Rehuanalyysin ja ruokintasuunnitelman tärkeys

Muuli muutti nykyiselle tallilleen kesän korvilla. Helmikuun lopusta toukokuun loppuun se söi juuri sitä, mitä olisi syönyt Espanjassakin. Pääosin kauranolkea ja vain pienen määrän heinää päivässä. Lisäksi annoin käydessäni kivennäistä. Muuli pysyi sopivan sutjakkaana ja sporttisena. Mitään analyysejä ei oljesta tai heinästä tuolloin ollut.

Donkey Sanctuary suosittelee aaseille ruokinnaksi 75% olkea ja vain 25% heinää vuorokaudessa! Noin metrin korkuinen keskivertoaasi painaa 150 kg ihannepainossaan ja 200 kiloa  ylipainoisena. Melkein kaikki Suomen keskivertoaasit ovat ylipainoisia. Tällaisen aasin kuiva-aineen tarve päivässä on noin 2,5 kiloa, josta 2 kiloa voidaan täyttää turvallisin mielin oljella.

Sutjakka ja sporttinen muuli toukokuun lopussa.

Nykyisellä tallilla Muuli asui kesän yötäpäivää tarhassa poniystävänsä kanssa. Niillä oli vapaa olki ja ne saivat lisäksi kuivaa heinää. Muuli oli edelleen sutjakka ja sporttinen vaikka ei se varsinaisesti tarhassa itsenäisesti hikiliikuntaa harrastanutkaan, liikkui se tietenkin enemmän kuin jos olisi ollut yöt karsinassa.


Sutjakka ja sporttinen muuli elokuun lopussa. Kuva: Katri Määttänen

Sisäruokintakauden alkaessa syyskuussa Muulin massakausi alkoi toden teolla. Talvella hevoset ovat tietenkin aika paljon karsinassa (yöt), eivätkä silloin tee muuta kuin syövät ja hengaavat. Meidän tallilla on tosi hyvä säilöheinä, jossa on maltillisesti sokeria. Heinämäärää ei ole mitenkään rajoitettu, eli kaikki saavat varmasti reilusti heinää.

Muulin ruokinta näytti tältä:
aamu: 2,5 dl Blue Chip Lami-Light ja 4 kg säilöheinää tarhaan
päivä: vapaasti olkea ja 1 kg kuivaa heinää
ilta: 2,5 dl Blue Chip Lami-Light ja 6 kg säilöheinää

Hevosilla on neljä ruokintakertaa vuorokaudessa, eli ne saavat kahdet päiväheinät. Muuli ja Tuuli tyytyvät vapaaseen olkeen, eli niillä on vain yksi ruokintakerta päivällä, jolloin kumpikin saa siivut kuivaa heinää, noin kilo per turpa. Ilman ruokaa ne eivät ole hetkeäkään vapaan oljen ansiosta.

Säilöheinän määrä oli siis 10 kiloa, kuivan heinän 1 kilo ja oljen menekiksi arvelimme noin 2,5 kiloa. Sen menekkiä on hieman hankala arvioida, koska sitä on tarjolla vapaasti ja hävikkiä syntyy jonkin verran. Muuli ja Tuuli saavat vuorokaudessa noin 6 kg olkea tynnyreihinsä, joista arvioimme että kilo muuttuu hävikiksi.

Ei enää niin sutjakka mutta sitäkin sporttisempi muuli lokakuun lopussa.

Kun huomasin että Muuli on nyt kasvattanut alakaulaansa ja vatsalihaksiaan turhan rivakkaa tahtia, lähetin Seilabiin näytteet oljesta ja kuivasta heinästä. Säilön analyysi meillä jo olikin heinäntoimittajan tuomana.

Rehuanalyysejä tekevät muutkin laboratoriot, mutta Seilab on muita selvästi halvempi. Sitä on myös kritisoitu virheellisistä tuloksistaan, mutta koska itseäni kiinnosti eniten oljen sisältävä sokerimäärä, en usko että laboratorion tulos voi heittää ihan niin paljon että tulos olisi täysin virheellinen.

