Muuli on rikki.

Näin on päässyt käymään. Muuli on rikki. Ja kaiken kunnian sen rikkomisesta voin ottaa itse.

Kirjoitin perjantai-iltana kuinka hienosti Muuli meni ratsastettuna eikä ottanut yksiäkään lähtöjä. Voi kun sama olisi jatkunut vielä lauantainakin! Meno oli kuin villistä lännestä, sain tosin laukattua ensimmäisen kerran Muulilla ihan laukkaa, en siis pukkilaukkaa. Tai siis olihan se sellaista tasajalkalaukkaa, mutta laukkaa silti. Se oli menossa ja pomppi kuin vieteri.

En todellakaan ratsastanut ilman liinaa ja lopetimme siihen kun se suostui menemään askellajia käynti rennosti eteenpäin.

Onneksi on nämä grippihousut.

Se ei ollut lauantaina pelkästään huono koko aikaa, vaan se meni mahtavaa tahdikasta ravia eteenpäin ja sen ilme oli katsojien mielestä hyvä, minähän en sen ilmettä pysty selästä käsin analysoimaan. Se pysähtyi lopussa hienosti ja sai palkaksi kauraa. Se ei laukannut jokaista askelta pukitellen ja olisi varmaan laukannut vielä paremmin jos en olisi kaikin voimin puristanut nupista itseäni kiinni satulaan. Ei ole varmasti mukavaa mennä kun ratsastaja on jäykkänä selässä!

Postaus on nyt pakon sanelemana kuvitettu videon kuvakaappauksilla, postauksen lopusta löytyvät itse videot.

Mietin siinä pääni puhki koko illan että mikä meni pieleen. Oliko se kellonaika, kun yleensä teen Muulin kanssa illalla ja nyt puoliltapäivin (joka on sen päikkäriaika), vai oliko se yhdessä kohdassa yli mennyt lentokone? Hevoset olivat tarhoissa erittäin rauhallisia, ne eivät ainakaan aiheuttaneet mitään. Valuiko satula heti alussa eteen vaikka lyhensin mäkivöitä ennen selkäännousua? Oliko sillä yksinkertaisesti liikaa virtaa nyt, kun ilmat ovat viilenneet? Olisiko pitänyt juoksuttaa sitä paljon enemmän ennen selkäännousua? Kuntoon laitossa se oli ihan normaali itsensä.

Jos Muuli olisi ollut hyvä lauantaina, olisi se saanut taas ainakin viikon loman. Mutta koska lauantain ratsastelut olivat vähintäänkin hmm kyseenalaisia, päätimme treenata vielä sunnuntaina. Ihan vain sen verran että se kävelee rennosti eteenpäin ja sitten lopetetaan.

Olin sunnuntaina paikalla hyvissä ajoin ennen muuliratsastusta. Tarkoitukseni oli aktivoida Muulia reilusti ennen ratsastusta. Siinä sitten tallin pihalla mietin että mikä on homman nimi. Pitäisi olla sekä aivojumppaa että oikeaa liikkumista. Sain sitten jopa omasta mielestäni aika uhkarohkean idean totuttaa Muulia aisoihin. Aisaksi kävi tällä kertaa estepuomi.

Muuli oppi nopeasti siirtymään puomin vierelle seisomaan. Sitten otin puomin päästä kiinni ja talutin Muulia niin, että puomi oli välissä. Muuli siis käveli koko ajan puomin vieressä ja suureksi yllätyksekseni se käveli siinä ihan suoraan eikä poikittanut ja tuijottanut puomia, kuten se viimeksi tuijotti perässä tulevaa rengasta.

Oli siis aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Sidoin puomin päähän liinan, pyöräytin liinan satulanupin ympäri kerran ja näin puomi olisi kiinnitetty satulaan, mutta jos tulee tarve päästä siitä nopeasti eroon, irrottaisin vain otteen liinasta.

Puomi siis raahaantui Muulin perässä, mutta liina oli tietenkin niin kireällä että se kyllä osui koko ajan Muuliin. Tämä oli oikeasti melkoinen great success siihen renkaanvetoon verrattuna, ja renkaan liina ei ollut edes Muulissa kiinni! Kiskottiin siinä sitten puomia yhdessä (sain vetää kunnolla vastaan että puomin liina ei antanut periksi) kenttää ympäri. Pysähdykset olivat vaikeita, koska niissä Muuli tuppaa kääntymään sivuttain. Se ei hermostunut siinäkään kohtaa kireästä liinasta lautastaan vasten mutta treenasin pysähtymisiä sen kanssa niin, että kehuin vain  hyvästä suorituksesta, annoin kaurat ja sitten nopeasti taas eteen ettei se ehdi kääntyä.

Muulin käynti muistutti palveluskoiria TOKO-kentällä kun ne kävelevät ohjaajan vieressä pää kenossa Muuli siis laski päänsä ja käänsi sen minun eteeni että "kauraa kauraa". Tästä puomin vedosta ei ole mitään materiaalia.

Sitten olikin aika treenata ratsastusjuttuja. Vyö kireämmälle, minä selkään ja Muuli lähti loikkimaan. Kaikki ei siis todellakaan ollut kunnossa. Ratsastin kuitenkin liinassa pelkkää käyntiä höystettyinä melko huonoilla pysähtymisillä sen aikaa että Muuli vaikutti olevan "valmista kauraa". Se sai paljon rapsutuksia.

Miksi Muuli oli perjantaina niin ilmiömäisen hyvä ja kahtena seuraavana päivänä niin sähäkkä? Jälkiviisaus on aina paras viisaus, olisi pitänyt jättää ratsastukset tauolle perjantain loistavan suorituksen jälkeen. Olisi ja olisi. Mistä näitä aina etukäteen tietää?

