ELMAn perjantai pulkassa!

Kaikki osapuolet ovat hengissä, joten messut ovat tähän asti menneet suunnitelmien mukaan.
Muuli oli kuulema rauhoittunut illalla heti, kun aasit tulivat sen viereen pari tuntia sen jälkeen kun itse lähdimme messukeskuksesta. Aamulla se oli ihan levollinen. Kun eläintenhoitajat tulivat siivoamaan sen(kin) aitausta, otin sen varmuuden vuoksi naruriimuun ja pidin siinä ettei se esim hyppää ovesta ulos vapauteen. Mutta ei se onneksi suunnitellut mitään sellaista vaan seisoi siinä ihan rauhallisena.

Meillä oli ohjelmassa ihan ensimmäistä kertaa ikinä aasitalutusratsastusta. Olimme sopineet että areena on meidän klo 11-12 ja 15-16. Samaan aikaan Shettisyhdistyksen porukka ja ponit saisivat tauot, vaikka tietenkään ne eivät käytä samoja poneja talutuksessa koko päivää!

Mä myin lippuja ja annoin kypärät ja muu porukka hoiti itse talutuksen.

Aasitalutus meni loppujen lopuksi hyvin (en mene nyt niihin harmaita hiuksia aiheuttaneisiin tilanteisiin) ja kyyditettiin kahden tunnin aikana yhteensä 70 lasta. Aasit ovat todellakin porkkanansa ansainneet! Ne päästettiin lopuksi piehtaroimaan ilman satuloita.

Talutus on samaan aikaan joka päivä ja aasit on areenalla joka päivä klo 14.15. En välttämättä ota Muulia mukaan areenalle enää muina päivinä.

Samaan aikaan muulin aitauksella (se ei näe siitä talutusalueelle) veteli Muuli kierroksia ja oli zoomaillut aidan korkeutta, mutta ei ollut onneksi lähtenyt kiipeämistouhuihin. Kun se oli tyytynyt kohtaloonsa, oli se työntänyt päätään aidan yli ja otti vastaan kaikki ihmisten silitykset.

Meillä on aasien kanssa esitys joka päivä klo 14.15. Eli aasit kiertää ympyrää ja juontaja haastattelee yleensä minua ja aasien omistajaa. Otin Muulinkin mukaan areenalle, joka ei ehkä ollut hyvä idea. Koska minä puhun yleensä eniten mikkiin, pitäisi Muulin seistä se aika paikoillaan. No ei seissyt. Se katsoi itseasiassa aika kauhistuneena kun aasit ravasivat areenalla.

Kerroin mm että muulissa pitäisi yhdistyä hevosen ja aasin parhaimmat puolet, mutta että mä en ole vielä ihan vakuuttunut siitä.

Mitään puomijuttuja tai pressujuttuja me ei saatu mukaan, puomit eivät olisi mahtuneet traileriin ja pressun yksinkertaisesti unohdin kokonaan. Mitään temppuhommia en siis voinut Muulin kanssa tehdä.

Meidän aika areenalla on 15 minuuttia ja pian se oli käytetty. Aasit piehtaroivat siellä aina mutta yllätyin suuresti kun Muulikin kellahti kyljelleen piehtaroimaan! Ei siinä muuten olisi mitään ihmeellistä, mutta sillä on oltava aika turvallinen olo kun se niin pystyy tekemään. Mutta sitten muistin että ensimmäisenä päivänä kun Muuli oli Suomessa, se piehtaroi narun päässä kun taluttelin sitä kentällä. Eli ei se nyt niin spesiaalitemppu ollutkaan.

Muuli söi vuorokaudessa ison heinäverkollisen olkea. Kotitallilla se syö tuollaisen verkollisen kahdessa yössä. Messutilannehan onkin tosi mielenkiintoinen siinä mielessä, että täällä voi oikeasti punnita, että paljonko Muuli syö olkea oikeasti! Kotona se on mahdotonta siksi, kun sillä on tarhakaveri ja on tosi vaikeaa tietää kumpi syö enemmän.

