Ostin vuosi sitten syntymäpäivälahjakseni muulin

Täytän tänään 31 vuotta. Sehän ei ole mitenkään erityisen juhlittava luku. Vuosi sitten juhlistin kolmekymppisiä muutaman kaverin läsnäollessa. Erityisen hienoa päivässä oli kuitenkin se, että siirsin samana päivänä muulin ostohinnan myyjän tilille.

Tänään kävin katsomassa sijoitustani. Ulkonäöllisesti se on lihonut, ja luonteeltaan tietenkin kesyyntynyt. Leikkasin siltä otsatukan pois, kun se onneton reuhka on niin säälittävä. Se muuttui heti paljon komeamman näköiseksi. Otin myös kavioista "kehityskuvat", raspia en ole niille näyttänyt pariin kuukauteen kun ne näyttävät kuluvan ihan mukavasti itsestäänkin. Ulkosyrjää saisi raspata matalammaksi, mutta tilanne ei ole vielä niin paha että pitäisi heti toimia. Odottelen mielelläni lumen tuloa ja raspaan sitten, niin ei ole vaarana että kaviot kuluvat liikaa.

Siinä tukkaa leikatessa huomasin taas miten helppoa Muulia on opettaa. Se laski siinä huomaamattaan päätä alaspäin, jolloin leikkaaminen helpottui huomattavasti, kehuin sitä ja annoin palkinnon. Ja sen jälkeen se alkoi laskea päätä useammin ja useammin, kehuin aina ja annoin palkan. Pian aloin viivyttää kehun ja palkan väliä (jotta se pitäisi päätä alhaalla pidempään) ja sekin meni sille jakeluun.

O-ou, taas se laittoi naruriimun päälle laitumelle! Kuva on otettu "kukkulan" päältä, eli yläviistosta. Siksi se näyttää mäyräkoiralta.

Muuli vuosi sitten Espanjassa. Ainakin häntä on kasvanut!

Vaikka tallilla seisoo vesi monessa kohtaa tarhassa, uppoaa muulin kavio korkeintaan puoliväliin veteen/hiekkaan. Kun otin sen sisälle harjaukseen, olivat jalat ihan puhtaat ja kuivat. Hiekkatarha on oikeasti paras keksintö ikinä! Otan mieleläni hiekkaähkyriskin, kunhan kaviot pysyvät terveenä. Ja ihan samanlainen riski se on mutavellitarhassakin, kyllä ne osaavat sitäkin tarvittaessa syödä.

Muuli oli tällä viikolla aika villinä. Torstaina ratsastin vuokrahevosen ja arvoin sen jälkeen että tekisinkö Muulin kanssa jotain. Kello oli sen verran että hevoset haetaan ihan pian sisälle, jonka jälkeen Muulin kanssa on mahdotonta tehdä mitään kentällä (se stressaa). Toisaalta olen päässyt tallille harmillisen vähän ja Muuli villiintyy jos en tee sen kanssa mitään.

Tallikaverin yllytyksestä ajattelin juoksuttaa sitä. Otin välineeksi kapsonin, koska se on nopein pukea. Mutta kapsonista hallitseminen irtiottotilanteissa on mahdotonta.

Niinhän siinä sitten kävi että hetken päästä Muuli kirmaili liinoineen päivineen liitoravia pitkin kenttää ja mä seisoin porttipäässä (portti oli kiinni, mutta kuten tiedätte, Muuli hyppää siitä kevyesti yli niin halutessaan) ja estin sitä karkaamasta. Siinä sitten katsottiin tumput suorina mun tulevaa dressagemuulia kunnes se pysähtyi ja antoi kiinni. Laitoin sen vielä kävelemään ympyrällä vaikka hevosia tuotiin jo sisään. Eli tuollaisella käytöksellä ei pääse livistämään hommista.

Meillä on tallilla yksi laidun, jossa on korkeat aidat. Päästin Muulin tänään sinne, että juoskoon jos siltä tuntuu. No ei tuntunut ennenkuin ajoin sen pois kukkulalta. Se kirmaili pari spurttia ja se oli siinä. Otin muutaman kuvan ja vein takaisin tarhaan.

Kaikissa kuvissa takakavio