Villimuulista kesymuuliksi 12 kuukaudessa

Postasin eilen rakenne- ja liikekuvia Muulin kehityksestä. Se ei ole niiden perusteella muuttunut sen kummemmin, toki tuossa iässä oleva muuli muuttuu luonnollisestikin rotevammaksi ja sen jouhet kasvavat. Tässä postauksessa kehitystä sensijaan on havaittavissa. Kokoan tähän vielä kerran että kuinka Muuli on muttunut henkisellä puolella. Eli muuttunut villimuulista kesymuuliksi. Postauksessa on paljon samaa kuin "vuosipostauksessa", mutta silti jotain erilaistakin. Ainakin kuvat.

Helmikuussa 2016 Muuli oli hyvin hädissään ja huolestunut. Näistä lähtökohdista lähdettiin rakentamaan allround muulia. Melkoinen savotta.

Helmikuu 2016

Maaliskuussa otin Muulin aina kiinni aidan toiselta puolelta. Muuli tuli onneksi aktiivisesti itse aidalle ja otti reippaasti kauraa kädestä. Äkkiliikkeisiin sillä ei ollut toleranssia, eli minun oli pysyttävä erittäin rauhallisena koko ajan.

Maaliskuu 2016. Kuva: Tiina Lepojärvi

Myöhemmin maaliskuussa keksin sitoa Muulin ihan kunnolla aitan ja ottaa siltä toppaloimen pois. Muuli oli hyvin epäileväinen. Sen luokse ei ollut minkäänlaista asiaa jos se oli vapaana, se ei siis antanut koskea silloin.

Maaliskuu 2016. Kuva: Outi Tukkila

Kunhan sain rutinit rullaamaan Muulin kanssa, aloin ottaa sitä sisälle kavioidenhoitoon. Olin onneksi opettanut jo helmikuussa kavioiden nostoa. Meni kuitenkin pitkään ennenkuin se antoi koskea takakavioihin.

Maalis-huhtikuu 2016

Huhtikuussa oli käsittelyn taso edelleen taluttamista pyöröaidassa. Muuli seurasi hyvin liikkeitäni ja nopeutti ja hidasti kävelyä tarvittaessa. En kuitenkaan uskaltanut päästää sitä pyörötarhaan vapaaksi, koska sen kiinniotto oli vähintäänkin mielenkiintoista.

Huhtikuu 2016. Kuva: Sini Lindstedt

Muuli alkoi tulla ulos kuorestaan ja uskalsin jopa irtohypyttää sitä, eli päästää ensimmäistä kertaa vapaaksi. Se oli kiinnostunut esteiden rakentamisesta ja puomeista, otti kauraa kädestä, mutta ei antanut koskea muualle kuin päähän ollessaan vapaana.

Kengittäjäkaverini kävi myös huhtikuun alussa ja saimme ensimmäistä kertaa nostettua takakaviot, nostin ne tosin narulla. Mutta tästä päivästä lähtien Muuli on nostanut takakaviot oikein mallikkaasti. Se käyttäytyi vuolun ajan todella hyvin ja malttoi seistä paikallaan.

Vielä huhtikuussakin otin sen ensin kiinni aidan toiselta puolelta ja vasta sitten siirryin sisäpuolelle laittamaan naruriimun päähän. Muuli ei siis todellakaan antanut kiinni aidan sisäpuolelta, vaan jos käsi liikahti kohti riimua, se lähti.

Huhtikuu 2016. Kuva: Heidi Havia

Ihan huhtikuun lopussa tapahtui ihme ensimmäistä kertaa, Muuli nimittäin alkoi seurailla laitumella ja antoi kiinni! Allaolevassa kuvassa testailin sen päähän Monty Robertsin Dually riimua ja sain sen vaihdettua Muulin ollessa vapaana. Talutin sitä myös pelkästä riimusta, ennen se olisi pelännyt moista läheisyyttä.

Huhtikuu 2016

Toukokuussa uskalsin päästää Muulia juoksemaan vapaasti kentällä, olin siis aika varma siitä, että saan sen kiinni. Olinhan tajunnut miten se onnistuu, nimittäin nurkkaan ajamalla, jolloin se toteaa olevansa nalkissa ja lähtee tulemaan itse luokse. Kavioiden nosto vapaana oli aika jännittävää, se onnistui ensimmäistä kertaa huhtikuussa. Toki vasta etukavioiden nosto. Takakaviot sain muistaakseni nostettua vapaana vasta joskus syksyllä, en sitä tosin treenannutkaan mitenkään tässä välissä.

