En tiennyt tästä lehdestä yhtään mitään ennen kuin Sari ja Ben hyppäsivät puikkoihin. Ja kun näin vanhempien numeroiden ulkoasua ja sisältöä, niin en totta puhuen olisi lehdestä kiinnostunutkaan. Numerot näyttivät olevan täynnä "katso mun hevosta, se on ihana" -tyylistä tekstiä vailla mitään kunnon faktoja. Jutut tulivat suoraan hevosten omistajilta tai alan yrittäjiltä. Sellainen on muuten myös yhdysvaltalainen Mules and More magazine, jota en enää jaksa tilata.
Chattailin Sarin kanssa alkuvuodesta ja hän halusi muuttaa lehden sisällön kohti oikeaa asiaa ja vähentää näitä ihkujuttuja sun muita täytteitä. Lehden tilaajakunta oli kuulemma pieni ja tarkoitus olikin faceliftata koko lehti. Ulkoasussa tapahtuikin huima parannus.
Lehdellä tuntuu olevan pieni tai olematon toimittajakunta sillä suurin osa jutuista on eri alojen ammattilaisten itse kirjoittamia. Toimitettua materiaalia ei siis ole näissä kahdessa ensimmäisessä numerossa ollut ollenkaan. Olen tottunut suomalaisiin lehtiin, jossa palkatut toimittajat toimittavat jutut ja ammattilaisten juttuja voin lukea heidän yritysblogeistaan. Teksti on kuitenkin laadukasta, joten se varmasti oikoluetaan ja korjataan moneen kertaan. Tekstistä ei siis välttämättä huomaa että kirjoittaja vaihtuu juttujen välissä.
Englannissa näyttää olevan paljon yrittäjiä hevosalalla. Valmentajaa ja kouluttajaa löytyy vaikka kuinka. Vaikka kirjoitin alkuun että tämä lehti poikkeaisi valtavirrasta, niin en tarkoita enkelihörhöilyä, yksisarvisskeidaa tai muuta hevosen tuntemista. En edes tiedä poikkeaako tämä Englannissa valtavirrasta, kun siellä on harrastusta varmasti jokalähtöön. Suomesta tämä eroaa siten että mukana on länkkäriä, maastakäsittelyä, aaseja, kengättömyyttä (mutta ei siksi että kengät olisivat pahasta), kuolaimettomuutta (mutta ei niin että kuolaimet olisivat pahasta) ja erilaisia hevostaitureita. Ei siis staroja koulumaailman huipulta vaan esimerkiksi Endo the Blind ja The Nightingales. Linkit vievät Facebook-sivuille.
Poimin tuoreimmasta numerosta itseäni eniten kiinnostavia juttuja tähän
Endo the Blind. Endo on sokea yhdysvaltalainen hevonen. Se sokeutui vasta aikuisiällä uveiitin takia mutta omistaja ei luovuttanut vaan jatkoi harrastamista. En tiennyt että he kisaavat jopa WE:ssä ja ihan sijoittuen! WE taitaa tosin olla aika pienen piirin juttu Yhdysvalloissa, mutta silti. Onhan siellä hevosharrastajia kuitenkin ihan jumalaton määrä Suomeen verrattuna.
Kevyt istunta -artikkelissa ratsastuksenopettaja kertoo kuinka istuntaa voi keventää takapuolelta reisien varaan jolloin tasapaino on parempi ja hevosen on helpompi liikkua. Tämähän on ihan peruskauraa Suomessa, mutta kuvitelkaas tilanne Englannissa, jossa lapsille vain ostetaan ponit ja kovaa ravia. Ei siellä käydä millään ratsastustunneilla, vaan istutaan satulassa fiilispohjalta. Eikä se fiilis näytä kuvien perusteella olevan mikään hyvä istunta.
Aasien koulutuksesta kertoo Meredith Hodges. Luulen että artikkelit ovat samoja, joita ADMS ja Mules and More magazine ovat jo julkaisseet, mutta varmaan aika harva tilaa näitä lehtiä. Meredith kertoo ihan perusjuttuja ja vaikka jutussa esiintyykin aina aaseja tai muuleja, sopivat menetelmät täysin myös hevosiin. Meredithin tyyli eroaa valtavirran hevosenkäsittelystä siinä, että hän tekee asiat hitaasti ja pilkkoo kaiken pieniin osiin. Hän käyttää namipalkkiota, mutta ei samassa tiheydessä kuin naksuttelijat.
Lukijoiden kysymyksiin vastaa ongelmahevoskouluttaja Anna Bonnage. Näistä tulee jopa tosi nostalginen fiilis, kun yleensä asioita kysellään ht.netissä tai Facebookissa.
Hevosagilityä harrastetaan jo monessa maassa, mutta Suomeen se ei ole oikein vielä rantautunut. Tiesitkö että lajissa voi osallistua kilpailuihin, jotka toimivat niin että radan saa postilla kotiinsa ja suoritus videoidaan ja lähetetään liittoon? Ahkerimmat ja parhaimmat palkitaan! Mukaan pääsee kuukausimaksulla ja olen ihan oikeasti harkinnut tämän testaamista. Joo tiedän että agilityä voi harrastaa ihan itsekseen, mutta tämän kautta siihen tulisi jotain tavoitteitakin.
Unbridled goddess on Instagramtili, jota kannattaa ehdottomasti seurata. Tara Davies kertoo kuinka hevosen olemusta ja tunteita voi kuunnella entistä paremmin ja ottaa kantaa siihen, mitä pitäisi tehdä jos hevonen on sillä fiiliksellä että "en muuten tee".
Sue Thomas kertoo siitä, miten itse kehitetty ja valmistettu tuote saadaan markkinoille. Hänen tuotteensa ovat kuolaimettomat suitset, joille jän antoi nimeksi Transcend Bitless Bridle. Juttu ei ole näiden suitsien mainostamista vaan se kertoo siitä miten tuotekehittely eteni ja miten se vietiin markkinoille. Tsekkasin muuten suitsien hinnan ja koko paketti kaksilla ohjilla maksaa noin 170 puntaa.
No ihan hörhöilyttä ei päästy, sillä yksi juttu kertoo eläinten kanssa kommunikoinnista. Sen on tietenkin kirjoittanut tämä kommunikoija itse. Olen muuten ajatellut kokeilla jotain sellaista Muulinkin kanssa. Eli lähettäisin joko kuvat sähköisesti tai sitten kommunikoija tulisi tapaamaan Muulia. En usko siihen nimittäin pätkääkään, mutta kaikkea pitää kokeilla. Paitsi kansantansseja ja..
No mitä tämä lehti sitten kustantaa? Lehti ilmestyy kuudesti vuodessa ja sivumäärä on 52. Lehti maksaa verkkoversiona 11 puntaa vuodessa (12,5e) ja tilattuna tuplat. Tämän saa tilattua myös Suomeen paperiversiona. Verkkolehti on kuitenkin tämän vuoden alusta muuttunut sellaiseksi, että koko lehti on mahdollista ladata itselleen jolloin sitä on helppoa lukea koneelta tai tulostaa lehdeksi. Minä olen niin vanhanaikainen tyyppi että tulostin lehden itselleni A5-kokoisena.
Suosittelen kokeilemaan edes vuodeksi, tässä ei nimittäin kovinkaan paljon häviä jos lehti ei sittenkään tunnu omalta. Lehden sivuille ja tilamaan pääsee tästä. Sivuilta löytyy myös muutamia ilmaisia artikkeleita, ne ovat tosin aika vanhoja.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti