Tällä hetkellä positiivinen vahvistaminen näyttelee aika isoa osaa Muulin elämässä, mutta sen rinnalle toivon saavani käyttööni myös muita työkaluja. Uskon että kuulun suureen harmaaseen massaan, jolla menee sujuvasti sekaisin taidottomuus, narunpyöritys ja naksutin. Mutta kuten kaikki tiedämme, tämä on väärin.
Pitkälle erikoistuneet hevostenkoulutuksen ammattilaiset erikoistuvat nimittäin vain yhteen toimintatapaan. Se on joko pelkkää positiivista vahvistamista paineistamatta hevosta tai sitten se on vain pyöröaidassa tapahtuvaa paineen antamista ja sen poistoa. Tai että ihminen on aina johtaja, aina. Ja johtaja ei ruoki alamaisiaan. Metodien sotkeminen toisiinsa on julmimmista julminta, sillä eihän johtaja ensin pyöritä narua ja anna sitten tuplavahvistetta!
Vaikka tuplavahviste liitetään vahvasti erääseen 4 Your Horse-caseen, eikä välttämättä positiivisessa mielessä, olen itse kokenut saavani siitä hyötyä Muulin kanssa.
Aion nyt tutustua eri metodeihin niin laajasti kuin se on mahdollista, poimia niistä parhaat palat ja rekisteröidä oman "Muuliway" tavaramerkin. Koska en (vielä) ratsasta Muulilla enkä käytä rahaa ratsastustunteihin, miksen käyttäisi niitä maastakäsittelytunteihin!
En vielä tiedä missä suhteessa Muuliway tulee sisältämään porkkanoita ja painetta, mutta se selvinnee parin vuoden sisällä. Näitä se kuitenkin tulee sisältämään.
 |
| Muuliway tulee. Kuva: Anu Kokkonen |
Toinen tunnettu narunpyörittelijä on Pat Parelli. Tajusin eilen että hän on kuukauden päästä Equitanassa pitämässä kahden tunnin klinikan. Ostin sinne liput ja odotan näkeväni paljon sokeiden hevosten hakkaamista. Okei, wanha juttu jo. Postausta tiedossa tästäkin.
Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna olen menossa Muulin kanssa Piet Nibbelinkin avoimelle kurssille Riihimäelle. Kurssi järjestetään onnekseni "tutulla" tallilla jonne voin hyvin mielin majoittaa Muulin kurssin ajaksi. Itse ajelen yöksi kotiin. Pyysin jo etukäteen haastattelua Pietiltä blogia varten ja toivon että hän jaksaa vastailla kysymyksiini. Ne liittyivät lähinnä aaseihin ja muuleihin. Ja picaderoon.
Kesällä järjestettävällä aasileirillä meillä on yksi kokonainen päivä pyhitetty aasi/muuliagilitylle. Kouluttajan metodit perustuvat positiiviseen vahvistamiseen, joten kaikki leiriläiset saavat aluksi pienen teorialuennon siitä, mitä tässä tehdään ja mihin pyritään. Vaikka agilityn ja naksuttimen taidankin melko hyvin, on mukavaa saada vinkkejä tekemiseen ihan ulkopuoliselta henkilöltä. Leirille osallistun tietenkin Muulin kanssa.
Näiden lisäksi on suunnitelmissa tutustua naksutinkoulutukseen ihan jonkun oikean eläintenkouluttajan valvovan silmän alla.
Tietenkin haluan myös käydä katsomassa Vepsää livenä pitkän tauon jälkeen. Näin hänen työskentelyään joskus vuosia sitten Farmarissa. (lisätty 24.2.2017)
Ja se straightness training kiinnostaisi kovasti myös!
Ja Art2ride (lisätty listaan 24.2.2017)!
Kerro kommenttiboksissa mistä kaikesta minun kannattaisi ottaa perspektiiviä edellämainittujen lisäksi. Pysytellään luonnollisesti ihan maastakäsin tehtävissä harjoituksissa.
Enkelihörhöilyt, sisäinen valaistuminen, tunnelukkojen avaaminen tai meditointi eivät nyt tällä hetkellä kiinnosta. Muulit ovat eläimiä eivätkä mitään värähteleviä energiakenttiä. Tai voivat ne olla sitäkin, mutta minä värähtelen omiin tarpeisiini ihan riittävästi. En usko mihinkään yliluonnolliseen vaan pidän eläimiä aika yksinkertaisina. Ne tekevät asioita, jotka hyödyttävät niitä. Ne eivät osaa kostaa tai suunnitella mitään etukäteen. Ne elävät hetkessä.