Pystyin silittelemään vapaana olevaa muulia jo mahasta, mutta Muuli oli koko ajan jännittynyt ja jos menin liian taakse, se lähti kävelemään pois.

Kuva: Piia Lukkaroinen

Huhtikuussa ja toukokuussa uskalsin viedä Muulin ensimmäisiä kertoja pois tallin pihalta, suuntasimme ihan vain laitumille, joilta on melkein koko ajan näköyhteys hevosiin. Muuli oli aika skarppi ja katseli ympärilleen, mutta pysyi hanskassa koko ajan. Se ei siis yrittänytkään rykiä mihinkään. Minulla oli tietenkin hanskat ja Muulilla kuolaimet.

Kuva: Katri Määttänen

Aivan toukokuun lopussa kävi Muulilla vieraita. Vieraat olivat Muulille täysin vieraita, mutta tein testin, jossa näiden piti taluttaa Muulia ja peruuttaa sitä myös. Muuli suoritti kaiken hyvin ilman sellaista fiilistä että se rykii karkuun. Koska se asui tuolla tallilla pihatossa, ei sitä käsitellyt kukaan minun lisäkseni, joten aina kun joku vieras tuli katsomaan sitä, nakitin vieraat harjaamaan tai taluttamaan.

Toukokuun loppu 2016.

Kesäkuussa oltiin jo uudella tallilla. Allaolevassa kuvassa syöttelen Muulia laitumella. Tuossa kohtaa ajattelin että enpä olisi uskonut että pystyn tämän villieläimen kanssa tekemään koskaan "normaaleja" heppajuttuja, kuten syöttelemään. Olimme kyllä aidatulla alueella, mutta irti en tuolloin vielä uskaltanut päästää koska en ollut varma saanko sitä kiinni.

Allaolevassa kuvassa näkyy aika hieno juttu. Muuli on siinä kääntänyt takapuolensa minua kohti. Se näkee minut, mutta ei ole kääntänyt korvaa minua kohti. Vasta nyt kesällä se uskalsi olla tarkkailematta minua jatkuvasti.

Kesällä kokeiltiin myös agilityjuttuja, eikä esimerkiksi pressu ollut Muulille mikään ongelma. Huomatkaa kuvasta myös miten alhaalla Muuli jo uskaltaa pitää päätään, aina ei tarvitse olla niin skarppina.

Kuva: Vesa Määttänen

Sain satulan ksäkuussa ja vaikka ratsastamaan ei ollut mitään asiaa, harjoiteltiin sen pitoa ahkerasti. Muuli selvästi tykkäsi kaikesta puuhasta, mitä tehtiin sen kanssa. Allaolevalla kuvalla talutan sitä ihan huvikseni esteiden yli. Se liikkui jo aika paljon rennommin ja pää alempana. Allaolevassa kuvassa on silmätkin puoliksi kiinni ja korvat sivuille. Toki meillä oli myös niitä hetkiä kun Muuli yhtäkkiä pelästyy jotain ja ottaa hatkat naruineen päivineen, mutta ei ihan joka kerta.

Kuva: Pasi Rönn

Uudella tallilla päästiin maastoilemaan taluttaen. Otin aina jonkun ihmisen tai ratsukon mukaan siltä varalta että jos tulee jotain tilanteita. Myös mieheni lähti mukaan ja muuli kulki hänenkin kanssaan pelkäämättä ja hötkyilemättä. Allaolevasta kuvasta kannattaa huomata se, että Muuli ei koko aikaa kuuntele ja kyttää minua, kun kävelen kuitenkin sen takana.

Siedätin Muulia siihen, että joku seisoo sen vierellä, sillä sitä se ei kestä yhtään. Kuvassa se on hyvin jännittynyt, mutta muistaakseni tuolla kerrala se ei sinkoillut mihinkään. Se on kiinni puomilla.

Kuva: Riikka Räbinä

Myöhemmin kesällä pääsin selkään ensimmäistä kerta, ihan vain tarhassa ja ilman satulaa. Tässä kohtaa kaikki eteni suunnitelmien mukaan ja Muulia kiinnosti enemmän kaurat kuin minä.

Elokuussa käytiin Kouvolassa messuilla. Ensimmäisen päivän aamuna Muuli riehui ja loikki heppoisessa aitauksessaan, mutta pian se antoi ihmisten silittää samalla kun se söi heinää aidan toiselta puolelta. Tämä on mielestäni aika hyvin entiseltä villimuulilta!

