Tiukkaa agility- ja lastaustreeniä viikonloppua varten

Koska Muulin "muulista ratsuksi"-koulutus meni tosi hyvin viime viikolla, sai se siitä nyt hetkeksi taukoa. Ja tämä tauko tuli erittäin hyvään väliin sillä tajusin, ettemme ole pitkään aikaan harjoitelleet agilityä! En todellakaan lähde Kouvolaan häpäisemään itseäni enkä Muulia, joten treeniä treeniä.

Askartelin paskartelin Muulille muovisuikaleverhon Bilteman muovinauhasta. Kuvittelin että nauha olisi paljon paksumpaa, tämä on kuitenkin muovipussiakin ohuempaa tavaraa. Mutta koska muutakaan ei ollut, otin nitojan kauniiseen käteen ja nidoin suikaleet juoksutusliinan ympärille.

Tallilla oli samaan aikaan menossa estetunti ja en osaa sanoa katsottiinko touhuani huvittuneena vai erittäin huvittuneena. No äkkiä ne hymyt hyytyi kun minunkin yllätyksekseni Muuli käveli melko pian pelottavien suikaleiden läpi toiselle puolelle.

Kiinnitin suikaleet sen oman tarhan katokseen, koska sain ne siihen helpoiten kiinni ja ainahan on helpointa harjoitella tutussa ympäristössä.

Muuli tuli tutustumaan suikaleisiin kiinnostuneena eikä saanut kertaakaan paskahalvausta. Se oli vapaana koko toimituksen ajan. Kesti kyllä aika kauan (puhutaan siis noin 5 minuutista) ennenkuin se uskalsi tulla suikaleiden läpi, mutta pään se laittoi rohkeasti heti läpi.

Levitin sitten yhtä rakoa noin 30 cm leveäksi niin Muuli alkoi heti tulla läpi. Myöhemmin raon pystyi kaventamaan.

Tse tse!

Nidoin muovinauhaa kiinni ilman että leikkasin heti lenkkejä auki. Olin leikkaavinani ne katoksen luona, mutta tietenkin sinne jäi pari lenkkiä leikkaamatta. Ja tietenkin Muuli käveli niiden läpi. Se seisoi tässä niin kauan että katkaisin nauhat.

Eläimen kouluttamisessa pitää pitää taukoja, samaa ei saa hinkata liian pitkään. Muuli ei kuitenkaan ollut yhtään tauon kannalla, sen verran iholla se roikkui koko ajan. Päätin siis treenata toista temppua, jota olinkin jo kerran tehnyt. Rengastemppua.

Renkaan kanssa alkuperäinen idea oli että se astuisi renkaaseen ja sitä aloinkin sille opettaa. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin kun Muuli alkoi kuopia rengasta. Renkaan potkiminen etukavioilla on nimittäin paljon näyttävämpää ja hauskempaa kuin siihen astuminen. Vai mitä?

Ota nyt tässä kuvia.

Tässä välissä Laura saapui tallille ja työnsin kameran hänen käteensä jos hän voisi ottaa hieman kuvia ja videoita rengastempusta. Oli kieltämättä aika haastavaa ottaa sellaisia kokonaisvaltaisia kuvia samalla kun työnnän kauraa Muulin suuhun. Muovisuikaleet olin jo ehtinyt viedä pois, joten niistä on vain minun kuvaamani pätkä.

Nämä kuvat ja video samasta tilanteesta: Laura Lappalainen

Saatiin sinne vahingossa myös molemmat jalat.

Koulutustyylini on positiivista vahvistamista, mutta ilman naksutinta. Olen osallistunut kahdesti Suomen Agilitykissojen kissankolutusleirille, jossa opettajanamme toimi Erkku Kottonen. Lisäksi buukkasin Erkun vetämään päivän setin positiivisesta vahvistamisesta Aasileirille vuonna 2011. Teoria on siis melko hyvin hallussa ja yritän pysytellä mahdollisimman eleettömänä ja annan eläimen keksiä, että mitä tekemällä se saa palkinnon.

