"Elbow pull" -apuohja suoraan helvetistä

Kuten blogia pitkään lukeneet tietävät, olen kova Meredith Hodges fani. Meredith on tuotteistanut osaamisensa tosi hyvin ja myy kirjoja, DVD-levyjä ja verkkokursseja muulien koulutuksesta. Hän vannoo henkeen ja vereen erään apuohjan nimeen, "elbow pullin". Suomalaisittain tämä on joustoton chambon tai juoksutusapu. Suurin ero juoksutusapuun ja selänpidentäjään on se, että tämä kulkee niskan takaa, eikä ole pikalukoilla kiinni kuolaimissa.

Meredith käyttää "vihreiden" muulien kanssa tätä apuohjaa aina kun tehdään hommia. Se estää Muulia nostamasta päätä liian ylös ja menemästä "selättömäksi". Meredith haluaa, että muuli oppii jo talutusharjoituksissa kulkemaan oikein pää alhaalla ja samalla se kasvattaa oikeita lihaksia selkäänsä, jotta pystyy myöhemmin kantamaan ratsastajaa.

Apuohjista ollaan montaa mieltä. Puolet on sitä mieltä että juoksutus on aivan turhaa ilman apuohjia ja toinen puoli on sitä mieltä, että apuohjat saavat hevosen jännittyneeksi, eikä niitä pitäisi käyttää ollenkaan, vaan hevonen pitää muilla keinoin saada kantamaan itsensä oikein. No teet niin tai näin niin aina joku tekee ja varsinkin tietää paremmin. Minä astuin nyt tämän postauksen ajaksi pimeyden polulle ja laitoin Muulille apuohjat. HYI!

Meredith perustelee miksi itse käyttää elbow pullia sivuohjien sijaan TMD Equine Universityn sivuilla. TMD Equine University on verkko-opisto, johon mm Meredith on tehnyt materiaalia.

"Kun aloittelin hevosten ja muulien kouluttamista, käytin sivuohjia, jotta muulit oppisivat kantamaan itseään paremmin, mutta huomasin nopeasti että sivuohjien kanssa tuli ongelmia. Ensinnäkin, sivuohjat tuntuivat aiheuttavan jännitystä kaikkialle muulin kehoon sensijaan, että ne antaisivat Muulille vapauden liikkua rennosti hyvässä muodossa. Sivuohjat antoivat kyllä päälle ja kaulalle vapauden liikkua, mutta lapojen liike rajoittui. Sivuohjat saivat muulin painamaan sivuohjille ja satula valui eteen, vaikka siinä oli häntäremmi. Muuli nosti päätään ja jännitti kaulaansa sen sijaan, että olisi rentoutunut ja myödännyt apuohjalle.

"Elbow pull" toimi kuitenkin erilailla, eikä saanut muuleja jännittyneeksi. Se antoi muuleille vapauden liikkua siinä muodossa, missä toivoinkin.

Kun hevoset ja muulit saivat oikeita lihaksia ja voimaa enemmän, ne alkoivat astua paremmin runkonsa alle käyttäen takapään lihaksia. Ne pystyivät paremmin kokoamaan itseään ja niiden oli mahdollista kulkea oikein erittäin suurta kokoamista vaativissa askellajeissa, kuten western pleasuren käynnissä, ravissa ja hitaassa laukassa. Samalla myös perinteinen kouluratsastus parantui. Tämä metodi on tuottanut erinomaisia suoritusmuuleja myös huipputasolle."

Allaolevalla videolla on selitetty tämän käyttöä vielä tarkemmin.

Kriitikot arvostelevat muulin pakottamista tiettyyn muotiin ja videon muuleilla on vikaa kehon muilla osa-alueilla. Apuohjaa tulisi myös käyttää vasta vanhemmalla muulilla, eli vaikka videossa on kahden vuoden ikäraja, kasvavat hevoseläimet paljon pidempään. Vasta 7-8-vuotias muuli on rakenteeltaan aikuinen. Apuohjia voi käyttää vasta hevosilla/aaseilla/muuleilla, joilla on ratsastettu jo pidempään ja toimivat siinä moitteetta.

Meredith kouluttaa muulejaan hitaasti eli ne eivät ole monen muun kouluttajan tapaan kuukaudessa valmiita kisakentille vaan hän kehottaa tekemään talutusharjoituksia "in right posture" nuorten kanssa pari vuotta ja etenemään sen jälkeen pikkuhiljaa ohjasajon kautta selkään tai kärryille.

Sain gramaanit jo aikoja sitten juuri "elbow pullin" tekemiseen. Ne ovat juuri oikean mittaiset käytettäväksi ilman juoksutusvyötä, mutta säätömahdollisuutta ei ilman juoksutusvyötä ole ollenkaan. Käytin näitä kerran edellisellä tallilla ja tässä välissä ne ehtivät kerran jo homehtua varustekaapissa. Tämän postauksen julkistamiseen mennessä Muuli on siis pakotettu muottiin kahdesti. Kerran edellisellä tallilla ja nyt nykyisellä tallilla.

Kuten tarkkasilmäiset huomaavat, onnistuin laittamaan apuohjan kuolainrenkaasta väärin päin, eli pitäisi tulla ulkopuolelta sisään, eikä näin kuten kuvassa. Nyt kuolain kääntyy liian luonnottomasti Muulin suussa. Onneksi kuolain sentään on ergoniminen. Sain kritiikkiä myös juoksutusvyön paikasta, se on liian edessä ja liian kireällä. Se on mahdollista ankkuroida oikeaan paikkaan häntäremmillä. Ensi kerralla oikein.

Muuli ei näistä välittänyt tällä(kään) kertaa mitään. Se tajusi ettei päätä nyt saa ylös ja piti sen alhaalla. Sen puolen hihna kiristyy aina, kun jalka menee taaemmas, mutta Muuli laski päätään sen verran ettei apuohja nyppinyt suupielistä. Se ei vastustellut juoksuttaessa, ei edes ravissa.

Jätin videoon tarkoituksella tuon pitkän alun jossa säädän apuohjia parempaan asentoon, olin aluksi laittanut ne liian kireälle. Jätin pätkän siksi, jotta näette miten hienosti Muuli seisoo paikoillaan vapaana kentällä.

No entäs nyt? En päässyt apuohjan suhteen mihinkään lopputulokseen. Kuten jo kerroin aikaisemmassa juoksutuspostauksessa, ei kukaan tässä maailmassa osaa tehdä juoksutusta oikein oikeilla apuvälineillä.

Taidan keskittyä jatkossa taluttelemaan Muulia metsäpoluilla kypärä, hanskat ja turvakengät päässä ja pukemalla Muulille tavallisen riimun. Siitä ei varmaan tule mitään sanomista, tai jännä nähdä.

Popparit esiin, muulinpelastusrintama saapuu! t. Muuli

Ps. Penaponi on miettinyt blogissaan että onko juoksutuksessa ylipäätään mitään järkeä. Kannattaa lukea ja pohtia onko siinä omassa juoksutuksessa tosiaan mitään järkeä vai onko se enemmänkin vain laiskuutta olla ratsastamatta. Kannattaa lukea myös kommentit.