Aasinhoitopäivän luennoitsijan mietteet

Kerroin täällä blogissakin että suunnitelmissa on pitää aasinhoitopäivä yhdessä Tukkilan tilan kanssa. Heinäkuun päivä jouduttiin perumaan kun minimiosallistujamäärä ei tullut täyteen ja lopulta uusi päivä sovittiin tälle päivälle. Nyt istun mukavasti kotisohvalla Ben&Jerry's jäätelön kanssa ja kirjoitan tätä blogipostausta ihan tuoreeltaan.

Ohjelman piti alunperin sisältää puheosuutta noin puolitoista tuntia. Olin kuitenkin valmistellut materiaalia jo monta viikkoa ja koko ajan mieleeni tuli uusia juttuja, että pitää lisätä vielä se, ja se ja se.. Käytin esityksen tekemiseen Preziä, jolla saa mielestäni miellyttävämpää tulosta aikaiseksi kuin PowerPointilla. Lisäksi Prezi on aina mukana, kunhan vain on netissä.

Kurssilaiset (12 hlö) tulivat paikalle todella kaukaa ja meikäläiselle iski pahat paineet, että miten saan heille tarpeeksi informaatiota niin lyhyessä ajassa. Päivän oli tarkoitus kestää kymmenestä neljään, eli vain kuusi tuntia. Ja tämä sisälsi jo aamupalan ja lounaan. Päätin jo pari viikkoa sitten siirtää kavioiden raspauksen neljän jälkeen, koska jäisin joka tapauksessa raspaamaan muutaman aasin kaviot kurssipäivän päätteeksi.

Takaisin tähän päivään. Puhuin sujuvasti aaseista puoli yhdestätoista kolmeen. Tähän aikaan toki sisältyi jo noin puolen tunnin lounastauko. Aasien kanssa päästiin maneesiin kolmelta. Ne saivat juosta vapaana ja sen jälkeen näytin mihin aasien läskikertymät tulevat. Aasi ei liho samalla tavalla kuin hevonen, vaan siihen tulee läskipaakkuja eri puolille aasia. Ensin läskiä tulee niskamakkaraksi, ja se ei muuten lähde pois vaikka laihduttaisi aasia kuinka. Se vain kellahtaa sivulle ja näyttää rumalta.

Olin ottanut mukaan kuvia myös normaalipainoisista aaseista, vaikkanäitä harvemmin Suomessa näkeekin.

Aasinpidossa "kaikki vaikuttaa kaikkeen". Pyrin luennossani siihen, että kuuntelijat ymmärtää mihin olosuhteisiin aasi on kehittynyt ja miksi on tärkeää että me täällä Suomessa, kaukana aasin luonnollisesta elinympäristöstä, yritämme mahdollisimman hyvin jäljitellä aasin luonnollista elämää. Silloin aasi ei liho, sillä on luonnollisia virikkeitä eikä se pura turhautumista ihmiseen. Sen kaviot pysyvät hyvässä kunnossa ja mieli virkeänä.

Mihin pitää kiinnittää huomiota kun olet ostamassa aasia? Ympyröin mielestäni tärkeimmät.

Aasi on peräisin aavikolta, siitä kertoo isot korvat, kovat kaviot ja kova purukalusto, joka on tehty syömään hyvin kortista heinää. Siis kortisempaa, kuin mihin hevosen hampaat ja ruuansulatuselimistö on tottunut. Aasi ei koskaan seiso märässä, mutta liikkuu päivässä paljon hamuillen ruokaa joten kaviot kuluvat siinä samalla.

No miten Suomessa jossa talvi kestää 9 kuukautta? No aika vaikeaa on. Tarhassa pitäisi olla aina katos ja kuivia kohtia, sen pitäisi olla hiekkatarha, kalliotarha on paras. Ruokana pitää olla hyvälaatuista olkea, jota annostellaan päivittäin lisää. Heinää annetaan tietenkin vain vähäsen. Noin muuten ruokinta viimeistellään Blue Chip Nativella ja soijarouheella. Jos haluaa, voi antaa myös hampunsiementä valkuaislisänä. Vesi pitää vaihtaa kahdesti päivässä ja se pitää tarjoilla lämpimänä. Kaviot omistaja raspaa itse kahden viikon välein ja seppä käy joskus ja jouluna tarkastamassa työn jäljen ja siistimässä säteen.

