Ensimmäiset selkäännousut tänä vuonna

Myönnettäkööt suoraan, en ole uskaltanut ratsautua koko talvena. Toki oli myös liukasta, mutta ei ihan koko aikaa. Nyt kun illat ovat pitkiä ja tallilla viihtyy entistä paremmin, keksin viime viikolla tallille ajaessa että voisin nousta selkään. Ihan vain tarhassa, ilman mitään varusteita ja tallinomistajan syöttäessä kauraa.

Selkäännousuahan me ei olla koskaan varsinaisesti harjoiteltu systemaattisesti, homma meni niin että kyytiin vaan ja kovaa ravia. Nyt talven aikana olen totuttanut Muulia siihen, että seison sen vierellä jakkaralla, hypin sen vierellä ja kumarrun jakkaralta sen selän päälle mahalleni. Olen varannut selkään koko painoani ja syötellyt kauraa molemmilta puolilta. Eli ihan peruskauraa nuoren kanssa.

Selkään istumaan en kuitenkaan ole mennyt ennenkuin viime viikolla.

Tehtiin Muulin kanssa ensin ihan kunnon "treeni" joka sisälsi pehmopuomeja, juoksutusta ja ohjasajoa. Sen jälkeen oli ratsautumisen aika.

Muuli puhisi kun saavuimme tarhaan (kyllä, tämä toteutettiin ehdottomasti pienessä tarhassa) ja tallinomistaja otti sen riimunnarun. Vaihdoimme narun minulle ja kaurat tallinomistajalle. Narusta solmin itselleni ohjat ja Muulin selässä oli juoksutusvyö antamassa vähän lumevaikutusta minulle.

Ensin nojailin selän yli, rapsutin ja kehuin ja lopulta menin selkään istumaan. Ja tulin alas. Ja menin takaisin selkään. Vieressä oli Ikeajakkara, jolta oli helppo nousta kyytiin ja tulla alas. Askeleita ei varsinaisesti otettu.

Taattua kännykkälaatua, Kuvat: Heidi Blom

Seuraavana päivänä toistimme saman. Riimunnarusta ohjat ja juoksutusvyö selkään. Olin taas tehnyt jo reilusti hommia Muulin kanssa kentällä. Hommat sisälsivät mm kaksi kertaa käsistä lähteneen Muulin. Ensimmäiset lähdöt olisin voinut estää, mutta tyhmänä säädin ohjasajo-ohjia niin että Muuli säikähti. No, elämä on.

Tällä kertaa menin samaan tapaan hitaasti selkään ja Muulia kovasti kehuen. Olin päättänyt tehdä askellajia peruutus tällä kertaa. Muuli on muuten tosi hyvä peruuttamaan! Ohjasajossa en osaa sanoa peruuttaako se äänikomennosta, siitä että itse lähden peruuttamaan vai paineesta turvalla (olen ohjasajanut nyt pelkästään Duallyriimulla koska se on niin nopea pukea). Tallinomistaja huijasi Muulin peruuttamisen lisäksi kävelemään myös eteen ja tehtiin yksi pieni ympyrä tarhassa. Siihenkin sisältyi turhan kiireisiä askeleita, joten hyvä peruutus loppuun, kauraa suuhun ja homma oli siinä.

Kai tämä tästä.

Viime viikolla käytiin myös maastossa ensimmäistä kertaa karkausepisodin jälkeen. Tallinomistaja oli ratsain mukana. Keskustelin aika pitkään Muulin kanssa eräässä mutaisessa kohdassa polulla että tullaanko siitä vai ei. Lopulta tultiin. Ja sama keskustelu käytiin kotimatkalla.

Ravivaljaat jätin päälle totuttelun takia. Olin ohjasajanut niistä ensimmäistä kertaa kunnolla, myös niin että ohjat menivät oikeista lenkeistä. Ohjasajovyöstä olen laittanut ohjat menemään alempaa, jotta Muuli tuntee selvemmin ohjasotteet.

Ja toki ajattelin myös että jos Muuli lähtisi taas omille teilleen, saattaisi joku tehdä päivän hyvän työn ja palauttaa sen jollekin kivalle ravitallille. Ja sen pituinen se.