Analyysiä varten otin olkea kolmesta eri olkipaalista, sekoitin oljet ja tungin litran vetoisen minigrip-pussin täyteen näytettä. Heinää otin vielä useammasta paalista ja laitoin toiseen pussiin. Mukaan on tulostettava lähete Seilabin sivuilta. Tulokset tulevat sähköpostiin, laskua ei ole kuulunut vieläkään.

Kuva, jonka Kaisa Määttänen (@rosamiii) julkaisi 17. 10ta 2016 klo 10.43 PDT

Kun sain tulokset reilun viikon kuluttua sähköpostiin, oli olki iloinen yllätys. Sokerin määrä oli vain 39 mikä on TODELLA VÄHÄN! Hiilihydraattiherkille ja muille kaviokuumevammaisille suositellaan heinän sokerin määräksi alle 100. Vähäsokerista heinää on kuitenkin hankalaa + kallista hankkia. Mikset siis ostaisi homeetonta olkea hiilaripöhöttyneelle hevosellesi?

Ainiin, totta, oljessa voi olla runsaasti sokeria ja se aiheuttaa ähkyn jo kun hevonen haistele sitä!

Facebookin ruokintaryhmissä näkee edelleen paljon kommenttia että "oljessa voi olla paljon sokeria". Kai kaikessa voi olla paljon sokeria, mutta oljessa sitä kyllä on paljon erittäin harvoin. Viljakasvi kun satsaa sen jyvän tuottamiseen, ei ole kasville hyödyksi säilöä kallisarvoista sokeria varteen. Sokerin määrä meidän oljessa on täydellinen. Sitä on jonkin verran jotta olki maistuu, mutta ei todellakaan "paljon". Kuivaa heinää nämä saavat talvikaudella vain siivun per naama, joten vaikka siinä on paljon sokeria, ei se nyt tässä kohtaa ole ongelma. Säilö taas on sokerinsa puolesta erinomaista, sitä ei ole liian paljon.

Kuiva-ainetta on heinässä ja oljessa saman verran. Säilöheinässä luonnollisesti vähemmän, eli säilössä on enemmän vettä. Huomatkaa että edes rutikuivalta tuntuva olki ei ole 100% kuivaa!

Raakavalkuaisella ei ole isoa merkitystä, sulava raakavalkuainen on se, minkä hevoset voivat hyödyntää. Oljessa ei sitä pidäkään olla, viljakasvi on nimittäin pumpannut valkuaisen jyvään. Heinässä on tosi vähän valkuaista, eli käytännössä ei ollenkaan ja säilössä sitä on normaalisti.

Kuitua on tietenkin eniten oljessa. Myös oljen D-arvo on pienin. D-arvo kertoo sen määrän, minkä hevonen voi sulattaa. Oljesta suunnilleen puolet tulee sulamattomana ulos peräpäästä. Heinästä taas tulee ulos vain 40%. Jostain syystä säilön D-arvoa ei ollut analyysissä.

ME eli muuntokelpoinen energia kertoo kuinka paljon energiaa rehusta saa. Ylläolevassa taulukossa lukemat eri karkearehujen välillä on aika samat ja kuiva heinä ja säilö ovat molemmat tavoitearvoissaan. Oljenkin ME on yllättävän korkea. Liikaa energiaa tarpeeseen nähden = hevonen lihoo.

Lähipiiriini kuuluu kaikeksi onneksi yksi hevosten ruokintaan syvällisesti perehtynyt henkilö, Sini (lämminverisen ravihevosen omistaja). Hän suostui hyvää hyvyyttään (joulupukki muistanee) laittamaan nämä meidän tallin heinät Hoptiin ja lähetti tuloksen minulle.

