Aasien kaviot lyhyeksi.

Kuten moni muukin kolmekymppinen lapseton nainen, etsin minäkin jatkuvasti jotain uutta mielenkiintoista tekemistä. Olen noin niinkuin teoriatasolla jauhanut aasien kavioidenhoidosta jo vuosikaudet, kirjoittanut artikkeleita kaviokuumeesta ja haukkunut kaikki Suomen aasit pitkäkavioisiksi.

Laitetaan söpö aasivarsa tähän jutun alkuun muodostamaan esikatselukuva.

Tämä kaikki on ollut suurta kus.. huijausta, sillä ennen Muulin tuloa, en muista että olisin koskaan edes raspannut kavioita. Osaan kyllä ihan ilman vuolukokemustakin erottaa sopivan mittaisen kavion liian pitkästä kaviosta ja päässäni on hyvin selkeänä kuva siitä, millainen aasin kavion tulisi olla. Pitkälle kaviolle ei ole yhtään hyväksyttävää selitystä. Ei yhtään.

Minulle riittävät kaviot kertomaan ihan kaiken oleellisen sen omistajan hevosenpidosta.

Erotan kyllä kavioista että onko viime vuolukerta ollut kaksi kuukautta vai kaksi vuotta sitten.

Olen nähnyt pitkää ja tosi pitkää kaviota mutta myös sopivan mittaista. Mikään ei ole kauniimpaa kuin mielellään laitumella ravaava ja laukkaava aasi sopivan mittaisessa kaviossa. Tiesitkö että se tallin "maskottina" toimiva aasi ei välttämättä halua liikkua siksi että se on laiska, kuten sen väitetään olevan, vaan siksi että sen jokainen askel yksinkertaisesti sattuu?

Jos omistajalla ei ole kykyä pitää eläimensä kavioita kunnossa, niin kaivakoot aasille montun. Vähemmän se siitä lopetuksesta kärsii (ei muuten tottapuhuan kärsi ollenkaan) kuin siitä, että se joka päivä tepsuttelee niillä ylipitkillä kavoillaan.

Aasien kipukynnys on todella korkea ja allaolevat aasitkin kävelivät, kun pakko oli. Ravia ne eivät sentään ottaneet.

Kuva ei liity Tukkilan aaseihin. Omistajan mielestä kaviot ok.

Kuva ei liity Tukkilan aaseihin. Omistajan mielestä kaviot ok.

Muuli on siitä erinomainen tuote että vaikka kaviot olisivat pitkät, sen kaviokulma pysyy silti samana. Se siis vain kasvaa korkeutta. Mutta kun aasin kavio kasvaa pitkäksi, se kasvaa suksea.
Innostuin nyt jollain tavalla tästä vuolemishommasta, varsinkin kun olen saanut Muulin kaviot pidettyä hyvässä kunnossa. Joudun jopa hillitsemään itseäni etten raspaa niitä liian lyhyeksi! Koska en osannut hillitä raspausintoani, laitoin Tukkilaan viestiä (heillä n. 12 aasia, en laskenut) että liikenisikö sieltä porukasta pari koekaniinia n puoleksi vuodeksi. Hoitaisin siis niiden kavioita itse. Perävalotakuulla.

Luottoa näköjään oli uhkarohkean paljon, koska sieltä saisi raspattavaa vaikka kuinka paljon!

Liian pitkät, tältä raspattiin.

Eihän siinä sitten muuta kuin raspi ja puukko autoon ja kohti Tukkilaa. Palkaksi meille lämmitettiin savusauna, mieheni tuli myös nauttimaan työni tuloksista.

Vuoluhomma oli sen verran hektistä ettei siitä ole valitettavasti kuvia.

Ensin raspasin kaksi kokonaista varsaa ja yhden etukavion. Tämä etukavioaasi sai samalla uuden nimen "Tukkilan Vittumainenvuoltava", sen verran sillä nimittäin oli taistelutahtoa. Mä en sitä mörssäriä jaksanut pitää, joten tilan isäntä joutui ottamaan toisen etukavion samaan mittaan kuin mihin itse vedin toisen. Ja hiton hyväksi vedinkin.

