Muuli uhmaa kuolemaa laukatessaan lumisella laitumella

Me saatiin lunta! Aika vähän mutta saatiin kuitenkin! Juuri kun olen monessa postauksessa valitellut sitä, ettei saa kunnollisia kuvia niin nyt saa! Tai siis viikonloppuna saa kun pääsen tallille päiväsaikaan.

Eli ei siinä muuta kuin Muulille tonttulakki taas vaihteeksi päähän ja laitumelle. Kaikki meni hirveen hyvin siihen saakka kun yritin saada Muulin keskeyttämään heinän syömisen ja nostamaan pään ylös. Se ymmärsi koko homman aivan väärän ja lähti laukkailemaan pitkin jäistä laidunta! Alussa se liukasteli, mutta ei mitään hätää, muulit eivät koskaan katko jalkojaan tai satuta itseään millään muullakaan tavalla. Vaikka ne laukkailisivat naruriimu päässä.

Muuli 1 - kuolema 0.

Hyppään tässä jäisellä laitumella ojan yli ihan muina muuleina t. Muuli

Muutenhan tällä ei olisi ollut väliä, mutta samaan aikaan ratsastuskentällä oli meneillään tunti ja Muulin päätön laukkailu ja pukittelu häiritsi toimintaa. Kunhan se rauhoittui jälleen syömään, menin itsekin katsomaan tunnin loppuun.

Muulissa oli ilmeisesti jonkin verran pakkasenergiaa, sillä se ei antanut kiinni. Sen toiminta ei ollut sellaista "lällällää, en muuten ajatellut antaa kiinni" vaan jostain syystä se pelkäsi mua. Sain kesytettyä sen onneksi kauralla.

Olin siinä sitten puomilla loimittamassa sitä tarhaan palauttamista varten, enkä tiedä mitä oikein ajattelin (en juuri mitään) kun paiskasin fleecevuorisen sadeloimen fleecepuoli edellä lumeen! Sehän imaisi suunnilleen kaiken lumen siitä neljän neliömetrin alueelta itseensä. No tämä loimi kuivumaan ja toinen loimi niskaan.

Tein vielä "hommia" sen kanssa tarhassa. Eläimille on helpointa opettaa sellaisia temppuja, joita ne ovat tehneet ilman opettamistakin. Muuli nosteli esimerkiksi auton renkaita kavioillaan vapaasti tarhassa ennen kuin aloin opettaa sitä tekemään sitä systemaattisesti. Samoin se nosteli kerran harjat harjakassista ja heitteli maahan. Sain siitä idean ottaa tarhaan mukaan yhden harjan ja opettaa Muulia nostamaan se ja joskus hamassa tulevaisuudessa antamaan minulle.

Jotta Muuli pysyisi virkeänä ja kiinnostuneena Elmassa, olen ajatellut opettaa sille jotain tällaista siellä viikonlopun aikana. Pudonneen raipan tai hanskan nostaminen on myös hyvä taito, sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.

Kuvia tai videoita tästä ei valitettavasti ole, mutta tässä ohjeet, miten (teoriassa) voit opettaa saman tempun omalle hevosellesi.

1. laita harja eläimesi eteen karsinassa tai tarhassa tai missä tahansa. Mulla muuli oli vapaana.
2. kun se katsoo harjaa, naksauta (tai sano hyvä) ja anna kauraa. Toista monta kertaa.
3. kun se haistaa sitä, naksauta ja anna kauraa. Toista monta kertaa.
4. kun se maistaa sitä, naksauta ja anna kauraa. Toista monta kertaa.
5. kun se nostaa sen ilmaan, naksauta kun se on ilmassa ja anna kauraa. Ole tässä tarkka ja nopea naksautuksen kanssa ettet naksauta silloin kun se on jo pudottanut harjan. Alussa se ei pidä sitä kauaa ilmassa. (Muuli jäi tämän päivän jälkeen tähän vaiheeseen)
6. kun se pitää harjaa jonkin aikaa ylhäällä, naksauta vasta sitten ja palkitse. Pidennät aikaa, minkä se pitää harjaa ilmassa.
7. kun harja pysyy ilmassa, hevonen mahdollisesti heiluttelee päätään (ei haittaa), ota harjasta kiinni, naksauta (hevonen irrottaa ja alkaa odottaa palkkaa) ja palkitse.

Jos hevosesi suoraan haistelee harjaa, hyppää kohdan 2 yli kokonaan ja palkitse haistamisesta.Jos se hyppää useamman vaiheen yli niin kehu ihan tosi paljon! Tai jos se tekee välissä jotain muuta tosi siistiä ja toivottavaa, kehu tosi paljon! Se ei varmaan sitä siistiä juttua tee heti uudestaan, mutta tällä tavoin voit "napata" sellaisia käytöksiä mitä haluat ja ehkä joskus se tekee sen uudestaan ja pääset taas kehumaan tai opettamaan sitä juttua systemaattisesti.

Tsädääm, lopulta hevosesi ojentaa sinulle harjan maasta!

Jokaista vaihetta on tehtävä monta kertaa. Naksuttelussa pitäisi päästä siihen, että pääset palkkaamaan nopealla sykkeellä. Mä sain sanoa "hyväää" jopa 5 sekunnin väein. Jos hevonen vain haahuilee ja osuu turvallaan harjaan kerran minuutissa, ei se valitettavasti opi mitään eikä yhdistä kehua siihen harjaan koskemiseen kovin nopeasti. Löysää silloin kriteeriä ja palkkaa siitä kun se liikahtaakin harjaa kohti.

Lopeta harjoitussessio hyvään suoritukseen kun eläin vielä haluaisi jatkaa. Lopetusta ei saa tehdä niin, että lähdet vain kävelemään. Itse lopetan sessiot hyvään suoritukseen ja palkitsen niin ruhtinaallisesti, että Muulilla menee tovi syödessään pientä kaurakekoa tarhassa. Sillä välin kerään itseni ja tarvikkeet ja häivyn.

Mule gets to know all the brushes. Later she took all of them of the bag.

Video, jonka Kaisa Määttänen (@rosamiii) julkaisi 2. 03ta 2016 klo 20.45 PST

No nyt niitä kuvia tältä päivältä. Kaikkihan nää paloi lumen kohdalta puhki ja näistä tuli mahdollisesti vain kamalampia kun näytin niille photaria.

Muuli oli todella messissä näissä kuvissa kuten kuvista näkeekin.

Tästä voisi kuvitella että nyt lähti Muuli lapasesta, mutta ei, se laskeutui alas, käveli ruohotupolle ja alkoi syödä.

Prööööh! t. Muuli

Jos luit tuoreen postaukseni juoksuttamisesta, toimii ylläoleva kuva erinomaisena esimerkkinä siitä kuinka hevonen/muuli/aasi "taipuu" luonnossa kaarevalla uralla. Eli siis ei taivu. Ihme että Muuli on (tietääkseni) edelleen hengissä eikä saanut jännevammaa kun veti rallia laitumella!

Onko nyt juostu tarpeeksi? Oliko vielä sitä kauraa? t. Muuli