Ohjasajon grande katastrofi!

Kerroin eilen kuinka Muuli oli tosi hyvä ohjasajossa viikonloppuna. No ei ollut enää keskiviikkona. Tai no oli, mutta suunnilleen valovuoden päässä viikonlopusta. Olin rakentanut samantyylisen setin, muutama puomi ja kavalettii ympyrällä näyttämässä Muulille selkeitä maamerkkejä sen suhteen että mistä toivon sen kulkevan. Kuvaaja oli pakotettu paikalle.

Kaikki alkoi ihan hyvin. Vasempaan kierrokseen Muuli oli hyvä ja kääntyi hienosti. Oikeaan kierrokseen se puski alussa vain suoraan eikä meinannut millään kääntyä sisälle. Tai jos se kääntyi, niin se oli sellainen 90 asteen käännös. Se ei siis taipunut millään tavalla. Parin kierroksen jälkeen pääsimme kuitenkin tässäkin suunnassa yhteisymmärrykseen ja se tajusi homman idean. Että pääsee paljon helpommalla, kun vain kääntyy.

Kaikki postauksen kuvat: Emmi Jormanainen

Taittavvaaaa!

Kielellään Muuli teki välillä helikoptereita mennessään. Ja pian mentiin ihan oikeasti kun Muuli ei millään kulkenut ympyrän kaarta vaan painoi suoraan. Otin sisäohjasta enemmän ja Muuli teki oman ratkaisunsa ja poistui paikalta. Kun ohjat kulkevat juoksutusvyön kautta, ei minulla ole juuri mitään mahdollisuutta saada Muulia pysähtymään. Ja kun se vielä painoi suoraan pois päin minusta, ei taakse päin vetäminen auta.

Muuli 1 - Kaisa 0.

Kiitos ja hei. t. Muuli

Kentän portit olivat kiinni, joten tuossa tilanteessa ei voinut muuta kuin miehittää molemmat portit ja odotella että Muuli rauhoittuu. Menosta päätellen se oli nimenomaan tällaisen revittelyn tarpeessa, toki olisi ollut mukavampaa jos nuo ohjat eivät olisi roikkuneet mukana. Muuli olisi ollut mahdotonta saada juoksemalla kiinni ja voin kertoa tuntevani eläimen sen verran hyvin että on parasta vain odottaa että se rauhoittuu.

Se ei muuten kertaakaan astunut ohjien päälle tai sotkeutunut niihin. Se onkin aikamoinen konkari mitä tulee narun kanssa juoksentelemiseen. Se harjoitti sitä heti Suomeen tultuaan aika paljon ja päättelin jo silloin että tässä ei nyt olla ensimmäistä kertaa riimunnarun kanssa ulkoilemassa. Niin taitavasti se narun huomioi.

Juoksen takaportin eteen blokkaamaan pakoreitin.

Eväät suussa

Kun Muuli sitten lopulta rauhoittui, otin sen kiinni ja vaihdoin juoksutusohjat liinaksi koska en halunnut missään nimessä toistaa äskeistä. Meillähän on menossa sellainen kuuri edelleen, että  irtipääsemisiä ei saisi tulla, mutta shit happens.

Juoksutin siis Muulia seuraavaksi samaa tehtävää, eli ympyrällä pehmopuomien ja kavaletin yli. Muuli oli vielä hieman kierroksilla, koska se näytti meille astetta reippaampaa ravia. Yleensä se lönköttelee minun kanssani sellaista mummoravia, josta on mahdollista pysähtyä yhdessä askeleessa. Tässäkin se yritti poistua paikalta, mutta sain sen hanskattua kyntöruunaamalla ja homma jatkui sen osalta vielä.

Kun se tuntui liinassa hyvältä, eli ei vetänyt vastaan eikä ollut jatkuvasti lähdössä karkuun, lopetin oman osuuteni siihen. Tallinomistaja saapui juuri paikalle joten hänen kanssaan Muuli pääsi vielä kokeilemaan laukat kumpaankin suuntaan. Laukkatreenistä kirjoitan ihan oman postauksensa johon kokoan kuvia ja videoita melkein kaikilta harjoituskerroilta. Tällä hetkellä Muuli tuntuu osaavan nostaa laukan ja ylläpitää sitä vähintään puoli kierrosta molempiin suuntiin. Se kuitenkin alussa yrittää rykiä karkuun, mutta joka kerta vähemmän.

Puomit kerätään tietenkin yhdessä. Muuli yrittää aina astua niiden päälle.

Kiitos Emmi hienoista kuvistani! t. Muuli