Ratikkapysäkiltä kävellessäni ohitin ensin kepparialueen. Niille oli rakennettu mahtavat maastoesteradat ja pahvisen kepparin sai myös omaksi jos omaa ei ollut mukana. Radan välittömässä läheisyydessä olivat expoteltat ja vaikka luulin olevani pahasti myöhässä bloggaajatapaamisesta, oli minun pakko ostaa violetit perinteiset ratsastushanskat, kun halvalla sain.
Kaivopuisto sopi hienosti tällaiseen pikniktapahtumaan. Areenalle näki hienosti rinteeltä ja ihmiset olivat liikkeellä sankoin joukoin. Paikalla oli ravureiden voittoloimia, joita sai lainata piknik-viltiksi, mutta siinä kohtaa kun blogipiknik oli alkamassa, olivat ne kaikki jo käytössä.
Arvelin yleisön suurimmaksi osaksi ei-hevosharrastajiksi, ja meininki olikin sen mukaista. Kisaajille ja muille esiintyjille hurrattiin ja taputettiin! Sitä ei kyllä normaaleissa ratsastuskarkeloissa tapahdu koskaan.
Puoliltapäivin bloggaajapiknikkiin tulijat tapasivat Tähtitornin juurella. Paikalla olivat olivat Jenny (En unelmoi elämääni, vaan elän unelmaani), Ella (Yhdessä unelmiin), Moona (My real life), Essi (Dancing on four legs), Maiju (Winpoilua), Kaktu (Kaktu & Futura) ja Penina (Pennie's - based on a true story). Penina toimi myös piknikin äitinä ja kokoonkutsujana.
 |
| Kaivarin bloggaajat. Takana vasemmalta Moona, Essi, Maiju, Kaktu, Penina ja allekirjoittanut. Edessä ovat Ella ja Jenny. Kuvan otti Jennyn sisko Sanna K. |
Olimme tuoneet hieman eväitä mukanamme ja istuimme noitarinkiin esittäytymään ja jakamaan mielipiteitä blogeista. Juttelimme siitä, että aikuisten blogeja tuntuu olevan yhä vähemmän kun taas lapset ja nuoret perustavat hevosblogeja jatkuvasti. Toisaalta taas esimerkiksi Jalustimen listoilla olevista noin 500 blogista on aktiivisia (postaus pari kertaa kuussa) vain pieni osa. Moni blogi jää roikkumaan listoille vaikka se on kuopattu jo aikoja sitten ja bloggaaja on perustanut sen jälkeen jo yhden tai useamman uuden blogin.
Videopostausten teon moni (myös minä) koki vaikeaksi ja hieman ahdistavaksikin. Ja jo se, että jostain tapahtumasta aikoo kirjoittaa postauksen, vähentää mahdollisuutta nauttia itse hetkestä ja tapahtumasta kun sitä miettii ihan tahtomattaankin sitä, miten asiat aikoo esittää blogissa. Videopostaukset vaativat myös aina jonkun kuvaamaan ja kuvaajan saaminen saattaa olla hankalaa.
Olen lukenut blogeista, että joidenkin mukaan perinteinen blogi teksteineen ja kuvineen olisi kuolemassa ja postaukset ovatkin muuttumassa vlogien muotoon YouTubeen. Kaivarin piknikillä olleet eivät tähän kelkkaan olleet vielä lähteneet ja kaikki lukivat perinteisiä blogeja. Videopostaukset koettiin jopa hankaliksi siinä mielessä, että niitä pitää kuunnella äänien kanssa ja se ei aina ole mahdollista.
Juttelimme myös ajasta, joka blogin päivittämiseen menee. Bloggaustahtiin kun valitettavasti vaikuttaa muu elämäntilanne ja vapaa-aika. Kaktu ja Essi kertoivat että aikaa ei enää ole samaan tapaan kuin ennen ja blogipostausta saattaa joutua tekemään monta päivää. Yhtenä päivänä käsitellään kuvat, seuraavana teksti ja kolmantena mahdollinen video. Joskus postaus saattaa olla monta päivää luonnoksena kun sitä viilataan kuntoon.
Postaustahtiin vaikuttaa tietenkin myös se, mitä harrastusrintamalle kuuluu. Maiju kertoi näkevänsä hevostaan vain viikonloppuisin koska asuu viikot Helsingissä opiskelujen takia. Kun tavoitteellinen kilparatsastus on muuttunyt hyvänmielen maastoiluksi, ei siinä ole juurikaan kerrottavaa. Kaikki bloggaajat halusivat panostaa määrän sijaan laatuun, eli huonompia tai nopeasti hutaistuja postauksia ei tuoteta vain siksi, että on pakko saada jotain ulos.
Moni toivoo bloggaajatapaamisia mutta kun niitä toivoo moninkertainen määrä bloggaajia verrattuna siihen, mitä saapuu paikalle, niin ymmärrän Peninan tuskan kun jotain yrittää järjestää. Meillä oli tosi hyvää keskustelua ja oli mukavaa tavata bloggaajia ihan irl. Lisään kaikkien blogit omalle lukulistalleni, sillä on paljon kivempaa lukea blogeja, joiden kirjoittajan on tavannut. Kannattaa siis tulla ensi kerralla paikalle kun tällainen järjestetään!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti