Blogiexpofiilikset Jokimaalta

Blogiexpo järjestettiin nyt toista kertaa ja vaikka minullakin oli jo blogi vuosi sitten olemassa, en ollut blogien suurkuluttaja vaikka joitain luinkin säännöllisesti. Tänä vuonna olin mukana Playssonhengessä ja ajoin paikalle jo tuntia ennen avaamista. Penina ja kumppanit olivat kuitenkin jo saaneet mestat valmiiksi, joten pyörin ympäri Jokimaan vedonlyöntihallia ja vaihdoin ajatuksia yhdistyksen hallituksen toimintaan osallistumisesta Shettisyhdistyksen pitkäaikaisen aktiivin kanssa, joka on sattumoisin myös aasien suuri ystävä. Shettisyhdistyksellä oli samassa paikassa syyskokous ja ständi oli mukana.

Ohjelmaa pidin jo etukäteen hyvänä ja mielenkiintoisena ja sitä se todellakin oli! Päivän aloitti Valjasverstas Bridan omistaja Maija Airevuo kertomalla satulan sopivuudesta ratsastajalle. Useimmiten (aina) satula sovitetaan sopimaan hevoselle ja kunhan se ei liiku eteen eikä taakse ratsastaessa, otetaan se, eikä välitetä siitä, miten se sopii ratsastajan mittasuhteille.

Maija sanoi myös että jos sama istuntavamma ei ole vuodessa valmentajan silmän alla korjaantunut, kannattaa syytä oikeasti etsiä myös satulasta. Tosin ainakin oman vuokrahevoseni kohdalla sille sopivan satulan löytyminen on haastavaa, joten ei oikeastaan voi välittää mitään siitä, miten ratsastaja siihen asettuu. Voiko ratsastuskoulussa siis edes oppia hyvää istuntaa kun satulat ja hevoset vaihtuu? En osaa sanoa kun en ole ratsastuskoulussa harrastanut elämäni aikana kuin puoli vuotta.

Valokuvaaja Wilma Hurskainen on juuri julkaissut kirjan "The woman who married a horse" ja kirja käsittelee ihmisen ja hevosen suhdetta. Wilma kertoi kattavasti digikuvauksesta ja olin asemoinut itseni eturiviin läppärin kanssa jotta voin kirjoittaa tästäkin esityksestä hyvät muistiinpanot. Flunssani päätti toisin ja ISO-arvon kohdalla lähdin takavasemmalle niistämään aivoni tyhjiksi räästä enkä enää kehdannut palata paikalleni.

Naisedustuksen jälkeen meille tuli kertomaan ratsastajan treenimotivaatiosta kuvankaunis kilparatsastaja Antti Lehtilä. Tätä lentokapteenia olisin voinut katsella pidempäänkin kuin puoli tuntia. Hän on entinen pikajuoksija ja vaihtoi lajin dressageen kun loukkaantui tarpeeksi monta kertaa juoksuhommissa. Nyt hän treenaa tavoitteenaan kokeilla kuinka pitkälle rahkeet riittävät. Hän myös ratsuttaa ja valmentaa. Ja oli aika pienikokoinen että Muulikin jaksaisi häntä kantaa.

Esityksestä jäi päällimmäisenä mieleen se, että ratsastuksesta on oikeasti itse tykättävä, jotta sitä haluaa jatkaa. Vaikka talliympäristö onkin sosiaalinen, on kyseessä silti yksilölaji. Lisäksi on oltava tavoitteita, joita kohti treenataan. Jos vain naama norsunvitulla keventelee kenttää ympäri vuodesta toiseen, voi se todellakin alkaa tuntua pakkopullalta. Ellei sitten halua keventämisen suomenmestariksi.

Olen huomannut ihan saman, eli jos minulla ei ole Muulin kanssa mitään tavoitteita mielessäni, tuntuu puuduttavalta mennä tallille miettimään että "mitä tehtäis tänään". Ja nyt kun olen ollut pari viikkoa kipeä ja päässyt normaalia vähemmän tallille, on sinne meno myös tuntunut puuduttavalta kun en ole mitään erityistä harjoitellut Muulin kanssa. Mutta itseasiassa tänään aamulla keksin jo pari asiaa, joita sen kanssa pitää hienosäätää ja treenata lisää.

Antti myös muistutti että kun tavoitteita saavutetaan, niistä pitää iloita ja niitä pitää juhlia! Eli saan ihan hyvällä omallatunnolla ostaa suklaalevyn kun hommat on menneet putkeen. Minusta Muulin saaminen Elmamessuille ja sen hyvä käytös siellä on juhlimisen arvoinen asia, kotimatkan helposta lastauksesta puhumattakaan!

Artikkelini luennosta löytyy Playssonin sivuilta.

Kirsi Ståhlberg muistetaan salkkareista lähinnä isoista tisseistä ja perseesä kun hän näytteli siinä Isabellaa. Nykyään Kirsi tekee kaikkea ja paljon ja käy myös luennoimassa ja pitää blogia. Blogiexpoon hän saapui puhumaan nettikäyttäytymisestä. Negatiivisia kommentteja tulee aina kun laittaa itsensä esille ja arvosteltavaksi ja ne satuttavat aina vähän aikaa. Kirsi kehotti olemaan ajattelematta että "nyt kaikki mun lukijat on tota mieltä", sensijaan kannattaa jutella niiden oikeiden irl ystävien kanssa asiasta.

Juttelimme muutaman bloggaajan kanssa ikävistä kommenteista ja minun mielipiteeni niistä on se, että kirjoittaja on aina jollain tapaa tuttu eli bloggaaja on jotenkin kussut tämän muroihin. Siihen riittää veemäinen katse kisapaikalla tai töksäytetty nettikommentti muutaman vuoden takaa tai sitten ihminen voi olla hyvinkin läheinen. Toisten kommentoinnille emme kuitenkaan voi juuri mitään (paitsi toki itsesensuurilla saa paljonkin aikaiseksi), mutta voimme muuttaa omaa nettikäyttäytymistämme sellaiseksi, jota toivomme muidenkin käyttävän.

Eli kenenkään meistä ei kannata kirjoittaa mitään, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa.

Blogiexpon ohjelmassa oli myös bloggaajien hevostaitokilpailu, jota katsoin sivusilmällä samalla kun editoin reippaana bloggaajana satulaluentoa artikkelin muotoon (ilmestyy jossain vaiheessa Playssonin portaaliin).

Viime vuonna kiitosta olivat eniten saaneet bloggaajapaneelit. Tänä vuonna niitä oli kaksi. Ensimmäisessä keskustelivat urheilupsykologiaan tutustunut valmentaja Sami Paakkanen, fitness-lifestylebloggaaja Aurora Renvall sekä hevosbloggaaja Rosita Dahlberg. Paneelia veti Mira Nieminen.

Sami Paakkanen aloitti Hevostalli.netissä keskustelun kiusaamisesta sen jälkeen kun Helsingin sanomat teki ison artikkelin hevosmaailman pienistä piireistä. Aurora Renvallin blogia en ole koskaan lukenut, mutta hänestä jäi erittäin positiivinen kuva paneelissa ja laitankin blogin omalle lukulistalleni nyt kun olen hänet nähnyt livenä. Rositan blogia olen lukenut jo pidempään.

Portaali (ja myös melkein kaikki muu ohjelma) lähetettiin Playssonnetin Facebookkiin livenä niitä muutama katsoikin reaaliajassa. Videot kuitenkin tallentuvat Facebookiin ja niitä voi katsoa myöheminkin.

Alla on paneelin alkuosa:
Ja tässä loppuosa (tämän videon tärinästä otan kaiken kunnian itselleni):

Toisessa paneelissa olin itsekin mukana. Muut osallistujat olivat Kaktu Kuparinen, Katja Ståhl ja Petra Palomäki. Anniina Paalanen veti paneelia. Anniina laittoi meille etukäteen kysymyksiä aiheeseen liittyen. Aiheena oli bloggien varusteurheilu.