No hiekkatarhassa on hiekkaähkyriski, mutta ennemmin se kuin mutatarha ja kymmenen kavio-ongelmaa. Psylliumia kehiin vain. Ja ne kaviot.. niihin saisi menemään kokonaisen päivän. Että onko oikeasti valkoviivantautia, vai vaan pitkistä kavioista johtuvaa irtoseinämäisyyttä.

Nyt kun olen Tukkilan aaseja laittanut kuosiin, sanoisin että valkoviivantautia tai seedy toeta niistä ei ole yhdelläkään, oli vain edellisen sepän jäljiltä liian pitkiä kavioita. Kun aloitin näiden hoidon kesällä, oli aina musta rantu kavion ja anturan välissä (eli valkoviiva). Nyt kun kaviot on oikeassa mitassa, ei tätä mustaa rantua enää ole! Vaan kun raspaa kaviota, on se kokonaan valkoinen, paitsi muutamissa kohdissa sitten mustaa, jota vähän kaivelen ulos.

Tänään muistin ottaa kuviakin raspauksen jälkeisestä tilanteesta.

Kiviäkin kiinnostaa. Kaikki kuvat otti Outi Tukkila.

hihihihi

Kepposta harmittaa.

Valkoinen käsittelyssä. Valkoinen on myyty tutulleni ja se muuttaa uuteen kotiin keväällä.

Olenhan minä puhunut paljonkin aaseista, mutta mitään luentopäivää en ole koskaan pitänyt. Aasileirillä pisin puhumani pätkä oli tunti. En ole sen enempää ollut äänessä, vaan aina pyytänyt ulkopuoliset luennoijat puhumaan omista aiheistaan ja ollut itse kuunteluoppilaana.

Mutta viimeistään tänään huomasin että asioita on todellakin jäänyt muistiin, kun siinä kerroin. Esimerkkejä elävästä elämästä minulla on todella paljon, ja jaoin niitä kuivan luennon välissä. Puhuin niin nopeasti kuin pystyin, sanat takelteli kun mielessäni ajattelin jo seuraavaa asiaa ja suuni muodosti edellistä lausetta. Silti aikaa meni ihan liian pitkään eikä päästy tekemisiin aasien kanssa.

Olin myös valmistellut materiaalipaketin iltalukemiseksi. Otin mukaan netistä pari eläinlääkärien kirjoittamaa artikkelia cushingista ja metabolisesta oireyhtymästä, oman pitkän tekstini aasin ruokinnasta, joka on julkaistu Pitkäkorvissa, ja pari samassa lehdessä julkaistua kääntämääni tekstiä aasien käyttäytymisestä.

Rakkain artikkelini, ruokinnasta! Teksti paperille tulostettuna: 15 sivua.

Tiesitkö muuten että kun laumassa on hevosia, muuleja ja aaseja, ovat ne kaikki omissa porukoissaan ja hevoset johtaa, sitten muulit ja alimmaisena aasit. Tarkoitan siis että kun hevonen tai muuli tulee kohti, aasi väistää aina eikä yritä laittaa hanttiin. Samassa tutkimuksessa oli laitettu ylös näiden eri eläinlajien laumoissa tapahtuvia dominoivia eleitä (luimiminen, jalan nosto, potkuele, potkaisu jne). Erilaisten eleiden analysoinnin ja laskennan jälkeen ponien laumahierarkialle saatiin luvuksi 0,83, muuleille 0.42 ja aaseille 0,08. Lukua 0,9 pidetään erittäin vahvana laumajärjestyksenä. Koko lauman osalta luku oli 0,76. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että aasien laumassa kaikki ovat samanarvoisia.

Aasi näyttää "johtajuuttaan" mm sillä, että se vain kävelee ja tuuppii toisia aaseja pois tieltään. On ihan normaalia että kun olen aasien keskuudessa, joku tulee ja kävelee niin läheltä ohi että tuuppaa minua isolla mahallaan. Suosittelinkin aasinomistajille että senkun menette kottikärryillä siitä, mistä olittekin menossa, ettekä kierrä aaseja. Ei niitä satu jos niitä työntää kottikärryillä pois tieltä. Tai jos itse haluaa mennä johonkin ja aasi on tiellä, senkun menee ja työntää mennessään aasia.

