Aasivaelluksella ei ratsasteta vaan rentoudutaan

Kerroin viime syksynä kuinka olin Muulivaelluksella Saksassa. Tuolloin nimenomaan ratsastimme muuleilla. Saksassa voi myös harrastaa aasien kanssa vaeltamista. Ja nimenomaan aasien kanssa, ei aaseilla. Vaeltaminen ja pitkät päiväkävelyt tuntuvat ylipäätään olevan kovassa suosiossa Euroopassa (Suomea lukuunottamatta) ja Keski-Euroopassa on perinteikästä vaeltaa aasin kanssa.

Aasilla ei siis suinkaa ratsasteta, vaan sitä käytetään kuormajuhtana. Maailmassa on muuten noin 44 miljoonaa aasia, joista ehdottomasti suurin osa kantaa tavaroita selässään. Seuraavaksi eniten aaseja käytetään vetojuhtina kärryjen edessä ja vain pienellä osalla aaseista ratsastetaan. Vielä triviatietona sellainen, että 95% aaseista asustaa kehittyvissä maissa. Tämä tarkoittaa sitä että vain viisi prosenttia pitkäkorvista elää lemmikkiaasin elämää.

Maailman ihmiset eivät voi olla väärässä, aasi on täydellinen kantojuhta! Se kävelee erittäin mielellään muiden aasien tai ihmisen vanavedessä kapealla polulla ja luovuttaa johtajuuden pois itseltään. Aasi rakastaa vieraita ja uusia polkuja eikä se hätkähdä autoista tai muista liikennevälineistä.

Maaliskuun lopun Equitanaan suuntautuneen Aasimatkan yhtenä kohteena oli Der Eselbauer, joka tarjoaa aasivaelluksia parista tunnista jopa viikkoon. Suosituin on tosin noin neljän tunnin ja kahdeksan kilometrin joenvarsireitti, jossa poiketaan myös vanhaan luostariin. Tätä retkeä aasien omistaja, Frank Nippert, suositteli myös melle.

Aasiyhdistyksen liivit olivat tietenkin mukana. Kuva: Teija Jokinen

Eselbauerin tyylisiä aasitalleja löytyy erityisesti Ranskasta paljon ja moni yksityishenkilökin harrastaa vaeltamista aasinsa kanssa. Saksassa ei talleja tietääkseni ole yhtä paljon, mutta melko helposti löysin tämän paikan Internetistä. Valintaamme vaikutti tietenkin myös se, että kotisivut olivat osittain myös englanniksi ja Frank vakuutti puhuvansa englantia. Ja hyvin muuten puhuikin! Siinä alkoi ihan hävettää oma suomiaksentti.

Frank kertoi että normaalisti hän pitää vierailijoille puolen tunnin koulutuksen aasin käsittelystä, me saimme sen vasta tien päällä. Hän varustaa vieralijat kartalla, mutta lähti poikkeuksellisesti meidän mukaamme. Ymmärsit oikein, normaalisti vuokraat siis aasin ajalle X, saat kartan käteen ja herran haltuun. Me saimme luksuspalvelua kun Frank lähti mukaan opastamaan ja kertomaan yrityksestään lisää.

Saimme kuulla että Frank on aina halunnut aaseja ja hänellä oli mahdollisuus ostaa niitä kun he muuttivat vaimonsa kanssa tänne Hollannin rajalle Saksan puolelle muutama vuosi sitten. Yrityksen hän perusti tästä vuoden kuluttua ja viime kesänä hän oli myynyt loppuun jokaisen viikonlopun! Retkille on mahdollista osallistua vain perjantaista sunnuntaihin, sillä maanantaista torstaihin Frank on töissä. Aasit siis saavat levätä neljä päivää viikossa kun kolmena päivänä niillä saattaa olla jopa kaksi neljän tunnin reissua päivässä!

Aasit olivat muuten erittäin hyvinvoivan näköisiä ja niiden kaviot olivat hyvät. Kaviot riittävät muuten kertomaan minulle kaiken oleellisen aasinpidosta, joten tsekkaan ne aina ensin kuvistakin. Jos aasilla on pitkät kaviot, tippuu sen omistajan arvostus aika paljon..

