Kerroin marraskuun alussa Muulin muuttuneesta ruokinnasta kun sain viimein oljen analysoitua ja kaverini teki Muulille ruokintasuunnitelman. Ruokinta on nyt hieman runsastunut kun mukaan kuvioihin tuli Chia de Gracian ruusunmarjarouhe. Sain sen ilmaiseksi blogiexpossa.
*Postaus sisältää sisältöyhteistyötä Chia de Gracian kanssa*
Kirjoitin edelliseen ruokintapostaukseen että hankin pian Muulille soijarouheen ja E-vitamiinin. Hommasin ne jokin aika sitten. Keskustelimme tallinomistajan kanssa soijarouheen turvottamisesta. Osa antaa sitä isojakin määriä turvottamatta, osa taas kastelee, koska se turpoaa hieman. Hevoselle tekee hyvää saada rehua myös kuivana, sillä se lisää syljeneritystä. Syljeneritys taas on tärkeää ruuansulatuksen kannalta, koska ruuansulatus alkaa jo suussa. Soijarouhe on kuitenkin niin pölisevää ja kevyttä, että kuivana syöttäminen voi oikeasti aiheuttaa ruokatorventukoksen. Ja se ei muuten ole mikään kiva juttu.
Minä siis sanoin että ei tarvitse kastella niin pientä määrää (ettei tule lisävaivaa) ja tallinomistaja oli kastelemisen kannalla. Muuli saa myös pellavarouheen kasteltuna (tietenkin), joten samaan astiaan menee hyvin myös soijarouhe. Muuli syö sen siis märkänä.
Osa hevosista menee ripulille soijasta, joten tallinomistaja aloitti Muulin kohdalla totuttelun puolesta desistä. Seurailin sen kakkakoostumusta, mutta se ei muuttanut muotoaan totuttelun aikana eikä nyt, kun määrä on 3 desilitraa päivässä.
E-vitamiinia suositellaan annettavaksi viimeistään vuodenvaihteesta kevääseen, koska säilöheinässä ja kuivaheinässä paalausvaiheessa ollut E-vitamiini haihtuu niistä ilmaan. Ja E-vitamiinia pidetään tällä hetkellä todella tärkeänä hevosille, ja sen puute aiheuttaa oikeastaan kaikki ongelmat. Siispä minäkin ostin sitä ja päätin, että Muulin annostelu on yksi painallus päivässä.
Olin kirjoittamassa E-vitamiinista tähän tarkemminkin, mutta Googlen ensimmäinen hakutulos antoikin MKridingin Marin sponsoroidun blogipostauksen ensimmäiseksi tulokseksi. Kannattaa lukea se läpi.
Ruusunmarjan annosteluksi päätin yhden ruokalusikallisen, vaikka olenkin sitä mieltä ettei 350 kg painavassa eläimessä ruokalusikallinen jotain ainetta vaikuta yhtään mihinkään, mutta kokeillaan nyt ensin. Uskon kun näen. Ruusunmarjan pitäisi auttaa vatsaongelmiin, nivelterveyteen ja liikkuvuuteen ja suunnilleen kaikkeen muuhunkin. Muulissa ei mitään varsinaista vikaa ole ollut, mutta nyt pimeään vuodenaikaan kun heinänkin vitamiinit ovat vähäiset, ei mikään tällainen luonnonmukainen lisä ole pahasta.
Kivennäisenä Muuli syö Blue Chip Lami-Lightia tällä hetkellä, vaikka säilytysastiassa lukeekin Native. Nämä kaksi rehua ovat melko samankaltaisia, joten olen ostanut sitä, mitä liikkeessä on ollut saatavilla. Toinen on nimittäin yleensä loppu.
Ja jos mä muuten jotain vihaan, niin sitä että järjestät aikaa niin, että voit ajaa Hippodomeen ja siellä myydäänkin eioota! Aikaisemmin oli valjasöljy loppu ja pari kertaa Blue Chipin toinen rehu. Niin ja viimeksi oli soijarouhe loppu, jolloin ajoin kilpailevaan liikkeeseen eli Lemmikki Jokelaan. Joka olisi ihan ykköskauppa jos myisivät Blue Chipiä.
Lisäksi Muuli saa turvotettuna puoli desiä pellavarouhetta iltaruuassa. Pellavarouhetta on kiva antaa koska se on maistuvaa ja tekee hyvää mahalle, vaikka kadmiumia kertyykin pellavansiemeniin ja sitä kautta muulin munuaisiin. Ja tämä kadmium ei poistu muulista koskaan. Ihmiskokeissa ei googlaamiseni mukaan ole kuitenkaan havaittu ihmisen kadmiumpitoisuuden huolestuttavaa nousua. Ihmiselle suositellaan pellavan määräksi pari ruokalusikallista päivässä, joten Muulin puoli desiä on aika minimaalinen määrä 350 kg painavalle eläimelle.
Pellavarouheessa on myös syaanivetyä, mutta se haihtuu ilmaan kun rouhe blandataan kuumaan veteen.
Pääruokana Muulilla on tietenkin olki, sen jälkeen säilöheinä ja lisäksi se saa kilon kuivaheinää päivässä. Karkearehujen analyysit löytyy edellisestä ruokintapostauksesta.
Olki muuttuu Tuulin ja Muulin mielestä todella helposti hävikiksi, oikeastaan heti kun se koskettaa maata. Allaolevassa kuvassa näkyy olkikasa, jota olen hartaudella koonnut maassa olevista kustuista ja märistä oljista. Hävikkioljet kuljetetaan pois tarhasta säännöllisin väliajoin ja siivoan ne kasaan siksi, että hiekkatarha ei olisi hiekkatarha kovin pitkään jos kaikki olki sekoittuisi hiekkaan ja maatuisi sinne.
