Normipäivä Muulin kanssa

Silläkin uhalla että perjantaisin postatut postaukset saavat minimaalisen vähän lukukertoja, aijon kertoa tästä päivästä ja vielä julkaista postauksen perjantai-iltana. Kaikki normaalit ihmiset olisivat viettämässä laatuaikaa ystäviensä kanssa, minulla on tässä vieressä uunilämmin pakastepizza (Grandiosa) ja Brothers sitruunasiideri, joka on muuten tosi hyvää.

Muulin kanssa ei oikeastaan ole mitään normipäivää, enää. Jos olen joskus rutiininomaisesti harjannut sen, näytin sille viime viikolla tasan kahdesti harjaa. Perjantaina sillä välin kun mieheni vaihtoi trailerin rengasta ja sunnuntaina Kouvolassa kun Muuli piehtaroi ja likasi itseään.

Tänään näytti siltä että meitä oli kolme, joilla ei ole mitään tekemistä perjantaina, joten minun lisäkseni tallille tuli vuokrahevoseni omistaja ja kaverini Laura.. Ehdotin että voisimme lähteä maastoon, vuokrahevonen, Pinkki, omistajansa kanssa, minä taluttamaan Muulia ja Laura tueksi, turvaksi ja kameramieheksi. Saatiin kentältä loppukäynneille mukaan myös tallinomistaja hevosensa kanssa.

Kaikki maastoilukuvat ja juoksutuskuvat: Laura Lappalainen

Pinkillä ei ole kovin paljon maastoiltu, sillä yksinään sen kanssa voi tulla äitiä ikävä. Seurassa se on kuitenkin parempi, ja erityisesti silloin jos matkassa on kolme ja Pinkillä mennään jonossa keskimmäisenä. Silloin sillä on turvallinen olo.

Ensin kuljin Muulin kanssa keskellä, ihan vain siksi että silloin se kävelee kovempaa eikä jää syömään niin helposti. Pinkki tuli takana. Kunnes mentiin metsäpolkua märkää alamäkeä ja Pinkki tuli liian lähelle. Minä en huomannut muuta kuin että Muuli liukastui vähän polulla mutta se olikin monottanut molemmilla takajaloilla liian lähelle tullutta hevosta.

Helpompi se minulle on jos Muuli näyttää takana tulevalle oman reviirinsä kuin että se lähtisi juoksemaan eteen karkuun.

Järjestäydytään kuvaukseen. Blogimatsku ennenkaikkea.

Kaikki meni hienosti. Autojen kohdalla annoin Muulille kauraa. Kotimatkalla vaihdettiin Pinkki keskelle ja me jäätiin Muulin kanssa taakse. Siis todella taakse. Sen vauhti puolittui. Tai, aina kun vein käden vyölaukulle, se käveli hetken nopeammin tai ainakin venytti kaulansa ja ylähuulensa pitkäksi.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Jäätiin "vähän" jälkeen muista.

Vielä kotimatkaryhmäkuva.

Kotona halusin vielä hieman juoksuttaa sitä kentällä. Täsmennän tässä että meidän juoksutus kestää max 10 minuuttia, tällä kertaa noin viisi minuuttia. Jos homma sujuu hyvin, niin mitä sillä Muulia kiusaamaan. Pidin Muulin tarkoituksella aika lyhyessä narussa mutta siitä se vaan nosti ravin kauniisti ja rennosti ja ravasi rauhassa pienelläkin ympyrällä.

Jippii, omistan muulin!

Sillä oli päässä uudet suitset mutta meksikolaisella turpahihnalla. Ne olivat nyt ensimmäistä kertaa testissä. Huomasin Kouvolan reissun jälkeen että Muulilta on kuluneet karvat pois leuan alta, siitä mihin normaali enkkuturpis tulee. Turpis on löysimmässä reiässä, saan sen siihen juuri ja juuri ja kun Kouvolassa sillä saattoi olla suitset päässä puolikin tuntia kerrallaan ja palkkasin sitä koko ajan kauralla, on ihan luonnollista että karvat hiertyvät pois.. Meksikolainen tulee ihan eri kohtaan ja nyt onkin paranneltavana sekä selkä että leuan alunen.

Mutta itseään saa taas taputtaa olalle kun en aikaisemmin huomannut että karvat hankautuu pois ja ihokin alkaa mennä rikki.

Tässä kuvassa näkyy ehkä sitä aluetta, josta on kulunut karvat pois. Sivelin sinne taas kunnon kerroksen helosania lähtiessäni.

Suunnittelin vieväni enkkuturpiksen valjassepälle, jos hän vaihtaisi leuan alle hieman pidemmän vastinhihnan. Turpista ei voi laskea alemmas, koska silloin se tulee kuolaintuttien tielle ja voi haitata kuolaimen olemista.

Ratsastusjutut saa siis ihan luvan kanssa jäädä tauolle niin pitkäksi aikaa että selkään on alkanut kasvaa karvoja ja meksikolaisia pidän nyt päässä niin kauan kuin leuan alunen on parantunut. Onneksi ei ole enää kärpäsiä, ainakaan paljoa. Ensi viikolla olisi tarkoitus jatkaa maastokävelyitä ja agilityjuttuja ja sitten Muuli saakin reilun viikon loman minusta kun olen ratsastamassa paremmilla muuleilla Saksassa. Sieltä sitten uudella innolla joko Muulin selkään tai myynti-ilmoitusta väsäämään. Jos Saksasta tarttuu joku monitoimimuuli matkaan.

Muuli pääsi vielä hetkeksi laitumelle ja otin kuvia uusista suitsista. Tai siis käytettyinä saaduista suitsista mutte Muulille uusista.

Jos ei tietäisi, niin voisiko tässä olla hevonen?

Tai voisiko tämä olla hevonen, jos ei tietäisi?

Sai Muuli olla laitumella ihan nakunakin.

Niin ja hei, kävin Hevarin raviautossa torstaina kun olin Playssonin mukana Jokimaalla. Hoidettiin siellä Miran kanssa keppihevoskilpailua tenaville. Sain aneltua hevarilta köyhän muulibloggaajan alennusta reilut 6 euroa maksaessani Heller Black Masterista 30 euroa. Että nyt alkaa taas niiden aasien kaviot lyhentyä!

Ylhäällä uusi, alhaalla vanha.