Catering aasimme Goliath. Kuva: Teija Jokinen

Frank kertoi että fillareita sanotaan "rauta-aaseiksi". Tässä siis kaksi aasia samassa telineessä.

Piknikillä. Kuva: Teija Jokinen

Tässä ollaan melkein tallilla takaisin. Kuva: Teija Jokinen

Kuva: Teija Jokinen

Otimme matkaan kaikki aasit, joten yksi meistä pystyi kuvaamaan (minä). Kotimatkalla vaihdettiin ja Teija otti kameran. Teija on siis sama, jonka kanssa järjestimme Särkänniemeen Aasinhoitopäivän. Frank oli huolissaan että pystyisinkö itse rentoutumaan kun vain juoksentelen mukana kuvaamassa mutta vakuutin hänelle että tällä tavoin rentoudun parhaiten.

Talutimme Teijan kanssa isoa Grand Noir Bu Berry rotuista aasia, eli suomalaisittain berrynaasia. Tämä aasi on nimensä mukaan iso tumma marja ja sitä on käytetty maataloustöissä ja muulisiitoksessa. Kyseinen aasi, Goliath, oli toiminut pyhiinvaelluksella ennen Frankille tuloa. Sillä oli siis nuoreen ikäänsä nähden jo pari tuhatta kilometriä takanaan.

Frankilla oli kolme erilaista kuormasatulaa joista Goliath sai selkäänsä minun mielestäni epämiellytävimmän. Kuvasta näette miten pienille alueille kaikki paino tulee. Meidän retkellämme se ei haitannut, sillä kasseissa olivat vain sämpylät ja pienet juomapullot, mutta Frank näytti kuinka satulaan saa kiinni puutelineet ja sillä on perinteisesti kannettu todella painavia kuormia. Ei jatkoon.

Tällä satulalla paino tulee hyvin pienelle osalle aasin selkää, ei hyvä.

Tämä on käsittääkseni yleisin kuormasatulamalli. Painon jakautuminen aasin selkään toimii samalla logiikalla kuin satulassa, eli kuormasatulassakin on kaksi paneelia. Tämä vaatii alleen paksun padin.

Tässä on myös melko yleinen satulamalli.
Tämän pitäisi mukautua aasin selkään paremmin kuin
edellinen versio, sillä "paneelit" on kaksiosaiset ja jokainen liikkuu itsenäisesti.
Tämäkin vaatii tietenkin paksun padin alleen.

Aasit kulkivat rauhallisesti, kolme piti kärkeä ja kaksi peräpäätä. Frank kertoi meille aasien järjestyksen ja osa aaseista halusi kulkea edelläkulkevan hännässä kun toiselle sopi pitkä hajurako. Pidimme aasien kanssa lyhyitä syöttelytaukoja Frankin kertoessa luonnosta ja aaseistaan ja pari pidempää taukoa. Ensimmäinen luostarissa kahvien parissa ja toinen omalla evästauollamme.

Aaseja ei muuten saanut päästää syömään ihan milloin vain, vaan niille piti aina sanoa "leka", joka tarkoittaa niille että "ole hyvä". Jos aasi ei saanut lupaa syödä mutta söi silti, oli pää vedettävä ylös, jatkettava vielä muutama askel ja annettava syöntilupa. Ja kun lähdettiin liikkeelle, niin sitten lähdettiin.

Kotitallilla harjasimme aasit ja ne saivat kupeissaan porkkanaa ja jotain pellettimäistä rehua. Tämän jälkeen ne pääsivät takaisin omaan tarhaansa heinien pariin.

Miltä kuulostaisi kävelylenkki aasin kanssa? Tylsältä? Hauskalta? Kokeilemisen arvoiselta?

Frank taittoi koko matkan keltaisissa puukengissä.

Ero Suomeen näkyi selvästi. Täällä oli luvallista ratsastaa.