Tosin eihän ruokinta messuilla ole ihan sama kuin kotona, en ottanut säilöheinää läheskään niin paljon mukaan kuin mitä Muuli normaalisti söisi kolmen vuorokauden aikana, mutta kuivaa heinää otin sensijaan enemmän, joten eiköhän tästä jonkinlaisia koetuloksia saada aikaan.

Muuli syö heinät supernopeasti ja siirtyy sen jälkeen ilman mutinoita oljen kimppuun.

Muuli äänteli aika paljon, erityisesti silloin kun aasit oli talutuksessa eikä se nähnyt niitä. Ja ainakin kerran se äänteli minulle kun kannoin sille lisää safkaa takatiloista.

Jännitin aika paljon sitä, että juoko se messuilla vettä. Eläintenhoitajat täyttävät vesiastioita niin nopeaa tahtia että oli vaikeaa sanoa veden menekistä mitään. Onneksi loppupäivästä olin vieressä kun se joi ihan reilusti.

hörps hörps

Aaseille on ihan normaalia että ne juovat kerralla paljon eivätkä hörpi vähän kerrallaan pitkin päivää, joten pidän sitä normaalina myös Muulille.

Koska olin vielä puolikuntoinen, olin valitettavan vähän sosiaalinen. En siis roikkunut Muulin aitauksessa kertomassa siitä kaikille, jotka jaksavat kuunnella. Leikkasin kuitenkin sen hännän ja harjan uudestaan tasaisemmaksi. Oli kiva huomata että Muuli ei häiriintynyt siitä, että olin karsinassa samaan aikaan ja eläintenhoitajatkin siivosivat aitausta omaan tahtiinsa ilman mitään ongelmia! Se siis päästi ihan ventovieraat karsinaansa ilman ongelmia.

Viimisen päälle!

Asensin Muulin oljet ulkoaikaan, eli kun se söi, se oli aika lähellä yleisöä. Jos se olisi stressaantunut siitä, olisin siirtänyt olkiverkon väliaitaan. Muuli ei kuitenkaan vaikuttanut stressaantuneelta vaikka arviolta 10 pientä kättä lääppi sen päätä samanaikaisesti. Se vain jatkoi syömistä korvat hörössä.

Ihmiset haluaa aina silittää aaseja, ja näköjään muulejakin, niiden korvista. Muulille näytti tämäkin olevan ihan okei.

Muulia kehuttiin kovasti, kauniiksi ja hienoksi. Yllättävän moni yllättyi kun kerroin että se oli muuli. Ja pari kertaa kysyivät ihan pokkana että mitä eroa on muulilla ja aasilla. Mutta tätähän Elmamessut on, kaupunkilaiset tulevat kerran vuodessa katsomaan maatilojen eläimiä eikä heitä oikeastaan kiinnosta erottaa aasia vuohesta, kunhan on joku eläin siinä rapsutettavana.

Judith

Kuvasin aasinristiä.

Milka, Venla ja Judith

Muulin perslaikku on kasvanut aika hyvin umpeen! Tai siis on siellä edelleen kaljua, mutta pitkä karva suojaa kaljua kohtaa. Alla on kuva lähtötilanteesta kun Muuli tuli Suomeen. Tai ehkä kyseinen kohta oli ajeltu, jotta nähdään mikä siellä on.

Maaliskuu 2016

Nämä kuvat: Piia Lukkaroinen

En aktivoinut Muulia paljoakaan, mutta huomasin että se ylettyy ottamaan kauraa vastakkaiselta puolelta vaikka en itse seiso jakkaralla! Treenattiin sitä vähän. Toinen puoli ei vielä onnistu, vaikka kaula kääntyykin sujuvasti myös sille puolelle.

Nää meidän uudet liivit on niiiin ihanat! Taskuihin mahtuu koko omaisuus ja onhan tää väri aika upea!

Milka näissä kaikissa kuvissa.