Pian aasivaellukselle pääsee Suomessakin!

Kuten Instagramin ja Facebookin seuraajat tietävät, olen ylpeänä mukana perustamassa Suomen ensimmäistä aasivaellustallia. Paikkana toimii Tukkilan tila, eli se sama talli, jossa Muuli asusti ensimmäiset kolme Suomessa. Muuli asutti pihattotarhaa näiden aasien kanssa ja nyt aasit joutuvat hommiin.

Tukkilassa on syntynyt aasivarsoja, mutta aasikasvatus ei Suomessa oikein lyö leiville. No miten aasit saadaan tienaamaan heinärahojaan? No viemällä turisteja metsään!

Jos aasivaellukset ovat kovaa kamaa Ranskassa (ja myös Saksassa, kuten kerroin edellisessä postauksessani), miksei niille olisi tulijoita myös Suomessa? Tilanteemme on se, että jos asiakkaita ei ole, ei haittaa, aasit ja me ihmiset jatkamme elämäämme normaalisti. Jos tulijoita taas on, ovat aasit ja ihmisresurssi käytettävissä. Eli vaikka homma ei lähtisi pyörimään (tietenkin se lähtee), niin kukaan ei ajaudu konkurssiin tai kodittomaksi. Rahaa tässä ei siis ole ainakaan vielä kiinni.

Tilanne tosin muuttuu siinä vaiheessa kun meidän on laajennettava toimintaa ja haettava Belgiasta lisää aaseja, mutta katsotaan tämä kesä nyt ensin.

Kuvassa Susanna, Sportti, Tupajumi, Kepponen (kuormasatula selässään) Outi, Lumi ja Heikki. Outi ja Heikki ovat Tukkilan tilan isäntäpari.

Tämä aasi on nimeltään Tukkilan Tupajumi. Se on kaksivuotias tamma, joten se ei vielä kanna kuormasatulaa pitkään aikaan. Se ei kuitenkaan rasitu liikaa tällaisista rauhallisista kävelylenkeistä. Ei vaikka olemme ylittäneet isoja lätäköitä, kuten sen jaloista huomaa.  Kuva: Susanna Lehto, Suvililja.net

Kuva: Susanna Lehto, Suvililja.net

Tukkilan aasit ovat luonteeltaan sellaisia että ne tulevat aidalle heti kun niitä menee katsomaan. Ne tunkevat portista ulos ja lähtevät oikein mielellään lenkille. Niitä voi harjata ja olen todistetusti hoitanut niiden kavioita melkein koko vuoden. No, yksi taistelija porukassa oli, se on onneksi myyty eteenpäin. Annoin sille sille silloin nimeksi "Tukkilan vittumainenvuoltava". En muista minkä nimen se lopulta sai papereihinsa.

Olemme nyt koulineet aaseista mallikelpoisia vaelluskavereita omalla porukalla ja nyt tuntuu siltä että ne toimivat. Vetoaasina meillä on tosin aina ollut Lumi suurimman osan matkaa, sitä on menneisyydessä käsitelty paljon ja sillä on maastoiltu, eli se kyllä menee joka paikasta.

Muut aasit miettivät märissä kohdissa hetken ja ylittävät esteet parhaaksi katsomallaan tavalla. Yksi porskuttaa läpi ja toiset kiertävät kuivan maan kautta. Viikonlopun testivaelluksella märkä metsäautotie nimittäin yllätti meidät muutamassa kohdassa.

Luova kuvaustauko juuri katkaisemamme puun päällä. Kuva: Susanna Lehto, Suvililja.net

Asettaudumme ylläolevaa kuvaa varten.. Kuva: Susanna Lehto, Suvililja.net

Aasivaellus on hieman huono sana, koska ainakin itse liitän vaelluksen koko päivän reissuun missä edetään useita kymmeniä kilometrejä. En itse koskaan lähtisi tuollaiselle vaellukselle sillä olen liian mukavuudenhaluinen. Hevosen tai muulin selässä ajatus tuntuu sensijaan oikein houkuttelevalta.

Nimesimmekin nämä aasivaellukset aasiretkiksi koska pituus on kohtuullisempi (ajallisesti pari tuntia) ja retki taas tuo mieleen retkieväät, ja mikä olisi aasiretki ilman kunnollisia eväitä? No ei mikään! Piknik luonnon helmassa kuuluu oleellisesti asiaan.

Hevosihminen on tässä kohtaa että "en todellakaan maksa siitä että kävelen aasin kanssa metässä". Ilouutinen Sinulle, ei tarvitsekaan! Voit kävellä siellä oman hevosesi/aasisi/muulisi kanssa mielinmäärin jos siltä tuntuu! Kaikilla ei kuitenkaan ole omaa kavioeläintä, koiraa, kissaa tai laamaa tai he haluavat silti tulla kävelemään aasien kanssa.

Meidän reissuillamme lähtee aina opas mukaan (minä), eli tätä ei nyt tehdä perinteiseen Keski-Eurooppalaiseen tyyliin jossa saat mukaasi aasin ja kartan ja herran haltuun. Ehdotin tätäkin Outille, mutta hän sanoi ettei todellakaan anna aasejaan kenenkään matkaan. Ties mistä ne löytyy, jos löytyy. Voinkin oppaan roolissa kertoa sujuvasti aaseista koko reissun ajan, mahtavaa!

Alta löytyy vartissa askartelemani mainosvideo aasiretkistä. Koska panostamme myös kansainväliseen toimintaan, olen tekstittänyt sen englanniksi. Toivottavasti meni edes sinnepäin oikein tämä..

Henkilön Tukkila's Donkeys (@tukkilantila) jakama julkaisu 10. 05ta 2017 klo 12.51 PDT

Susanna Lehto (Suvililja.net) lähti mukaamme testivaellukselle ja kamera oli tietenkin mukana. Tämä postaus on kuvitettu pääosin Susannan kuvilla, mutta myös minä otin näistä pari (ne, joissa Susanna näkyy mukana). Susanna joutui sekä taluttamaan että kuvaamaan ja jossain vaiheessa vaihdettiin. Koska meitä testiryhmäläisiä oli tasan niin monta kuin aasejakin, taiteilin sujuvasti kahden aasin kanssa.

Sportti ja Tupajumi eivät menneet kovin synkassa, koska Sportti jäi nimestään huolimatta pitämään perää kun Tupajumi kulki mieluiten toisten hännässä. Sportin häntä ei sille kuitenkaan kelvannut. Että ole siinä sitten kun toinen vetää eteen ja toista saa vetää.

Lisätietoa aasiretkistä voi lukea (toistaiseksi vain suomeksi) Tukkilan kotisivuilta.
Tukkilan Facebook-sivulla on menossa kilpailu, jossa voi voittaa kahdelle ihmiselle aasiretken.
ja Tukkilan tilan eilen perustettua Instagram-tiliä kannattaa seurata myös!

Mainoksen kuvat: Susanna Lehto, Suvililja.net ja oikea yläkulma on minun ottamani.

Vielä on karun näköistä, mutta kai se kesä tästä.