Kun kaikki on niin helppoa!

Enemmän ja vähemmän olen downshiftannut tämän talven. Syitä voi etsiä sekä vallitsevista sääolosuhteista että ajankäytöstä, teen nimittäin tällä hetkellä kahta työtä (toista onneksi vain kaksi vuoroa viikossa illalla/viikonloppuna) ja olen sellainen sohvaperuna että yhtenä iltana viikosta haluan vain katsoa telkkaa sohvannurkasta.

Kirjoitin blogiin tässä joskus että pitkät "vapaat" eivät sovi Muulille, kun se alkaa villiintyä ja testailla hermojani. Sen huomaa ensin siitä, että se jäkittää paikoillaan eikä suostu liikkumaan. Noissa tilanteissa en koskaan alennu houkuttelemaan sitä kauralla, sillä sehän oppisi vain että jäkityksestä palkitaan. Saan sen liikkeelle muiden keinojen avulla, esimerkiksi taluttamalla sivulta toiselle, jotta se joutuu ottamaan sen ensimmäisen askeleen, ja kun se kävelee vierelläni, palkkaan kauralla samalla kun se kävelee. En siis pysäytä palkitsemista varten.

Postauksen kuvat ovat valitettavasti pääosin sunnuntailta, jolloin Muuli laukkasi samalla laitumella naruriimu päässän.

Kirjoitin "vapaat" lainausmerkkeihin siksi, että ratsastajat käsittävät sen tarkoittavan päiviä, jolloin eläintä ei liikuteta liikuttamisen takia. Itse vierastan sitä, että hevonen pitäisi aina ja joka päivä liikuttaa, että se etenisi. Miksei sen kanssa voisi tehdä muutakin? Muulin kohdalla vapaa tarkoittaa selaista päivää, jolloin en ole käynyt ollenkaan tallilla, tai olen vain siivonnut tarhan, mutta en tehnyt yhtään mitään Muulin kanssa, korkeintaan rapsuttanut tarhan siivouksen lomassa. Tai harjannut sisäänoton jälkeen. En siis ole aktivoinut sitä älyllisesti tai fyysisesti.

Viime viikon sunnuntaina, tämän viikon maanantaina ja eilen, eli torstaina olin tallilla. Kelit ovat tosi liukkaat ja juoksuttamisesta kentällä voi vain haaveilla. Kävellen siellä kyllä pystyi menemään maanantaina ja torstaina. Ja no otin vähän ravia narun päässä eilen, mutta lähinnä urilla.

Olen päästänyt Muulin joka päivä laitumelle, jossa se tykkää juosta laidunta ympäri ja edestakaisin. Minusta on tärkeää että tällainen nuori eläin pääsee näillä kelellä jonnekin, jossa on suhteellisen pitävä pohja ja se voi hanattaa täysiä. Olen kuullut että se vetää rallia tarhassakin, mutta onhan tämä laidun ihan eri mitoissa ja se pääsee paljon pidempää suoraa täysiii!

Vielä syksyllä kun oli uhkakuvia irtojuoksutuksen järkevyydestä, olin epävarma että kannattaako edes myöntää julkisesti että päästä eläimen hillumaan poskettomasti isommalle aidatulle alueelle, mutta nyt olen päässyt kaiken tuollaisen sheissen yläpuolelle ja ylpeänä talutan Muulin nauttimaan vapaudesta.

Sen juoksurutiinikin alkaa oleen tuttu, ensin se vetää laidunta ympäri kymmenen kertaa ja pysähtyy sitten syömään. En patista sitä alussa juoksemaan, vaan se tekee sen ihan vapaasti, hyvä että ehdin ottaa kameran käteen kun se meni jo! Eilen huiskin sitä vielä risulla sen jälkeen kun se oli jo rauhoittunut, se juoksi tai käveli tasan sen verran että oli minun ulottumattomissani ja alkoi syödä.

Jos se sai minusta sellaisen kuvan että olen muuleja metsästävä leijona, niin se on kyllä aika itsetuhoinen elukka.

Ainoa kuva torstailta. Vaikka olisi tallilla jo neljältä, on silti liian hämärää kuvia varten. Tässä Muuli syö talventörröttäjää, jonka katkaisin raipaksi merkinantovälineeksi.

Muulin energianpurkauksen jälkeen sillä on motivaatiota syömiseen, eli herkkuihin, eli kauraan. Se käveli perässäni tukille, joka sijaitsee aina tällä laitumella. Olen siinä päällä opettanut Muulia väistämään, siitä tarkemmin tässä syksyisessä postauksessa. Nyt Muulilla ei ollut päässään mitään, mutta se hakeutui heti tukille. Ja alkoi väistämään.

Huomasin nyt erityisen hyvin että kuinka vaikeaa sen on väistää vasemmalle. Oikealle se väistää oikein rivakasti ja jalat menevät ihan kunnolla ristiin, mutta vasemmalle se ottaa takasilla ihan pieniä väistöaskeleita. Etuset menevät hyvin ristiin molempiin suuntiin. Linkittämässäni syksyn postauksessä näkyy erityisesti renkaanvetovideolla että Muuli väisti ihan sujuvasti takaakin molempiin suuntiin, kun se pelkäsi vieressään olevaa rengasta. Taidan ottaa renkaan taas käyttöön, vaikka menetelmä saattaakin kukkisten mielestä olla kyseenalainen. Siinähän tottuu. Tai väistää. Oma valinta.

Ja kun tähän lisätään vielä se, että juoksutuksessa oikealle se hakeutuu tosi pienelle ympyrälle ja vasemmalle menee ns normaalisti, niin jossain mättää ihan pakosti. Vapaassa laukassa se kyllä laukkasi sujuvasti molempia laukkoja ja teki kurvit yhtä helpon näköisesti kumpaankin suuntaan. Laukka on edelleen ajoittain tuollaista pupulaukkaa, mutta tuollainen meno on ihan normaalia aaseille, joten en ole huolissani siitä.

Todennäköisesti kaikki ongelmat johtuvat SI-nivelestä.

Mitä postauksen otsikkoon tulee niin torstaina kaikki oli niin kovin helppoa. Muuli ei jäkittänyt, sain vaihdettua loimen toiseen samalla kun se seisoi vain paikoillaan. Sain sen myös ilman puhinoita kiinni isolta laitumelta eikä se kyseenalaistanut hetkeäkään sitä, että nyt mennään takaisin tarhaan.

Sovitin sille keväällä ostamaani loimea, jonka olin silloin todennut sopivaksi. No en todennut enää, joko muuli oli kasvanut tai loimi kutistunut säilytyksessä. Vaikka säädin sen edestä isoimmaksi mahdolliseksi ja se näyttääkin juoksuvideossa okein sopivalta, oli se todella kireä kun Muuli laski pään alas ja alkoi syödä ja samalla koko loimi liikkui eteen niin että persposket vilkkuivat. Loimi on muistaakseni kokoa 125 (en jaksanut mitata), joten tämä loimi seuraavassa koossa voisi olla aika täydellinen Muulille!

Diilasin sen samana iltana aasinomistajakaverilleni, uskoisin että tämä on aika täydellinen loimi aasille. Aaseille on vaikeaa löytää edestä tarpeeksi kapeita loimia ja joiden soljet eivät roiku polvissa. Kaula-aukko on siis yleensä liian iso aaseille. Tässä loimessa ei sitä ongelmaa pitäisi olla.

Mahakin näkyy! Loimi on kuvissa edestä isoimmillaan.