Etsimme vikaa selästä ja sieltä se saattoi löytyäkin. Selän takaosassa oli molemmilla puolilla kämmenen kokoiset kovemmat alueet, eli lihakset olivat jumissa. Tallinomistaja näytti hierontaliikkeitä ja Muuli alkoi mutustella. Hieroin itse toiselta puolelta ja laitoin Muulille loimen päälle varmuuden vuoksi. Muuli ei kuitenkaan niiannut tai käyttäytynyt kipeän oloisesti kun selkää tutkittiin, mutta hieronta oli siitä selvästi mukavaa.

Oliko se mahdollisesti kipeytynyt jo viimeksi kun sillä ratsastettiin mutta koska sillä oli melkein kahden viikon tauko, ei se enää ollut kipeä. Mutta sitten se kipeytyi perjantaina, joka sitten näkyi lauantaina ja sunnuntaina.. Teemme nyt siis testin. Muuli sai nyt ansaitusti lomaa ratsastusjutuista, seurailen selän kehitystä ja hieron ja venyttelen Muulia. Ja jos sen käytös on samanlaista (ensin hyvä, sitten huono) myös ensi kerralla, otan käyttöön enkkusatulan ja länkkäsatula menee jäähylle.

Kakkaa tulee niskaan tämän postauksen ja videoiden perusteella varmaan ihan kunnolla. Videot on mukana ihan kokonaisuudessaan ja pätkimättä. Varmaan viimeistään tämän postauksen jälkeen tajuan miksi bloggaajat eivät kerro kaikkea. Minulle oli kuitenkin heti blogin alusta saakka itsestäänselvää että en silottele asioita vaan kerron oikeasti että missä mennään. Jos tämä periaate tuottaa minulle ylivoimaista mielipahaa, ei blogin lopettaminen ole mikään ylitsepääsemätön ongelma. Toivottavasti siis ymmärrät lukijana että fiilis ei ole nyt mikään paras ja teen kaikkeni että ongelma saadaan selvitettyä.

Ja kyllä, muistan itsekin kirjoittaneeni blogiin että länkkäsatula läpättää takaa juoksutuksessa ja kyllä, sain asiasta myös kommenttia Facebookkiin. Toisaalta länkkäsatulat nousee ihan senkin takia takaa kun eläin pyöristää selkäänsä ja lopullinen istuvuus on mahdollista todeta vasta kun ratsastaja on selässä. Eikä satula läpätä videoilla, mutta onhan se tietenkin läpättänyt jos se on saanut aikaan kovettumat selän takaosaan!

Olisi helppoa kuitata koko viikonloppu vain sillä että se on nuori ja näitä kausia tulee ja menee, mutta tietenkin tutkin ja testaan että oliko Muuli kipeä selästään. Kyselin jo suosituksia meidän alueen hierojista/osteopaateista/fyssareista. Muuliahan ei ole kertaakaan hierottu ja vaikka siinä ei varsinaista vikaa nyt olisikaan, olisi hyvä tarkastaa tilanne.

Allaoleva video on perjantailta. Suunnilleen 12 minuutista eteenpäin mennään Muulin kanssa ihan ilman liinaa. Perjantaina Muuli ei ottanut yksiäkään äkkilähtöjä ja meno oli todella hyvää kaikinpuolin! Vaihdoimme myös ravissa suuntaa!
Lauantain video on jonkin verran pidempi, lopetimme siihen kun Muuli käveli rennosti eteenpäin ympyrällä. Tässä Muuli oli melkoinen duracell ja jos katsot videota äänet päälle, kuulet kuinka ihmettelemme itsekin asiaa. Videolla on muuten myös vitsejä, joten jos et oikein ymmärrä niitä, älä laita ääniä päälle ettet pahoita mieltäsi.

Pukittelu tai loikkiminen ei siis ole missään mielessä hyväksyttävää mutta en karju selässä p*rkelettä, jotta Muuli ei pelästyisi. Kyllähän se jossain vaiheessa lopettaa.

Päivän päätteeksi tulimme siihen tulokseen että Muuli oli vain virtaisa, kun ei näistä nuorista aina tiedä. Selkään en kiinnittänyt sen enempää huomiota, joten en osaa sanoa oliko se kipeä tuolloin.
Sunnuntaina Muuli oli siis maastakäsin todella hyvä ja teki hommia mielellään. Mutta kuten heti videon alusta huomaatte, se lähtee lapasesta heti ensimmäisten askelten jälkeen. Kun se saadaan hieman rauhallisemmaksi, palkitsemme sitä jokaisesta askeleesta (ensin itseasiassa pelkästä painonsiirrosta) ja saammekin sen kävelemään koko session ajan. Ravia ei lähdetty kokeilemaan ja kun pysäytykset onnistuivat perjantaina jo sillä että puhalsin ilmat ulos ja kiristin vatsalihaksiani, ei Muuli sunnuntaina ollut tietävinäänkään mistään sellaisesta. Pysäytin sen siis katse keskelle ja palkitsin kauralla, vaikka pysähdys ei ollutkaan kovin hieno. Ja kun se olisi muuten jatkanut saman tien eteenpäin, sain sen kauraa antamalla seisomaan edes pienen hetken paikoillaan.

Ajattelin että nyt on sellainen tilanne että on päästävä palkkaamaan kaikista yrityksistä.
Nyt Muuli saa siis ansaittua lomaa ratsastusjutuista, vikaa selvitellään.

Kuva perjantailta. Tuossa on tavoite, toivottavasti siihen vielä päästään eikä Muulin kipumuistiin jäänyt ylitsepääsemätöntä blokkia. Kuva: Merja Mäkinen