Eikä muuten näyttänyt kovin hyvältä. Allaolevassa kuvassa näkyi nykytilanne, eli 10 kg säilöä, 1 kg kuivaa heinää ja 2,5 kg olkea. Lisäksi Muuli saa Blue Chip Lami-Lightia 350 g päivässä, eli 5 dl.

Nykytilanne. ME tuplat, valkuaista saa hieman enemmän kuin tarve.

Ensinnäkin ME tarve Muulilla on 50. Saanti on 99. Eli sama jos ihmisen päivän tarve on 2000 kaloria mutta vetää joka päivä 4000 kaloria = lihoo.

ME ei meinannut pienentyä sitten millään ennen kuin säilön määrää vähennettiin ronskisti kuudella kilolla. Vastaavasti oljen määrää lisättiin, koska sen menekki lisääntyy varmasti, vaikka tarkkaa määrää onkin vaikeaa arvioida kun olkea on tarkoitus jatkossakin antaa vapaasti heinän tilalla.

Alla on kuva, jossa säilön määrä on 6 kg, eli neljä kiloa vähemmän kuin nykytilanteessa. Olkea on vastaavasti lisätty, heitin itse arviosta että ehkä se olisi 4,5 kg. ME on vieläkin ihan liikaa (83).

Säilöheinää vähennetty 4 kg, olkea lisätty 2 kg. ME edelleen liian iso, valkuaista saa alle tarpeen.

Tämän jälkeen oli otettava radikaalit keinot käyttöön ja pienentää säilön määrä neljään kiloon. Säilö on kuvissa "oma heinä".

ME:stä saatuun 67 ja oljesta ei kuulemma kaikki imeydy, joten tämä olisi mahdollisesti vain hieman yli tarpeen. MUTTA nyt sulavan raakavalkuaisen määrä on paljon pienempi kuin tarve ja kaverini kiinnitti huomiota myös lysiiniin. E-vitamiinia hän kehotti myös ostamaan ja antamaan Muulille talven ajan. Tässä pitää tietää se, että vain luonnollinen E-vitamiini hyödyttää, eli esimerkiksi Vetcaren tuote.

Säilöä vähennetty 6 kg.

Sini lisäsi ruokintasuunnitelmaan vielä soijarouheen, joka nostaa sekä valkuaisen että lysiinin kohdilleen 200 gramman päiväannostuksella. 200 grammaa on desilitroina 3 dl. Noista muista mineraalijutuista en ole sitten ollenkaan perillä. Paitsi että Sini kertoi että rautaa pitää olla reilusti yli Hoptin suosituksen. Allaoleva suunnitelma on lopullinen:

Säilöä pienennetty 10 kilosta 4 kiloon, lisäksi soijarouhe. ME edelleen tarpeen yli, valkuainen ok.

Tulostin laskelmat ja merkkasin niihin ongelmakohdat. Sitten otin tämän vakavan asian puheeksi tallilla tallinomistajan kanssa. En usko että monikaan tallinomistaja on törmännyt yhtä hankalaan asiakkaaseen kuin minä. Pyysin nimittäin että Muulin säilöheinän määrää leikataan radikaalisti pienentäen se kymmenestä kilosta neljään kiloon.

Yleensä kai omistajat menevät pyytämään lisäheinää hevosilleen. Ja meidän tallilla ei heinästä pihistellä, kuten varmasti Muulin saamasta heinämäärästäkin jokainen tajuaa!

Hyvässä yhteisymmärryksessä (perästä kuuluu perkele) suunnittelimme ruokinnan muutoksen sellaiseksi että Muuli ja Tuuli saavat aamulla puolet vähemmän säilöä kuin ennen (neljästä kilosta muutos kahteen kiloon per eläin), Muuli saa karsinaan olkea heinäverkon täyteen ja iltaisin kaksi kiloa säilöä.

