Askellajit selästä käsin check

Muuli sai tänään selkäänsä Wintecin, koska totesin oman tasapainoni olevan epäsuhdassa karvasatulan kanssa. Ja alaselässäni on ihan mukava mustelma muistona eillisestä.

Susanna laittoi jokin aika viestiä Muulin facebookin kautta että voi tulla kuvaamaan Muulia, ja sehän sopi! Susannan omista kaviokkaista voit lukea lisää hänen blogistaan Kuussakulkija. Sattui vielä todella hyvin että juuri tänään tehtiin tämä tietynlainen virtsanpylväs Muulin kanssa ja siitä saatiin todistusaineistoa.

Ensimmäinen kuva = esikatselukuva koko postaukselle.

Kaikki postauksen kuvat: Susanna Salmi

Tallinomistaja oli taas orjuutettu liinan päähän ja siirryimmekin nyt ensimmäistä kertaa kentälle harjoittelemaan ratsastusjuttuja. Tallinomistaja pyöritteli Muulia ensin liinassa, jotta näkisi miten se reagoi eri asioihin, reagoi siis aika pienistä merkeistä. Pysähtyminen oli liinassa tosi haastavaa. Muuli kävelisi mielummin vain eteenpäin.

Koska mustien suitsien otsapanta oli liian lyhyt, saatiin tallinomistajan Kummajaisista voittama suomiotsapanta! Se oli juuri oikean mittainen Muulille.

Kun Muuli näytti olevan kypsää kamaa, kiinnitin satulaan kauhukahvan alaturpiksesta ja kiipesin kyytiin.

Harjoitukset menivät pääsääntöisesti oikein hienosti. Mitä nyt sattui muutamia ylilyöntejä meidän kaikkien taholta. Muulille oli aika paha paikka kun ihan ajattelematta liikutin kättäni kun olin ottamassa kauraa vyölaukustani palkitakseni sen ja kun johdin sisäkädellä sisään ja käsi tuli Muulin rajoittuneeseen näkökenttään. Mutta kun se oli saanut pari sydäriä, ei se enää pelännyt näitä ja lopussa se käänsi päänkin valmiiksi kauroja varten kun liikutin kättäni.

Istuin siis ihan satulassa, jalat jalustimissa. Ihankuin oikea ratsastaja. Muuli oli liinassa kiinni naruriimustaan.

Pitkää on askel näin painavan taakan alla.

Totutin käden liikkeisiin eri puolella.

Kauraa kunmmaltakin puolelta.

Huh, onneksi en enää näytä niin pitkältä Muulin selässä kun on satula ja jalustimet apuna.

Jokainen bloggaaja ymmärtää miksi valitsin tämän kuvan blogiin.

Totesimme siinä että se on aika herkkä, liikkuu helposti eteen pohkeesta mutta pysähtyminen on haastavaa. Mä otin ihan liikaa ohjista kiinni enkä saanut sitä tällä kertaa istunnalla pysähtymään (kuten sain karvasatulalla). Tietenkin satula siinä välissä vie tuntoa pois. Satula myös tuntui olevan hieman liian edessä. Tai sitten Muulin lyhyt kaula hämäännytti minut.

No niist lähdöistä. Muuli siis lähti turhankin haipakkaa muutamat kerrat. En ollut lähelläkään putoamista ja olihan Muuli koko ajan kuitenkin liinassa. Se on kuitenkin niin kapea eläin että hetken mietin että kaadutaanko tässä molemmat kun se meni sivuluisissa ylos ympyrältä. No ei kaaduttu.

Kiitos ja hei. t. Muuli

Mentiin tarkoituksella myös ravia. Ensimmäinen kerta lähti lapasesta, seuraavat kerrat paljon paremmin.

Tai no lähti se vielä kerran lapasesta kun menin laukkaakin. Nyt on siis kaikki askellajit käyty selästä läpi.

Muulin suu pysyi kiinni paitsi jos kiskoin sitä ohjista eikä se pukittanut tai keulinut. Se ei siis yrittänyt päästä minusta eroon, ainakaan kovin systemaattisesti.

Lopetettiin hyvän ravipätkän jälkeen, annettiin paljon kehuja ja kauraa ja vein Muulin puomille riisuttavaksi.

Punttaus alaspäin, toimii!

Video lisätty postaukseen jälkikäteen 3.8.2016

Ei ole helppo laji. Minä en ole koskaan väittänytkään olevani mikään kummoinen ratsastaja enkä todellakaan omaa minkäänlaista kokemusta nuorten ratsastamisesta. Siksi kuvittelin että Muuli olisi osannut jo vähän enemmän entuudestaan. No kai se on jo erävoitto ettei se yritä päästä ratsastajasta eroon. Seuraavaan muulimasikseen voisin lisätä että: Mitä jos mä pilaan sen? Entä jos siitä tuleekin rautasuinen turta muuli, joka ei halua liikkua mihinkään? Mitä jos en osaa motivoida sitä riittävästi?

Onneksi tallilla on ihmisiä joilla on enemmän kokemusta näistä remonttitapauksista, niin voin luottaa siihen että kyllä joku tulee raipattamaan minua sitten kun olen tekemässä pahoja ylilyöntejä.

Hikijälkiä ei varsinaisesti ehtinyt tulla mutta karva oli suorassa satulan alla, eli sen perusteella satula ei varmaan liikkunut eteen ratsastusvaiheessa vaan olin itse satuloinut sen hieman liian eteen. Se nimittäin oli mun makuun liian lähellä lapoja.

Yritän pitää blogin jatkossakin monipuolisena, vaikka pelkäänkin että selässäkäynnit tulevat olemaan pääosassa nyt ainakin jonkin aikaa. Työn alla on postaus aasiratsastuksesta sekä yleisiä bloggaamiseen liittyviä postauksia, joten koettakaa kestää. Huomenna on Muulilla ja minulla tallivapaa ja torstaina jatkamme taas näitä harjoituksia, katsotaan onko kukaan tallilla halukas kuvaamaan treenejä,

Ilme 5/5