Olenkin aika epäsuosittu ihminen kissapiireissä kun olen eri mieltä siitä, miksi kissa on kussut sänkyyn. Ei, se ei kostanut sitä että se sai aamulla vihaamaansa ruokaa. Vaikka onhan se mukavaa keksiä "hassuja" selityksiä eläinten tekemisille.
Kun olen testannut kaiken mahdollisen Muuliin ja tiedän mikä sen kanssa toimii parhaiten, lanseeraan oman Muuliwayn. Tämä tulee olemaan jotain ihan uutta auringon alla ja tarjoilee kaikille kaikkea, mutta erityisesti muuleille ja niiden omistajille.
 |
| Amatööri muulikuiskaaja. Kuva: Anu Kokkonen |
a) Oletko ihan idiootti kun otat oppia noilta eläinrääkkääjiltä!
b) Onko sinulla joku ongelma Muulin kanssa kun otat maastakäsittelytunteja?
c) Muuli menee ihan rikki kun kokeilet hetken tuota ja toisen hetken toista juttua.
Vastaukset tulevat tässä.
a) Noista kaikki on jonkun mielestä eläinrääkkääjiä. Monty Robertsin pyöröaidassa simputtaminen on eläinrääkkäystä, Pat Parelli tempoo narulla ja lukolla hevosen leukaperät rikki, Piet Nibbelink ahdistaa eläimet nurkkiin ja naksutinkoulutus se vasta pahinta onkin, siinä kun eläin pääsee määräilemään käytöksellään että milloin se saa namin!
Uskon että jokainen antaa jotain, eikai tyytyväisiä käyttäjiä olisi muuten niin paljon. Kaikilla eri metodeilla eläin saadaan tekemään haluttuja asioita, kyse onkin sitä että mikä metodi soveltuu omistajalle ja kyseiselle eläimelle parhaiten. Vai onko peräti mahdollista valita parhaat palat kaikista?
Keksin allaolevat esimerkit sujuvasti päästäni.
Monty Roberts pyöritää hevosta pyöröaidassa, saa aikaiseksi join-upin ja hevonen seuraa vapaana ja narussa koska muuten se joutuu juoksemaan lisää.
Klaus Ferdinand Hempfling pyörittää hevosta picaderossa, pitää sen kulmassa nalkissa ja hevonen seuraa vapaana ja narussa koska ei muutakaan voi.
Kaisa pyörittää Muulia aidatulla alueella, palkitsee sen aina kun se tulee luokse ja kävelee vierellä. Ja muuli seuraa vapaana ja narussa, koska se haluaa kauraa.
Hypoteesini tälle alkavalle henkisen kasvun matkalle on seuraavanlainen:
Yksikään noista ei seuraa ihmistä vain seuraamisen ilosta. Kaksi ensimmäistä seuraa siksi, koska eivät voi muutakaan ja viimeinen seuraa siksi, koska ihminen antaa kauraa. Yhtä hyvin hevosta ja muulia voi pyörittää pyörössä/picaderossa robotti ja eläimet alkavat seurata sitä. Ja yhtä hyvin robotti voi tarjoilla kauraa seuraamisesta, ja eläimet seuraavat sitä sen takia.*
Kenttätutimukseni edetessä hypoteesi joko vahvistuu tai kumoutuu. Jännä nähdä miten käy.
*Hankin muuten oman robotin heti kun niiden hinnat tulevat alas tai niitä saa käytettyinä.
b) Miksi pitää aina ollu joku lastausongelma kun guru kutsutaan paikalle? Onko ratsastajilla aina joku ongelma kun he kutsuvat valmentajan pitämään tuntia? Ilmeisesti. Minä haluan oppia lukemaan Muulin ja muidenkin kavioieläinten ilmeitä, eleitä ja toimintoja entistä paremmin ja saada ne toimimaan paremmin. En todellakaan voi oppia sitä lukemalla kirjoja tai kasomalla videoita. Joku muu ehkä voi.
No yksi aika perustavanlaatuinen ongelma minulla Muulin kanssa on. Meidän luottamussuhde vaatisi vielä paljon parantamista. Hevosihmiset saattavat naurahtaa että joku luottamus hahah, mutta aasi-ihmisenä tiedän että aasin ja omistajan välinen luottamussuhde muodostuu hitaasti. Kun se toimii, niin eläin kävelee perässä koppiin ja ylittelee pressut ja lätäköt. Vieraassa paikassa se kävelee perässä eikä poistu paikalta.
Tähän tarvitsisin boostia. Ja tähän toivon saavani apua erityisesti Pietin kurssilta kesällä, ellen jo aiemmin. Tätä asiaa ei voi kursseilla saada aikaiseksi, mutta apua sen rakentamiseen on mahdollista saada. Mähän en tiedä vaikka liikkuisin Muulin mielestä aina epäilyttävästi ja katson sitä liikaa silmiin.
