Seuraava artikkeli on julkaistu alunperin Mules and More magazinessa ja olen luvan kanssa kääntänyt sen suomeksi, muokannut suomeen ja julkaissut blogissani. Artikkelin on kirjoittanut yhdysvaltalainen muulinomistaja ja kilparatsastaja Vic Otten. Linkki alkuperäiseen englanninkieliseen artikkeliin löytyy jutun lopusta.
Pari juttua Parellista, muuleista ja Natural Horsemanshipistä
Olin työstänyt jo pitkään artikkelia Pat Parellista ja hänen työstään muulimaailmassa, mutta en vain saanut tarinaa rullaamaan. Lopulta hyllytin koko artikkelin. Mutta pari vuotta Parellin antaman haastattelun jälkeen törmäsin ihan sattumalta sveitsiläiseen hevoskouluttajaan ja keskustelumme jälkeen sainkin jutun kasaan.
Satuin istuutumaan Islands nimisessä ravintolassa kahden hevosnaisen viereen, jotka puhuivat hevosten kouluttamisesta. Toinen kertoi kouluttavansa hevosia työkseen, joten muuli-ihmisenä käännyin heidän puoleensa ja sanoin ”Koulutatko hevosia työksesi? Todella hienoa! Minun nimeni on Vic ja omistan ja kilpailen muuleillani ympäri osavaltiota.”. Hevosihmiset suhtautuvat yleensä tähän kommenttiin välinpitämättömästi ja vaihtavat puheenaihetta, mutta tällä kertaa niin ei tapahtunutkaan. Nainen hymyili ja vastasi ”Pat Parellilla oli muuli, jolla hän melkein voitti NRCHA Snaffle Bit Futurityn. Minun nimeni on Nora.” En voinut uskoa mitä juuri kuulin. Tässä oli estevalmentaja pienestä sveitsiläisestä kylästä ja hän tiesi Pat Parellin. ”Muulin nimi oli Thumper ja NRCHA kielsi muuleilta osallistumisen tuon jälkeen”, sanoin.
Parelli osallistui Bishop Mule Daysiin 1973 ja kuten ensikertalaiset yleensäkin, hän oli hyvin vaikuttunut tapahtumasta, mutta näki samalla muulien suuren potentiaalin. Tuolloin Bishop Mule Days oli vielä alkutekijöissään ja Parelli kaavaili muulien tason saamisesta korkeammalle tasolle.
Muulit olivat Parellin mukaan jo aika kyvykkäitä kilpailemaan, mutta halusi viedä tason vieläkin korkeammalle, samalle tasolle hevosten kanssa. Noihin aikoihin Parellin päässä alkoi kypsyä suuri suunnitelma, jos hän pystyisi kouluttamaan muulin kilpakentille, kaikki uskoisivat että hän on erittäin kyvykäs kouluttamaan myös hevosia. Hän ei vielä tuolloin arvannut että menetelmä, joka hioutui muulin koulutuksessa, tulisi olemaan pohja hänen tulevalle hevostenkouluttamisen menetelmälleen.
Ray Brown oli vanha saarnaaja, joka asui Clovisissa, Kaliforniassa 1970-luvun alussa. Hän toi muuleja Oregonista ja myi ne eteenpäin Kaliforniassa. Yhdellä reissullaan hänen matkaansa tarttui villimuuli Rose, jota oli käsitelty vain intiaanien rodeossa. Kun Rose sitten purettiin trailerista, se potkaisi ja puri Parellia. Tarvittiin monta miestä saamaan se talliin. Parelli ymmärsi ettei Rose ollut missään mielessä paha eläin, mutta sitä oli vain käsitelty huonosti eikä oltu koulutettu. Sillä oli myös luottamuspulaa ihmisiä kohtaan. Hän tiesi että Rose olisi melkoinen haaste.
Kuuden kuukauden jälkeen Rosen saamisesta, Parelli meni muulikilpailuihin Exeteriin, Kaliforniaan. Hän voitti melkein kaikki luokat Rosen kanssa. Kilpailujen jälkeen humalassa ollut mies alkoi haastaa riitaa muuleihin liittyen. Joku sanoi että jos muuleille olisi olemassa oma yhdistys, saisivat tuollaiset jätkät köniinsä. Parellin päässä alkoi taas muhia ajatus.