Allaolevassa kuvassa näkyy Muulin yöheinät ja yöoljet. Karsinaolkien suhteen käy myös niin, että osa muuttuu hävikiksi. Olkea ei vaihdeta ns kokonaan, vaan verkko täytetään parin päivän välein, pohjalle tuntuu jäävän sellaista, mikä ei oikeastaan kelpaa. Mutta jos olki syötettäisi ilman verkkoa, olisi karsina ihan täynnä sitä! Hävikkiä tulisi paljon enemmän ja olkikarsinan siivoaminen on yhtä h'lvettiä. Kokeilin olkikarsinaa kerran koti-kotona, enkä muuten kokeile enää ikinä.
Ruokintapostauksista unohdetaan aika usein vesi vaikka se onkin tärkein aine, mitä hevoseläimet tarvitsevat. Luennoin vedestä aika pitkään aasinhoitopäivässä ja nyt kirjoitan siitä tähänkin. Veden pitää olla puhdasta, tuoretta, raikasta ja sulaa. Vesiastia pitää säännöllisesti puhdistaa limasta. Talvella veden pitää olla lämmintä tai haaleaa. Ja mikä tärkeintä, sitä pitää olla koko ajan saatavilla.
Hevostalli.netin mukaan Suomessa on todella paljon talleja, joissa ei juoteta talvella tarhaan ollenkaan! Mites kun talvella pitäisi lisätä heinän määrää, jotta hevoset pysyvät lämpimänä, niin miten on ajateltu poistaa ähkyriski jos hevosia ei juoteta? Ööö, ei mitenkään? Tässä vaiheessa keskusteluun liittyy kymmenen tallinomistajaa, jotka ovat nähneet elämässään ainakin 400 hevosta, joista yksikään ei ole kuollut heidän tallillaan ähkyyn sen takia, että talvisin ei juotettu tarhaan. Muista syistä ähkyjä on saattanut tulla, mutta syiden takana on aina tyhmä omistaja.
Mä en lähde riskeeraamaan Muulin kanssa, varsinkin kun olki vaatii ruuansulatukselta vielä enemmän työtä kuin heinä, joten vettä pitää aina olla tarjolla. Se, että juoko Muuli sitä itsenäisesti on sitten herranhaltuun. En siis ole (ainakaan vielä) lähtenyt fanaattisesti läträämään omenamehujen kanssa.
Meidän tallilla hevosilla on aina vettä tarhoissa ja kun pakkasella tuodaan uutta vettä, on se lämmintä.
Ylläolevassa kuvassa on kaikki mitä Muuli purkeista tällä hetkellä saa. Astioiden määrä alkaa mukavasti lähestyä kymmentä, joka on hevosihmisten turvaluku. Kymmenellä purkilla korvataan nimittäin kaikki heinän puutteet, samalla ostetaan puhdas omatunto. Etualan ruokalusikkamitassa on ruusunmarjaa, joten purkkeja on tällä hetkellä viisi.
Kakkakoostumusta seuraan ihan joka kerta tallilla, jäätynyttä paskaa hakkaan talikolla irti hiekkatarhasta. Allaolevassa kuvassa on Tuulin ja Muulin tuotos, tuulin on tuota alla olevaa löysää kamaa ja Muulin on noi kovemmat papanat siinä päällä. Tällaista aasien ja muulien kakan pitäisi ollakin, eli aika kuivia papanoita, jotka irtoavat toisistaan. Jos eivät ole, pitää asialle heti tehdä jotain. Muuli ei edes trailerissa tai messuilla ole paskonut löysää kakkaa, vaikka aaseille onkin normaalia tuottaa "guacamolea" silloin, kun ne ovat suuressa stressissä.
Muulin kaviot ovat itsestään pysyneet hyvässä mitassa koko syksyn. Se tarkoittaa siis sitä, että jos pääsisin ratsastamaan tai ajamaan sitä kunnolla, olisivat kaviot vaatineet jo kengän. Kavio kasvaa vuodessa "läpi", mutta koska en tehnyt Muulin ruokintaan mitään muutoksia kun se tuli helmikuussa Suomeen, luulen että muutoksia kavioiden kovuudessa on odotettavissa vasta ensi syksynä. Kesäkuun alusta Muuli on saanut Blue Chipin rehua ja marraskuun puolivälistä ylläolevia tuotteita. Eli ensimmäiset merkit kavioiden muutoksessa on nähtävissä ensi keväänä, jos mitään muutoksia on ylipäätään tapahtunut Blue Chipin ansiosta. Mitään syviä ruokintarenkaita kavioissa ei ole.
Kaviossa on nähtävissä raitoja, mutta sellaisia paksuja ja ulkonevia ne eivät ole.
Jos jäit vielä miettimään että sainko ruusunmarjan ilmaiseksi niin kyllä, sain. Minulla ei ollut velvoitetta kirjoittaa tuotteesta mitään postausta, mutta koska downshiftaan joulukuun, eikä normaalielämän postauksiin saa kuvamateriaalia pimeiden iltojen takia, on pakko keksiä tikusta asiaa.
Huumorilla varustetut postaukset on parhaita! :D
VastaaPoistaOnpas kiva blogi.
VastaaPoistaIhana seurailla ei-niin-yleisen eläimen hoitoa ja elämää :)