Westernsatula selkään ja action!

Tänään ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut kun näytin Muulille satulaa suunnilleen kolmen viikon tauon jälkeen. Kiipesin selkään ensimmäistä kertaa westernsatulalla, Muuli on sitä toki käyttänyt useasti ja sillä olen myös kokeillut ohjasajoa.

Laitetaan mehevä otsikkokuva tähän.

Ainiin, täsmennettäköön vielä että Muuli on tamma eikä ruuna, kuten jotkut lukijani olivat ymmärtäneet.

Takaisin tähän päivään. Muuli sai siis satulan selkään ja tallinomistaja tuli auttamaan taas. Juoksutin sitä ensin vähän molempiin suuntiin ja huomasin että satulanperkele läpättää koko ajan takaa irti. Hitsin hienoa, ei se noin paljon ollut irti kun se viimeksi oli päällä. En ollut vielä kiristänyt vyötä kovin kireälle, joten toivon että läpättäminen johtui siitä. Takavöitä satulassa ei enää ole, mutta näyttää siltä että ne pitää nyt kuitenkin hankkia. Yhdysvalloissa käyttävät takavyönä ihan tavallisia satulavöitä eli jos jollain on myydä nyloniset mustat länkkäsatularemmit (onko ne nyt billet ja off-billet tms) niin laitappa sähköpostia tulemaan.

Juoksutuskuvat: Heidi Blom

Lisäys 7.9.2016: Satula on siis näillä asetuksilla epäsopiva eikä ainakaan nyt käy tämän runsaampaan käyttöön. Muuli on kuitenkin vasta 3v ja se kasvaa vielä toivottavasti runsaasti. Ei siis ole mitään järkeä hankkia tähän saumaan mittatulaussatulaa, siksi ostinkin tämän muulirunkoisen satulan käytettynä kesäkuussa. Katson vielä tässä rauhassa että mistä kiikastaa ja teen tarvittavat hankinnat, jotta tämä satula istuisi niin hyvin kuin sen on mahdollista istua. Takavyöt on hankittava joka tapauksessa ja myös luultavasti edestä kohottava padi. Ymmärrän kyllä että satulan ei kuulu nousta ihan noin paljon takaa kuin mitä se juoksutuksessa nousi. Ja jos satula heiluu kovin paljon, on se epäsopiva. Luulen että moni nuoren omistaja on kanssani samassa tilanteessa, eli rahaa ei ole/ ei kannata käyttää uuteen satulaan muutaman kuukauden välein vaan apuvälineillä tehdään varusteista mahdollisimman sopivat.

Laitoin Muulille vielä meksikolaisen turpiksenkin jotta saisin oikein kunnolla suljettua sen suun kuvia varten. Vitsi vitsi, meksikolainen oli niin löysällä että kauran syöttäminen onnistui vaivatta.

Juoksutuksen jälkeen asiaan. Lännensatulaan kiipeäminen puntattuna on hieman haastavampaa kuin enkkusatulaan mutta apinan raivolla kiipesin sinne. Jo kun olin mahallani selässä, Muuli käänsi pään kohti että missä kaurat.

Ensimmäiset askeleet on Muulille haastavia ja tänään tapahtuikin nyt toisen kerran se, että heti alkuun Muuli otti rodeosetit. Ne tulivat aika yllättäen mutta onneksi mulla sattui olemaan käsi valmiiksi kiinni satulassa. Tänään en muuten kovin tuntumalla mennyt muutenkaan kun tarvitsin toista kättä koko ajan pitämään minut kiinni satulassa.

Ratsastuskuvat: Pasi "Pasi" Rönn.

Huomatkaa tiukka ote nupista. Jotain itsesuojeluvaistoa on vielä olemassa.

Alla on kuvasarja yhdestä Muulin pyrähdyksestä. Se kesti vain puoli kierrosta ja sen jälkeen se oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tässä vaiheessa näin vain sivusilmällä kuinka tallinomistaja raahautuu perässä. Liina oli kiinni naruriimussa.

Homma täysin hallinnassa.

Ja sitten. Ei mitään. Homma jatkuu. Jos katsot oikein tarkkaan näet kuinka meitä naurattaa Muulin sinkoilu.

Allaolevassa kuvassa mulbero lähti lapasesta toiseen kierrokseen. Tuossa jo hetken aikaa ajattelin putoavani, kun nimittäin rysähdin tuolta yläilmoista takaisin satulaan, ei oikeanpuoleinen jalustin enää hyväillytkään päkiääni.

Son moro. T. Muuli

Mentiin lopussa hetki ilman talutusta. Oli haastavaa. Hallintalaitteisto prakasi kovasti. Käännöksiä tehdessäni Muuli ei joko kääntynyt ollenkaan tai sitten se kääntyi 180 astetta. Kaikki tai ei mitään.

Vaikka vielä tässäkin vaiheessa puski hikeä aika kovasti hupparin alta pyysin että tallinomistaja käyttäisi meitä vielä "loppukäynneillä" maastossa. Käytiin ihan tallin takana vain eli ylitettiin silta ja mentiin sen jälkeen pieni pätkä. Muuli meni aika kireänä mutta mitään slaakeja se ei onneksi saanut.

Alastulo olikin sitten aika mielenkiintoista. Lännensatulasta kun ei tulla kuten koulusatulasta vaan joko niin että toinen jalka heilautetaan kaulan yli ja tullaan alas selkä satulaa vasten tai niin, että toinen jalka jää jalustimeen niin pitkäksi aikaa että toinen jalka saadaan takapuolen yli samalle puolelle.

En voinut toteuttaa kumpaakaan Muulin kanssa koska kumpikin tapa on aika vaarallinen jos eläin poistuu hallinnasta. Siispä könysin alas kuten enkkusatulasta irrottaen molemmat jalustimet ja hilasin toisen jalan takakaaren yli. Jouduin hipaisemaan sillä myös Muulin takapuolta mutta se ei onneksi reagoinut siihen mitenkään. Huh.