Muutaman vuoden päästä Parelli löi viisaan päänsä yhteen Ray ja Jackie Withersin kanssa ja he alkoivat suunnitella muuliyhdistyksen perustamista. Tämä tapahtui vuonna 1975. He saivat käyttää Bishop Mule Daysin postituslistaa, johon kuului tuohon aikaan 300 henkilöä. He lähettivät kirjeen jokaiselle listalla olevalle ja myös muille tunnetuille muuli-ihmisille ja kertoivat että olivat perustamassa muuliyhdistystä. Kaikki kutsuttiin Parellin kotiin perustamiskokoukseen. Parelli olisi halunnut yhdistyksen nimeksi Performance Mule Association, mutta muut perustajajäsenet eivät pitäneet nimestä. Joten The American Mule Association perustettiin vuonna 1973. Nimestään huolimatta yhdistys toimii vain Kaliforniassa.
Parelli kertoi minulle haastattelussa että hänen Natural Horsemanship –ohjelmansa on pohjimmiltaan muulinkoulutusohjelma. ” Muulit ovat ihankuin hevosetkin, ne ovat sitä vain enemmän”, Parelli sanoi. Hän koulutti enimmäkseen juuri muuleja samoihin aikoihin kun alkoi kehittää omaa metodiaan. Juuri muulit saivat aikaan hänen konseptinsa, Love, Language ja Leadership. Hyvä suhde omistajan ja muulin välillä on kaiken perusta Parellin menetelmässä. ”Jos muuli rakastaa sinua, se tekee kaikkensa ollakseen sinun kanssasi”, Parelli kertoi. Seuraavaksi pitää ymmärtää kuinka muuli näkee maailman, ja siitä tulee Language, kieli, jonka avulla muulia voi kouluttaa. Muulien kanssa toimii se, että pitää saada muuli uskomaan että tekeminen olikin sen idea, eikä ihmisen vaatimus. Hevosten tavoin muulitkin ovat laumaeläimiä, joten niistä on mukavaa seurata johtajaa.
Nora kertoi minulle että Euroopassa hevostenkoulutus perustuu jatkuvaan paineeseen ohjissa. ”Kouluttajat eivät ymmärrä paineen poistoa. He pakottavat hevosen tekemään todella epäluonnolisia asioita, ja se on tosi julmaa”, hän kuvaili. Samalla kun Nora kertoi erilaisista koulutusmenetelmistä, hän saarnasi ihan urakalla luonnollisesta hevosmiestaidosta, eli juuri siitä mistä Parellikin on jauhanut vuosikaudet. Nora tiesi kaiken Parellista ja luonnollisesta hevosmiestaidosta.
Minunkin päässäni oli yhtäkkiä miljoona ajatusta ihan samaan tapaan kuin Parellilla, joka alkoi aikoinaan kehittää muuliyhdistystä. Istuin tässä ulkomaalaisen estevalmentajan kanssa, joka ymmärsi luonnollisen hevosmiestaidon konseptin eikä katsonut minua yhtään nenänvartta pitkin vaikka mainitsin muulit. Kerroin hänelle Jesse Jamesista, sukkajalkaisesta muulistani. ”Voin osallistua sillä karjaluokkiin, gymkhanaan, maastokilpailuihin ja western pleasureen ja se tekee kaikki hyvin. Luuletko että voisit valmentaa meitä esteluokkiin ensi kauden alkuun mennessä?”, kysyin häneltä ja sain kohteliaan vastauksen ”En ole yhtään huolissani muulista”.
Teksti: Vic Otten, Torrance, Kalifornia
Julkaistu Mules and More lehdessä ja lehden blogissa vuonna 2014. Tästä pääset alkuperäiseen artikkeliin.
Muulimaailmassa kuulee usein lauseen ”You must treat donkeys and mules the way you should treat horses” ja sen on lausunut itse Pat Parelli. Suomeksi lause menisi jotakuinkin näin ”Sinun on kohdeltava pitkäkorvia niin, kuin sinun tulisi kohdella hevosia”. Eli vaikka hevosten kanssa voikin jonkin verran toimia rumasti tai epäloogisesti, muuleilla ja aaseilla ei ole yhtään toleranssia sellaiseen.
Tosi mielenkiintoinen juttu! :)
VastaaPoista(hehe, luen näitä vähän jäljessä :D)
Huh, hyvä että sain kommentin tähänkin vanhaan postaukseen, jossa ei niitä yhtään ollut :D Postaan ilmeisesti liian usein ;)
Poista