Tilanne oli herkkä meille molemmille, tallinomistajalle on kova paikka leikata eläimen heinää ja hän oli varma että Muuli ei enää anna hänelle kiinni tämän jälkeen. Mutta tämä kaikki on vain Muulin hyväksi. Ilman olkea ei heinämäärää olisi voinut pudottaa kuin maksimissaan pari kiloa. Mitään vatsahaavaista muulia kun en halua. Hevosten kuuluu syödä vähän koko ajan. Mutta harvalle hevoselle sopii vapaa heinä ilman että ne lihovat. On siis annettava jotain, mitä ne saavat syödä vapaasti ilman pelkoa lihomisesta = olki!

Ostan muulille myös soijarouheen jatkuvaan käyttöön ja E-vitamiinin talviajaksi. Pian olen kuin kuka tahansa ratsupelletäti, jonka kultamussukka saa ruokaa kymmenestä eri purkista!

Unohdinko mainita että liityin myös tallin pellavarouhekimppaan, Muuli saa iltaruokinnassa puoli desiä turvotettua pellavarouhetta. Se tekee vatsalle hyvää vaikka siinä onkin sitä jotain myrkkyä, jonka nimeä en nyt muista.

Kuva, jonka Kaisa Määttänen (@rosamiii) julkaisi 26. 10ta 2016 klo 7.10 PDT

Ilman ruokintasuunnitelmaa en olisi todellakaan tajunnut miten paljon Muuli saa ruokaa ja kuinka vähäinen sen tarve tosiasiassa on! Eihän Hoptissa tietenkään Muulia ole, mutta kuten kuvista näkyy, painoksi on laitettu 350 kg, joka on sen ihannepaino, ja työksi laitettu kevyt työ (pitää paikkansa erittäin hyvin) ja hyvä rehunkäyttäjä. On siis samassa kategoriassa kevyttä työtä tekevien alkuperäisrotuisten ponien/hevosten kanssa. Paitsi että Muuli pärjäisi oikeasti vieläkin vähemmällä, onhan se puoliksi aasi ja aasi pärjää tosi hyvin olkiruokinnalla!

Moni on sitä mieltä että hevosesta näkee jos ruokinta on ok. Sen karva kiiltää, ilme on pirteä, se ei syö maata tai seiniä eikä ole kiukkuinen kun satulavyötä kiristetään. Ja se on täysin ok! Harva on kiinnostunut ruokintasuunnitelmista ja ruokinnassakin muodit tulee ja menee. Tallilla juuri puhuttiin (luonnollisesta) E-vitamiinista, joka on kovasti pinnalla juuri nyt, mikäköhän nousee pinnalle seuraavaksi?

Ruokintasuunnitelma ei ole oikotie onneen, mutta ainakin Muulin tapauksessa oli hyvä että se tehtiin tai Muuli olisi kevääseen mennessä lihonut muodottomaksi läskikasaksi. Liikalihavuus on yksi pahimpia eläinrääkkäyksen muotoja aaseilla ja muuleilla, lihavuus pamauttaa niille helposti päälle metabolisen oireyhtymän (hevosten sokeritaudin) ja siitä ei muuten meinaa päästä eroon millään ja laihdutuskin on todella hankalaa sen jälkeen.

Helpointa on pitää pitkäkorvat sutjakassa kunnossa.

Tallinomistajan ilme kun kerroin että Muulin heinämäärää pitää vähentää.

Onneksi meidän tallilla on paras tallinomistaja, joka suostui sydän verta itkien pudottamaan Muulin säilöheinän määrää. Ja olihan se paras tyyppi jo kun tallille muutettiin ja olkiruokinta oli täysin ok! Nyt olkea saavat myös hevoset, niiden tarhoissa on heinäverkoissa olkea, jota ne saavat syödä jos siltä tuntuu. Osa syö, osa ei. Vatsahaavaisia hevosia meidän tallilla ei ole!

Kun olkiruokinta oli ollut vajaan viikon käynnissä, kuulin että allaolevassa kuvassa täyteen ahdettu verkko riittää kaksi yötä Muulilla.