Kissan kanssa naksutin on tosi tärkeä, koska kissa on niin nopea että muuten sen oikean teon merkkaaminen on erittäin vaikeaa. Muulin kanssa en ole vielä kertaakaan muistanut ottaa naksutinta tallille vaan olen käyttänyt merkkinä sanaa "hyvä". Huomasin tosin nopeasti että on oikeastaan aika sama sanooko mitään, koska se tietää tehneensä oikein samalla kun mun käsi liikkuu vyölaukusta. Mikä on tietenkin väärin, pitäisi olla se naksutin, jota voi painaa eleettömästi ja jonka ääni ei sekoitu mihinkään muuhun ympäristön ääneen.

Jos homma ei etene, saatan potkaista rengasta, jotta Muuli kiinnittäisi huomionsa siihen vyölaukun sijaan. Tai osoitan rengasta. Muovisuikaleiden kohdalla näytin sille kädessäni olevia kauroja että kun liikut, saat näitä. Palkitsin kauralla jo yhdestäkin askeleesta. En kuitenkaan harrasta sitä, että liikutan kättäni eteen päin samalla kun Muuli liikkuu. Luulisin että se tuntuu Muulistakin huijaukselta.

Tässä pitää tuntea eläin niin hyvin että tietää milloin voi korottaa vaatimustasoa, eli milloin edellinen vaihe menee niin hyvin että voi vaatia enemmän. Eläin nimittäin hermostuu ja tympääntyy nopeasti jos se ei saakaan enää palkkaa siitä minkä se osaa vaan sen pitäisi tehdä jotain lisää, se ei vain vielä tiedä että mitä pitäisi tehdä lisää.

Kuten varsinkin viimeisestä videosta näkyy, on Muuli ihan liian kiinnostunut vyölaukusta ja käsieni liikkeistä. Se nyplää käsiäni jatkuvasti. Se ei saisi tehdä niin. Sen pitäisi keskittyä tehtävään eikä palkintoihin. Tai siis sen pitäisi katsoa rengasta tai suikaleita eikä tarkkailla minua että "milloin se laittaa käden laukkuun".

Sessio pitää osata lopettaa sellaiseen kohtaan että eläin vielä mielellään jatkaisi. Lopettaminenkin on oma taiteenlajinsa, ei saa pelkästään lähteä kävelemään pois. Itse tein niin, että vein Muulin ruokakuppiin hieman kauroja ja sillä meni kupin kanssa sen verran aikaa että ehdin poistua paikalta. Viimeisen palkinnon pitäisikin olla jotain suurta ja tosi hyvää. Ratsastuksessa esimerkiksi lopetetaan aina siihen tosi hyvään suoritukseen ja annetaan pitkät ohjat. Tai hypätään pois selästä.

Ei siis kannata pitää tätä postausta ja näitä videoita minään opetusvideoina vaan tehtävä asia niinkuin se olisi kuulunut tehdä alusta asti, opettamalla naksutin ja sen jälkeen luopuminen.

Näiden harjoitysten lisäksi treenasimme myös traileriin menoa. Ostin pari tuubia Domosedania tiukkaan paikkaan, koska en halua että lastaus on yhtä villiä kuin viimeksi. Tallin pihalla oli kuitenkin traileri niin houkuttelevasti esillä että laitettiin Muuli traikun omistajan kanssa sisään, ilman Domoa.

Trailerista sai lastaussillan sivulle jolloin sinne pääsi astumaan suoraan. Se olikin tosi hyvä juttu, sillä Muuli käveli melkein suorilta sisään. Kieputin narun kuitenkin sisällä etupuomiin JOS se keksii pakittaa. En halua antaa sille mahdollisuutta pakittaa.

Kaurapalvelu toimi koko ajan. Ulos otimme siltaa pitkin ja talutin vielä sisään niin että silta oli alhaalla. Ei mitään ongelmia, kunhan vain kauraa tuli jatkuvasti suuhun.

Otetaan Domo kuitenkin varmuuden vuoksi reissuun. Hieron tarvittaessa omaan ikeneen.

Laitetaan loppuun pari kysymystä kirvoittamaan keskustelua kommenttikentässä.

Oletko itse kouluttanut kavioeläimiä posiviitisella vahvistamisella? Missä asioissa koet että se on paras tapa? Entä milloin käytät negatiivista vahvistamista? Tiedätkö ylipäätään mitä nämä termit tarkoittavat vai pitäisikö minun väsätä näistä oma postaus muulinäkökulmasta?