Dressagemuuli puomeilla

Dressagemuuli tulee tietenkin siitä, että Muulilla oli valkoiset pintelit. Ne ovat itseasiassa ensimmäistä kertaa sen kaikissa jaloissa samanaikaisesti. Jännä miten varusteilla saa Muulin näyttämään ihan erilaisella. Mutta varusteillahan ratsastajakin tehdään, joten en ihmettele yhtään että vaikutus on näin suuri pelkkään eläimeenkin.

Talutin Muulia kaikessa rauhassa kentällä, jossa sattui olemaan neljä puomia (kaksi keskimmäistä korotettuina potilla). Tein sen kanssa talutusharjoituksia, joita Jenny teetätti meillä aikaisemmin tällä viikolla. Muulin on siis käveltävä tietyssä kohtaa suhteessa minuun ja pysähdyttävä siihen samaan kohtaan jne.

Muuli on ihan etevä puomien kanssa. Se oppi joskis syksyllä hyvin nopeasti että se voi kävellä ihan itsenäisestikin puomien yli ja saa sen jälkeen palkinnon. Minun pitää toki kävellä myös, mutta voin kävellä puomien ulkopuolella ja Muuli kävelee silti keskeltä puomeja.

Puomit Muuli yhdistää selvästi positiivisiin ajatuksiin, niin hanakasti se hakeutui niiden päälle odottamaan josko tämä olisi just se temppu, jota tänään haen siltä. No ei ollut. Vain kävelemällä puomien yli, sai palkinnon.

Kuten kuvasta näkyy, jouduin antamaan Muulille ikävää tunnetta sen niskaan vetäessäni sitä pois puomien luota.

Vaikka minulla oli vain pitkä riimunnaru, kokeilin kuitenkin sellaista, että Muuli kävelisi puolikkaan ympyrän, ylittäisi puomit, saisi palkinnon ja kävelisi taas puolikkaan ympyrän uudelleen puomeille. Eli ihan peruskauraa, paitsi ei Muulille. Sen nimittäin ylittäisi mieluiten puomit, kääntyisi paikoillaan ja ylittäisi puomit toisesta suunnasta.

Suureksi yllätyksekseni, Muuli imi puomeille ihan kunnolla! Se nosti itse ravin, ravasi puomien yli (tässä kohtaa tajusin onneksi kehua sitä sanallisesti) ja tuli luokse sen näköisenä että nyt kauraa. En todellakaan arvosta sitä, että se tulee luokse hakemaan palkan (palkitsenkin sen yleensä aina siihen, missä se sattuu kulloinkin olemaan), mutta nyt se esitti niin upeaa oma-aloitteisuutta ja yritteliäisyyttä etten voinut olla palkkaamatta sitä.

Koska en todellakaan odottanut että Muuli ravaisi puomien yli, oli huomioni sen toiminnassa vain 50% koska olin ottamassa siitä kuvia samaan aikaan.

Ja kun tarkastelin kuvia näin jälkikäteen, huomasin ettei se ravannut kuin 1/4 osan  ympyrästä ja ensimmäisen puomin yli, jonka jälkeen en ehtinyt syöttää sille riittävästi narua, jotta se olisi mahtunut ravaamaan seuraavanin puomin yli. Mutta imua puomeille, sitä oli!

IUUUUUU! Tässä se nosti itsenäisesti ravin. Tällainen voimaton hipsutusravi saisi muuten eräässä KKK-ryhmässä murskatuomion. Kaikeksi onnekseni Muuliprojekti ei ole sopivaa luettavaa KKK-ryhmän aktivisteille.

Ja suuntasi näille puomeille.

Kauraa kiitos t. Muuli

Yritin tietenkin toistaa tämän ravihomman ja sainkin sen onnistumaan muutaman kerran oikein mallikkaasti. Jokaisella kerralla Muuli lähti oikein innokkaasti ravaamaan puomien yli, mutta koska minulla oli vain naru (eikä liinaa), enkä uskaltanut juosta sen vierellä, ei se ylittänyt viimeistä puomia.

En varautunut liinalla, koska en ajatellut että ravauttaisin sitä ollenkaan. Mutta jos Muuli haluaa ravata, niin se saa ravata!

Alla vielä tosi lyhyt klippi Muulista, joka kävelee (kävelee ja kävelee) ympyrällä tuon riimunnarun kanssa. Kuten huomaatte, on pikkuisen haastavaa saada se pysymään siinä kun toinen käsi on kamerassa.


Blogista saattaa saada sellaisen kuvan, että teen Muulin kanssa asioita vain siksi, että saisin hyvää matskua blogiin. Totuushan ei ole tämä. Yleensä ensin mietin kuumeisesti että mitä tekisin sen kanssa. Kun lopulta keksin jotain, en voi heti alussa ottaa kameraa jos se tekeminen meneekin päin vit.. Vasta loppuvaiheessa kun kuvittelen että Muuli tajuaa homman vaikkei keskittyminen olekaan täysillä siinä, uskallan ottaa kameran.