Sadepäivän sisähommia

Mulla on sellainen periaate että en mene sateessa tallille. Sen jälkeen kun luovuin omasta hevosenpuolikkaastani, katselin sohvalta peiton alle sateista pimeää iltaa ja mietin että ah, ihanaa, ei enää ikinä tarvitse mennä tuossa kelissä tallille!

Paitsi että tänään keli yllätti Kaisan. Päivällä ilma oli ihan ok, toki pilvinen, mutta ok. Ajelin siinä töiden jälkeen tallille kaikessa rauhassa hyvää alinopeutta bensaa säästääkseni ja bum, taivas repeää. Olin jo niin lähellä tallia etten kääntynyt takaisin. Sade vain yltyi ja oli just sellaista ärsyttävää kaikki paikat kastelevaa runsasta "sumusadetta".

No eihän siinä, mulla oli sisäpuhteet mukana kun kävin Ikeasta hakemassa eri kokoisia säilytyslaatikoita tallikaappiin ja Bekväm-jakkaran selkäännousuharjoituksia varten. Tallilla oli nimittäin vakava Bekvämin mentävä puute, joka on nyt korjattu.

Revin kaapista kaiken pihalle ja aloin mallailla asioita laatikoihin. Ensinnäkin kannet olivat mallia asettele päälle, eli niissä ei ole mitään kiinnitystä. Not good. Toisaalta tavarat ei ainakaan homehdu laatikkoon kun kansi ei ole tiivis. Raspit eivät mahtuneet mihinkään laatikkoon mitenkään päin niin, että kannen olisi saanut kiinni, joten kengitysvälineet ovat edelleenkin ihan vain hyllyllä.

Tilaa tuli rutkasti enemmän aikaisempaan verrattuna! Kyllä nyt on!

Kuten postauksesta huomaat, jouduin todellakin repimään tikusta asiaa tällä kertaa. Mutta harvemminhan ei-ratsastuspostaukset ovat lukijoitani edes kiinnostaneet vaikka kaikki pohjatyö siihen ratsastukseen ja koko elämiseen Muulin kanssa tehdään nimenomaan maastakäsin. Se on tosi tärkeä osa mulemanshippiä ja hyvän suhteen luomista

Ennen

Tarkkasilmäiset huomaa kuvassa paketin kipsiliinoja. Olen suunnitellut muulin selästä otettavaa muottia, mutta en ole vielä toteuttanut ajatusta. Kasvatellaan vähän lisää niitä surkeita selkälihaksia ja sen jälkeen kipsaan sen selän.

Jälkeen

Siivoushommien jälkeen aloin koota jakkaraa. Huomasin että Ikea-työkaluun on tullut mukava kädensija-lisäosa. Tai kai se on ollut jo pidempään mutta minä olen onnistunut delegoimaan Ikea-asioiden kokoamisen muille jo useamman vuoden.

Wuhuu!

Kasaamishommien jälkeen meinasin että menen ulos treenaamaan muulin kanssa jakkaran vierellä seisomista. Siellä satoi, mutta Muuli ja Tuuli olivat katoksessa. Homma ei toiminut siellä mitenkään päin kun Tuuli oli todella kiinnostunut jakkarasta myös joten talutin Muulin sisälle ja laitoin käytävälle.

Nyt kannattaa huomioida se, että tästä EI kannata ottaa mallia, sillä mitään eläintä ei saisi a) sitoa kiinni b) sitoa ainakaan naruriimusta kiinni c) tehdä mitään tällaisia harjoituksia muun kuin vapaana olevan eläimen kanssa.

Minä tietenkin laitoin kahtapuolta käytävälle, laitoin penkin viereen, otin raipan kouraan ja aloitin treenit. Tein tätä kerran aikaisemmin kesällä kun sade yllätti minut samaan tapaan ja Muuli tajusi homman niin hyvin että melkein kaatoi minut ja käyttämäni jakkaran.

Raippa minulla oli siksi että ajattelin opettaa Muulin yhdistämään raipan naputus väistämiseen, eli että se väistäisi jakkaran viereen, kun naputtelen raipalla selän yli vastakkaiselle puolelle. Ja raipalla saisin sitä eteen ja taakse. Tein perinteistä naputtamista niin kauan että Muuli väistää, sitten samanaikaisesti kehun ja lopetan naputtamisen. Sain naputella aika kauan ennenkuin edes paino siirtyi toiselle takajalalta toiselle. Jolloin lopetin raipattamisen, kehuin ja palkkasin.

Muuli taisi oppia raippaa paremmin kun laitoin käden sen sään päälle ja "ohjailin" sitä siitä, eli työnsin kauemmas, työnsin eteenpäin ja vedin lähemmäs. Hirrrveen hyvin toimi!

Kuten kuvista näkyy, on Muuli niin takana kuin mahdollista. En saanut ainakaan tässä sessiossa opetettua sitä kävelemään eteen kun seison jakkaran vierellä. Jos siis siirsin jakkaraa edemmäs, tönötti Muuli siinä pää minun kohdallani. Lopussa sain jonkinlaista edistystä asiaan.

Kaikki nää kuvat: Heidi Havia

Ylläolevassa kuvassa näkyy kuinka Muuli nosteli koipeaankin, sen etujalka oli pariin otteeseen koukussa myös jakkaran päällä vaikka en todellakaan palkinnut sitä siitä. Kaikkea kannattaa kuitenkin kokeilla.

Mutta olihan hommassa silti paljon hyvää. Muuli ei ottanut mitään paniikkilähtöjä vaikka näyttääkin kuvissa melko hakatulta. Se oppi joitakin juttuja tosi hyvin, mm painautumaan muhun kiinni kun annoin kauraa vastakkaiselta puolelta. Kun olin mahallani selässä, ei mitään reaktiota. Tai kun nostin polven selän päälle, ei ongelmaa.

Palkitseminen vastakkaiselta puolelta olisi ollut paljon helpompaa jos Muuli olisi seissyt edempänä, mutta kun ei seissyt niin ei seissyt.

Koska ulkona oli niin veemäinen keli, jäi Muuli jo seiskalta sisälle, samaan aikaan alettiin ottaa muitakin hevosia sisälle. Se pyöri levottomasti karsinassa, tosin suu täynnä heinää, kun se oli hetken yksin, mutta kun naapurit ja varsinkin Tuuli tuli sisälle, oli Muulin elämä taas raiteillaan.

On aika mukavaa että niin kauan kun se on käytävällä, vaikka talli olisi tyhjä, se on ihan rento ja yhteistyöhaluinen mutta kun laittaa sen hetkeksi tyhjässä tallissa karsinaan, niin se alkaa pyöriä huolestuneena. Siperia opettanee sille ettei se joudu koskaan olemaan pitkään yksin tallissa ja karsinassa.