessä oppinut että laukka nousee ravista ilman kiihdytyskilpailua. Tällä kertaa se ei kuitenkaan jatkanut laukkaa kovin pitkään ja epäilimme syyn olevan nimenomaan satulassa. Siis ei siksi että satula tuntuisi sen mielestä pahalta, vaan siksi kun selässä on jotain sinne kuulumatonta.

Eikai siinä sitten muuta. Oona varustettiin taas selkäpanssarilla ja liivillä, jonka taskut ovat täynnä kauraa ja selkään vaan. Tallinomistaja talutti jälleen aluksi liinassa, ja hyvä että talutti, sillä Muuli otti heti ensimmäisestä liikkeellelähdöstä pienen spurtin. Sehän teki sitä minun kanssani aika paljon syksyllä ja se oli todella raivostuttavaa. Tällä kertaa seuraavat liikkeelle lähdöt sujuivat ilman ongelmia.

Tallinomistaja pääsi pian ympyrän keskelle liinan päähän ja molempien ravien jälkeen Oona pääsi vapauteen ilman liinaa. Tässä kohtaa kuvailin menoa kentän portilta ja myhäilin onnessani kun ajattelin Muulia ensi vuoden Barokkipäivillä.

Muuli ei kuitenkaan päästänyt kuskiaan helpolla. Se otti omia kiihdytyksiä mutta Oona sai hanskattua sen joko aitaa vasten pysähdyksiin tai sitten ympyrälle. Muuli teki tätä erityisesti pitkillä sivuilla, joten siirryimme molemmat tallinomistajan kanssa kentän puoliväliin pitkille sivuille muodostaen Muulille puolen kentän kokoisen turvallisen alueen. Se ei ainakaan saisi niin pitkiä vauhteja.
Tässä Oona ratsasti tarkoituksella keskellä ja vaihdetaan liina toiselle puolelle.

Tallinomistaja kysyi haluaisiko Oona kokeilla laukkaa ja halusihan se. Seuraavassa hetkessä ne laukkasivat monta kierrosta vasempaan kierrokseen ihan tosta noin vain.! Joo tiedän, videos or didn't happen. Kuvia sain muutaman kunnes kamera ilmoitti että muistikortti on täynnä. Se kamera, jolla voi ottaa videota, oli kentän toisessa päässä repussa. Joten siinä sitten tuijotettiin tallinomistajan kanssa silmät pyöreinä kun tyypit vetää hallitun näköistä laukkaa monta kierrosta putkeen! Muuli meni korvat hörössä iloisen näköisenä kolmitahtista (!!) laukkaa eikä yrittänyt ryntäillä mihinkään!

Kolmitahtisuuden tsekkasin jälkikäteen kuvista ja kyllä, se on kolmitahtista.

Vaikeampi laukka

Helpompi laukka. Pahoitteluni kuvanlaadusta, olin melko kaukana kuvattavista.

Tässä kohtaa hain videokameran ja hylkäsin kuvakamerani.
Oli aika kokeilla sitä toistakin laukkaa ja Muulihan lähti. Siinä ei paljoo tallinomistaja portsarina pitkällä sivulla auttanut kun Oonaa vietiin kentän toiseen päähän. Kyllä, tämä tuli videolle ja jos olisin itse ollut selässä, olisin julkaissut sen, mutta koska selässä oli kallisarvoinen stuntti, saa hän itse julkaista videon joskus, jos haluaa. Oona otti valitettavasti maakontaktia mutta puntattiin saman tien takaisin selkään ja homma jatkui. Muulista on sanottava että se jäi viereen seisomaan ja odottamaan.

Lupasin tuoda pullat Oonan puolesta koska olin syypää siihen että hän ylipäätään oli selässä. Pulliksi suosittelen muuten Lidlissä myytäviä omenapiiraita sieltä paistopisteeltä.

Kuten tästä kuvasta näkee, oli Muulin suu auki aina välillä ja kieli teki sivulla helikopteria. Heti kun Muuli rauhoittui ja rentoutui, pysyi suukin visusti kiinni. Suun aukominen on kuitenkin kaikenkaikkiaan vähentynyt todella paljon siitä, mitä se oli syksyllä.

 Oona nosti vielä kerran tämän vaikeamman laukan, siirtyi raviin ja ravaili kahdeksikkoa loppuun pitkät pätkä. Tämän jälkeen vielä pitkät loppukäynnit ympäri kenttää.

Sovimme että seuraavaa kertaa varten laitamme pätkät aitaa estekannattimien avulla pitkien sivujen keskelle jolloin Muulille jää oikeasti vain se puolikas kenttä. Kentän toinen pää on muutenkin "pelkopääty" joten sinne ei vielä tässä vaiheessa kannata mennä itseään satuttamaan.

Koostin ratsastuksesta videon jossa ei valitettavasti ole ollenkaan sitä laukkaa. Oikea laukka oli vain kaksi nopeaa pyrähdystä ja hyvästä vasemmasta laukasta en saanut videota.

Ai että olen iloinen kuinka hyvin tämäkin ratsastuskerta loppujen lopuksi meni! Ja vaikka Muuli yrittää rykiä välillä, se on kuitenkin taas ihan tasainen kun sen saa haltuun ja jatkaa mitä oli tekemässä. Minulla on tästä niin paljon opittavaa vielä. Ja eihän se putoaminenkaan maata kaada, selkään vain takaisin ja ensi kerralla nopeammat hoksottimet ja Muuli paremmin tuntumalle.

Ratsastuskerta kesti noin 20 minuuttia, eli oli ihan normaali pituus Muulin ratsastukseksi. Omat selässäkäyntini ovat olleet saman pituisia, eli tässä ei nyt ole tarkoituskaan rakentaa mitään kestävyyskuntoa, vaan totutellaan ratsuhommiin ja toki samalla painoon selässä.

Satulakaan ei kuvien perusteella liikkunut ratsastuksen aikana eteen, mutta tämän satulan polvituet ovat sen verran muodokkaat että näyttää siltä että satula on aivan kaulalla.