Odotin kunnon kädenvääntöä aiheesta Vereduksen suojien hinta-laatusuhde, mutta olimmekin kaikki enemmänt tai vähemmän persaukisia ja ostamme kun halvalla saamme, mieluiten käytettynä. Lopputulema oli myös se, että jos on rahaa ja jos huvittaa, niin ostamme välillä jotain kivaa turhaa blingiäkin.

Kuva: Ellikki

Kuva: Ellikki

Panelistit. Kuva: Ellikki

Paneelikeskustelua voi katsoa tästä:

Paneelin jälkeen olikin ehkä odotetuin ohjelmanumero, nimittäin suosituimpien blogien äänestämiset! Muuliblogi oli mukana tätiblogikategoriassa koska mun tutut eivät tienneet mihin kategoriaan se pitäisi äänestää, joten ne laittoi sen jokaiseen kategoriaan. Itse olisin toivonut sen rotublogeihin, mutta näillä mentiin. Omasta blogista sain olla ylpeä viimeisen päälle sillä se sai kategoriassaan vähiten ääniä kun tuomariäänetkin olivat mukana laskuissa! Kategorian voitti osotetusti Katja Ståhl blogillaan Kavioliitossa 30-v.

Päivä oli todella kiva, paitsi että niistin joka välissä ja palelin, mutta näille nyt ei voi mitään. Playsson ei tilan lämpötilalle voinut valitettavasti mitään. Oli kivaa nähdä muita bloggaajia kasvotusten. En seuraa montaa hevosblogia koska täysin randomien blogit eivät jaksa kiinnostaa, mutta blogista tulee heti mielenkiintoisempi kun olen tavannut kirjoittajan livenä ja vaihtanut muutaman sanan.

Kaktu ehti jo tehdä postauksen blogiexposta, kannattaa katsoa erityisesti video postauksen lopusta. Hän vinkkasi blogipiknikistä ensi kesälle, olen ehdottomasti mukana jos saadaan päivä sopimaan! Itsekin kaipaisin vapaamuotoista keskustelua blogeista ja bloggaamisesta kun ainakaan minun tuttavapiirissäni ei ole muita bloggaajia, joiden kanssa voisi vaihtaa säännöllisesti ajatuksia. Lisäksi bloggaajat ovat niin paljon koneella blogiensa takia että on mukavaa jutella ihan livenä.

Tämä oli tiimibloggaajilta kielletty.

Juontajien killer heelsit saivat aikaan pahennusta hötönetissä.

Pääsin hipelöimään StipHairia ensimmäisen kerran livenä. Se on pala paksua kumimattoa.

Jalustinpussin ostamattomuus jäi harmittamaan jälkeenpäin.

Senni Vilander piti banneripajaa joka vaikutti olevan todella suosittu!

Muulikin sai Chia de Gracian tuotteen matkaan, jauhettua ruusunmarjaa!

Palkittuja bloggaajia

Ellikin voitto.

Kiitos Peninalle ja Alexille kun jaksoivat järjestää tapahtuman, jostainhan se on aloitettava ja toivottavasti kymmenen vuoden päästä hevosblogeilla on enemmän lukijoita ja arvostusta kuin tällä hetkellä. Tämä on kuitenkin todella pienen piirin touhua Suomessa tällä hetkellä vaikka tuntukin että "kaikkihan niitä lukee", tai ainakin kaikki on tietävinään että millaisissa parisuhdetilanteissa kukin heppabloggaaja kullakin hetkellä on.

Ehkä tässä pitäisikin lisätä köyhän muulinomistajan lifestyleä ja parisuhdetta blogiin enemmän, josko sillä saisi sisällöstä monipuolisempaa? Vaikka ketä kiinnostaa persoonattomasa valkoseinäisessä kodissa elävä opintosihteeri joka on tylsästi naimisissa ja miehen lisäksi perheeseen kuuluu kaksi kissaa? Niin, ei ketään. Siksi minulla ei olekaan mitään lifestyleblogia vaan huumori on revittävä muulista.