Toisaalta, onko eläimen ja ihmisen välillä ylipäätään mitään luottamusta? Miten eläin voisi luottaa luottamalla ihmiseen, joka on ihan eri lajia? Omasta mielestäni luottamus onkin sitä, että eläin tietää mitä tuleman pitää ja osaa valmistautua siihen. Sille ei myöskään ole tapahtunut ihmisen kanssa mitään kovin negatiivisia juttuja. Silloin hevonen toimii rauhallisesti ja meistä tuntuu siltä, että se luottaa.
c) No eikä mene. Se on kestävää tekoa.
 |
| Ja Muuliway menee. Kuva: Anu Kokkonen |
Hirveän mielenkiintoista! Eri suuntauksia pähkinänkuoressa ja lisäksi se, mitä metodeilta halutaan. Monesti näkee ja kuulee arvosteltavan narunpyörittäjiä ja porkkanansyöttäjiä ja kehutaan, ettei niitä ennen tarvittu, kun oli hevosmiestaitoa. Mä suhtaudun "hevosmiestaitoon" vähintään kriittisesti. En sano, etteikö sitä olisi ollut ja olisi olemassa edelleen, mutta 80- ja 90-luvulla harrastaneena sanoisin, että eipä sitä näin jälkikäteen ajateltuna juuri vastaan tullut. Johtuu tietysti sattumastakin, siis siitä, mihin paikkoihin päädyin harrastamaan. Mä ajattelen, että hevosmiestaito on sitä, että osataan tulkita ja lukea hevosta. Esim. minun lapsuudessani hevoset olivat "hankalia", nykyään ne olisivat varmaankin kipeitä.
VastaaPoistaOn! Kyllä mä olen ennenkin samalla sekä kriittisesti että avoimesti tutustunut eri suuntauksiin, mutta nyt se on ihan erilaista kun on oma eläin, johon voi kokeilla kaikkea.
PoistaKyllä silloin ennenkin osattiin antaa leivänpala kun homma meni putkeen ja toisaalta hakata raipalla ilmat pihalle jos ei mennyt. Ihan kuten nykyäänkin. Mutta nyt on somet sun muut missä sekä hyvät että huonot jutut leviää tosi nopeasti. Tässä on tullut tosi araksi sen suhteen että mitä edes uskaltaa sanoa. Joillekin just Parelli on hirveä eläinrääkkääjä ja he tuomitsevat kaikki, jotka niitä metodeja käyttää.
Muuten, silloin oikeasti "ennen" eli kun hevoset oli vielä työkäytossä, ne teki hommia tuntikaupalla päivässä ja ne oli tyytyväisiä. Nykyään hevosilla on liikaa aikaa. Helppoahan se silloin oli olla hevosmies kun hevoset väsytettiin hommilla :)
Jään innolla odottamaan!
VastaaPoistaOlen kanssa yrittänyt etsiä maastakäsittelyyn opettajaa etelä-karjalan alueelta mutta ei ole vielä toistaiseksi löytynyt yhtäkään :/
Eikö Jaana Lallo asu Joutsenossa eli Etelä-Karjalassa? Hän on ollut pari kertaa aasileirillä ja mä ainakin tykkäsin! Porkkanansyöttelijät tosin pyöritteli silmiään lippukepeille, eli jos olet heikäläisiä niin pienellä varauksella. Tai jos ei Jaanaa, niin hän varmaan tietää jonkun.
PoistaKKK-ryhmässä Facebookissa oli hyvä ketju joskus parin kuukauden sisällä missä etsittiin maastakäsinopettajia eri puolilta Suomea ja siihen ehdoteltiin tosi paljon. Siitä bongasin kouluttajan aasileirille Mikkeliinkin!
Kiitos vinkistä!
PoistaPitääkin liittyä ryhmään
Kyseisen aiheen oli aloittanut Anniina Gullans, eli ainakin jos haet hänen nimellään niin löytyy. Aloituksessa on myös kuva hänestä ja mustasta friisiläisestään :)
Poista"Piet Nibbelink ahdistaa eläimet nurkkiin", miksi aloin huutonauraa tän luettuani? Jostain syystä mun väsyneen ajatusmaailman mielestä oli tosi hauska juttu :D.
VastaaPoistaMielenkiinnolla odotan, mitä tulet kirjoittamaan noista kaikenmaailman kursseista ja muista! Ootko siis ihan osallistumassa Muulin kanssa kaikkiin niistä, vai toimitko vain katsojana?