Aaseilla on sellainen sisäänrakenenttu ominaisuus että ne ei muuten väistä. Niiden mieleenkään ei tule että voisi väistää ihmistä. Aasi seisoo just siinä missä haluaa.

Kurssilaisista osalla oli aasi, parilla oli ollut aasi jo pitkäänkin, moni oli aika tuore aasinomistaja ja muutamalla ei ollut aasia (vielä) ollenkaan, mutta kiinnostusta senkin edestä. Kurssipäivää markkinoin etukäteen niin, ettei mitään tarvitse tietää ja että sisältö on suunnattu juuri uusille tai tuoreille aasinomistajille. Minua jäi harmittamaan se, että talutusharjoitteet ja sellaiset jäivät tekemättä kun luentosetti kesti niin pitkään. Toisaalta, talutusharjoitteita voi tehdä muuallakin, mutta suomenkielistä luentoa aasien pidosta ei ole saatavilla kuin just tässä hetkessä.

Olin tuonut pöydän täyteen materiaalia, oli hyviä aasikirjoja, englanninkielisiä lehtiä ja Pitkäkorvat-lehtiä ja vanhaa Donky-lehteä. Kurssilaisille sanoin että ottavat puhelimella kuvan mielenkiintoisista artikkeleista, mutta puhuin niin pitkään että hypnotisoin kaikki vain tuijottamaan esitystä. Juuri kukaan ei katsonut materiaaleja läpi.

Kaviot ovat aasin tärkein asia ja selvisi että kurssilla oli mun lisäksi muitakin kaviokyyliä. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, kaviot kertoo mulle kaiken olennaisen kyseisen aasin hoidon ja arvostuksen tasosta. Ei ole kengittäjän syy, jos se ei ehtinyt tulla, vaan omistajan syy kun ei vaihda kengittäjää sellaiseen, joka tulee kun pitää ja lyhentää kavioita riittävästi. Ainakin yksi kurssilainen koki ahaa-elämyksen, hänen aasiensa kaviot ovatkin aivan liian pitkät!

Nyt kun olen kesästä asti urakoinut Tukkilassa, ei aasien kavioista enää tarvitse senttikaupalla ottaa. Raspasin aika kevyesti kolme aasia ja kurssilaiset saivat jäädä katsomaan. Jos vain raspaa joka kohdasta saman verran ja yrittää pitää kavion samassa asennossa kuin kengittäjä, niin voi kengittäjän kutsua harvemmin. Ja kun omistajakin raspaa, pysyy aasin kaviokulma samana koko ajan, eivätkä jalat rasitu siitä, kun kavio kasvaa ensin sukseksi ja sitten lyhennetään oikeaan mittaan.

Paitsi että moni kengittäjä jättää kavion silti sukseksi, eli raspaa kannat pois, mutta ei uskalla vuolla anturaa, jolloin kavio jää kärjeltä liian pitkäksi.

Toivon todella että kurssilaiset saivat päivän annista sen, minkä tulivat hakemaan, vaikka puheosuutta olikin ihan luvattoman paljon. Taitaa olla paikallaan teettää pieni kävijäkysely, jotta voin tehdä tarvittavat parannukset, jos järjestämme tämän uudestaan, Outia lainaten "kunhan nyt toivutaan tästä ensin".

Tässä Lumi-aasin kaviokuvat kun olen siitä jo suurimmat raspannut. Se seisoi kavio lattiassa ja ennen kuvan ottoa putsasin kaviota vain nopeasti harjalla. Tietenkin kavio loistaisi valkoisena jos olisin tajunnut kuvata sen heti raspauksen jälkeen, ennenkuin lasken kavion maahan.

Etukavio jäi liian pystyksi, jatketaan tästä ensi kerralla.

Etukavio alapuolelta

Ja sama etukavio vielä.

Takakavio

Takakavio alta. Reuna siistimättä ja kavio on epäsymmetrinen.

Vielä saisi lyhentää joka puolelta. Kannat ovat pitkät, mutta jos vain ne raspaa pois, tulee kaviosta suksimainen. Antura oli tässä vaiheessa jo niin kovaa että puukkoa sai heilutella hikipäissään että sai jotain irti. Jatketaan tästä seuraavalla kerralla.

Itse Lumi on tässä. Jouduin vääristelemään kuvia Photarilla aika paljon kun ne olivat niin tummia muuten.