Alussa Muuli hermostui jos lähdin kauemmas aitauksen luota, mutta myöhemmin päivällä riitti että joku meistä seisoi sen vierellä ja antoi välillä kauraa.  Pelkäsin oikeasti, että se hyppää aidan yli, joten en voinut vain antaa sen riehua ja mittailla aidan korkeutta kävelemällä ja peruuttamalla.

Elokuu 2016

Syyskuussa ratsastusharjoitukset jatkuivat aika vaihtelevissa merkeissä. Oli hyvää ja oli huonoa. No niistä on olemassa omat tarkemmat postauksensa, joten en mene niihin tässä.

Vähän huonompaa pätkää

Ja parempaa pätkää

Syyskuussa käytiin myös naapuritallilla hevostaitokisoissa. Muuli osallistui tietenkin maastakäsin. Saimme harjoitella ensin kaikkia esteitä ja lopuksi otettiin aikaa. Muuli lastautui hyvin ja oli vieraassa paikassa ihan hienosti koko ajan. Tuolloin yllätyin siitä, miten kauan se jaksaakaan tehdä juttuja. Sen mielenkiinto kauraan ei mennyt missään vaiheessa vaikka oltiin kohteessa varmasti yli pari tuntia.

Muuli oli koko kesän 247 tarhassa kaverin kanssa, mutta syksyn tullen niiden oli pakko alkaa siirtyä öiksi sisään muiden hevosten kanssa. Vasta tällöin myös vieraiden piti saada muuli riimutettua ja tuotua sisään. Ihmiset olivat onneksi tuttuja jo koko kesän ajalta, niin tässä ei muistaakseni ollut mitään ongelmia.

Kuva: Aino Holmberg

Ratsastelut jatkuivat ja oli onneksi näitä hyviäkin pätkiä.

Kuva: Merja Mäkinen

Olin kesästä saakka treenannut ohjasajoa, ensin lännensatulan avulla ja myöhemmin juoksutusvyön. Muulilla meinasi välillä keittää kun olin sen takana ja se painoi karkuun liinat viuhuen. Juoksutin sitä myös kahdella liinalla, se sujui hienosti. Juoksutus muutenkin on ollut Muulille aina "helppoa", vaikka ei se edelleenkään laukkaa liinassa kuin vahingossa.

Sisäkorva sillä on aina tiukasti minua kohti.

Pari kertaa kävi ihan lähekkäin näin, kuten allaolevassa kuvassa. Eli Muuli otti ja häipyi kentältä hypäten aitojen yli. Hain sen tarhojen välistä ja palautin hommiin.

Marraskuussa oli tapahtuma, jossa testattiin oikeastaan kaikki, mitä Muulin kanssa oltiin harjoiteltu. Mentiin nimittäin Elmamessuille. Allaoleva kuva kertoo minusta hyvin että miten meni. Muuli otti kaiken lungisti (paitsi paikoillaan seisomisen ja odottamisen) ja oli kiinnostunut lähinnä kauroista.

Kolmipäiväiset messut ovat aika rankka juttu eläimille, mutta Muuli hoiti homman hienosti. Ja jos meillä olisi ollut ongelmia, olisin saanut vietyä sen takaisin kotiin milloin tahansa.

Kuva: Suvililja Photography

Loppuvuonna ja oikeastaan koko talvena en ole tehnyt Muulin kanssa mitään tähdellistä tai uutta. Käytiin kerran maastokävelemässä kun ei ollut niin kovin liukasta ja olin alkanut opettaa Muulia ottamaan kauraa selän yli. Tämä valmistaa sitä tietenkin turvalliseen selkäännousuun sitten joskus myöhemmin. Tein tätä myös seisoen jakkaralla, ja olen myös maannut selässä koko painollani pieniä hetkiä.

Kuva: Suvi Männistö

Olen aktivoinut Muulin aivojakin ja opettanut sitä viimeisimmässä tempussa nostamaan pallon ilmaan. Muuli on tajunnut positiivisen vahvistamisen hienosti ja tarjoilee osaamiaan temppuja aina kun olen tarhassa, siis vaikka vain siivoilemassa kakkoja pois.

---
Katri Vesala antoi blogissaan Kylmäverinen unelma 50 postausideaa bloggaajille ja tämä postaus syntyi Katrin listan vinkeistä. Tavoitteenani on tehdä postaus jokaisesta postausvinkistä vuoden 2017 aikana.