Muulin kanssa osallistun joihinkin, mutta tietenkään kuukauden päästä Saksassa olevaa Pat Parellia katson ihan itsekseni. Noihin muihin olen menossa Muulin kanssa, eli ensi viikolla on tunti omalla tallilla ja kesällä on Piet Nibbelink ja agility Muulin kanssa. Laitoin pari tarkennusta itse tekstiinkin.
PoistaYritän tietenkin saada opettajan omalle tallille, mutta esimerkiksi Vepsää pitää varmaan käydä katsomassa muualla.
Ja joku tossa lauseessa on tosi kummallista :D
Mä oon saanut kaikkein eniten hyödyllistä oppia Tuire Kaimion kirjasta. Voisi sanoa, että se on mullistanut oman hevosenkäsittelyn täysin! Olen itse aloittanut hevostelun jo 80-luvun alussa, jolloin todellakin vallitsi vielä se perinteinen hevosmies"taito". No olihan siinä toki paljon hyvääkin, mutta myös aika paljon pahaa. Koko ajan tiesin, että en haluaisi kohdella hevosia sillä tavoin kuin siihen aikaan oli tapana, mutta niinhän sitä sitten usein teki samaa mitä muutkin, kun ei parempaakaan tapaa tiennyt. :(
VastaaPoistaSitten 90-luvulla tulivat nämä länkkärivaikutteiset naruriimu/pyöröaitus/johtajuusteoriakouluttajat. Aluksi touhu vaikutti hienolta ja erilaiselta, mutta jotenkin tuntui että ei tämäkään ole ihan se tapa mitä haen.
Sitten 2000-luvun alussa, kun Kaimion kirja ilmestyi, niin tajusin heti että tässä se vihdoin on. Se tapa, jolla oon aina halunnut eläimiä kouluttaa ja käsitellä, mutta en vain aina ole osannut. Tutkittuun tietoon perustuva, selkeä ja looginen systeemi jossa hyödynnetään sekä positiivista että negatiivista vahvistetta tilanteen mukaan ja joka ei vaadi mitään toisten maiden kulttuurista lainattuja erikoisvarusteita. Olisi hienoa päästä näkemään Kaimion työskentelyä ihan livenäkin joskus, mutta pelkän kirjan perusteellakin on kyllä mun hevosenkäsittely muuttunut tosi paljon hevosystävällisemmäksi ja tuloksekkaammaksi sekä myös turvallisemmaksi. Esimerkkinä vaikka nyt ihan klassinen lastaus: aikoinaan 90-luvulla hankkimaani ensimmäistä hevosta lastattiin monen ihmisen voimin monesti tuntikausia piiskojen ja harjanvarsien kanssa. Nyt mulla on 5 hevosta ja jokainen niistä on yksin lastattavissa ja purettavissa ilman mitään apuvälineitä.:)
Ymmärtääkseni tämän tyylinen koulutustapa (onko se nyt hienommalta nimeltään operantti koulutus) on myöskin se "viralliseksi" tunnustettu, jota esim. eläintenkouluttajan opinnoissa opetetaan.
Käyn kyllä mielelläni katsomassa kaikkia muitakin kouluttajia, myös eri koulukuntiin kuuluvia, mutta eipä niihin enää niin helposti "hurahda" eikä itseltä mene pää pyörälle erilaisten neuvojen kanssa, kun on löytänyt itselle sen selkeän linjan jota noudattaa.
Mä olen itseasiassa lukenut Kaimion kirjan, mutta omana sitä ei ainakaan vielä ole. Tuohon aikaan en tainnut olla hevosenomistaja, joten kun en vienyt kirjan oppeja käytäntöön, unohdin. Sen jälkeen olen muistellut että kirjassa oli pelkkää positiivista vahvistamista.
PoistaMä olen alkanut näihin hevosjuttuihin just kun LH teki tuloaan ja kävin talilla, jossa ne metodit olivat käytössä. Talli oli siis ihan western talli. Silloin 16-vuotiaana sain aikaiseksi join upit meillä asuneen shettiksen kanssa jonka jälkeen se seurasi mua vapaanakin. Olihan se oikeasti hienoa kun mitää libertyä ei silloin vielä harrastettu ja oletus oli että hevosen kanssa tehdään aina niin, että hevonen on kiinni! Toisaalta 16-vuotiaana luin myös naksutinkoulutuksesta jostain Villivarsasta ja opetin hoitohevosta koskemaan ämpärin kantta ja meidän ponia ja aasia erottamaan kuvioita toisistaan.
Tuire Kaimio ei taida pitää mitään tunteja tai klinikoita (ainakaan sellaisia, joihin minulla olisi varaa), mutta taidanpa metsästää sen kirjan itselleni nyt ainakin ensihätään. Kiitos muistuttamisesta :)