Olen aikeissa osallistua Vainikan aitan vuolukurssille, mutta tämän vuoden viimeinen kurssi on jo täynnä. Harjoittelen siis itsekseni talven ajan ja menen vuolemaan teuraskavioita ensi keväänä. Tällä hetkellä en koske elävän hevosen kavioihin, se kun tuntuu olevan ihan oma maailmansa aasinkavioihin verrattuna. Ja eiköhän vuolijoita hevosen kavioille riitä ihan kunnolla.

Älä nyt hyvä kengittäjä/vuolija peljästy, en todellakaan ole viemässä metukoita sun leivältä, vaan haluan opetella tätäkin nyt vähän lisää, jotta minulla on teoriatiedon taustalle ihan käytännön kokemusta aasien kavioiden hoidosta. Ilmoitelkaa siis ihan rauhassa verottajalle!

Vuolujen jälkeen nämä kolme vuotiasta varsaa (joista ainakin yksi on myynnissä, mahdollisesti myös Tukkilan Vittumainenvuoltava) pääsivät isompaan tammalaumaan, jossa on myös kaksi tämän kesäistä varsaa.

Katsoin kameran läpi niiden menoa.

Musta aka Sportti, jonka kaviot saivat käsittelyä.

Tässä on isoon laumaan päästetty nuorisorikollisjengi. Keskellä oleva on ainakin myynnissä, Tukkilan Sukulaku.

Tukkilan Vittumainenvuoltava yrittää varastaa tämän kesän varsan.

Neljänneksi kokelaaksi otettiin tästä laumasta yksi emätamma, Musta aka Sportti, käsittelyyn. Se olikin päivän mukavin aasi, antoi etusetkin jalkojen väliin. Ja sitä todellakin tarvitsi, sillä raspi tylsyi piävän aikana huomattavasti ja mun pitikin saada koko raspin pituus ja molemmat kädet käyttöön.

Tämäkin meinasi mennä vähän  hektiseksi ulkoisten tekijöiden takia, vanhemmat varsat nimittäin meinasivat varastaa kesällisen varsan ja tamma tietenkin vähän hermostui siitä.

Ne jäivät edelleen pitkiksi koska pihtejä en omista (vielä) ja raspi oli niin tylsä että hinkkaisin niitä vieläkin jos olisin jäänyt lyhentämään niitä kunnolla. Asento muuttui kuitenkin oikeaan suuntaan eli pystymmäksi.

Ensi kertaa varten hankin a) uuden raspin (saa ehdottaa hyviä), b) teräsharjan poistamaan kavioiden kivet c) pihdit säästämään raspia (saa ehdottaa hyviä). Ja kyllä se Vittumainenvuoltavakin saadaan hoideltua, ehkä sillä oli huono päivä.

Käytiin vielä katsomassa toisen aitauksen aaseja, jossa Tukkilan aasiori Aatu panee parastaan kolmen tamman kanssa.

Olen täysin ajan hermoilla käytännössä kaikessa ja harrastin myös tätä libertyä joka on ollut hip ja cool jo parin vuoden ajan. Libertyssä on tarkoitus roikkua kyydissä ilman apuvälineitä kun kaveri ottaa hienoja kuvia. Tämä on siis vielä coolimpaa kuin kaulanaruilu. Tarkoitus ei missään nimessä ole ratsastaa, vaan ottaa vain ne kuvat.

Siksi tämäkin sessio kesti vain pari minuuttia ja valitsin Teille parhaat (ilme)kuvat blogiin.

Nämä ratsastuskuvat otti Outi Tukkila

äitiii auta! t. Kaisa

Quasimodo ravaa.

eiiii kuolen! t. Kaisa

Lumi on aika tukevassa kunnossa.

Palkinnoksi saatiin kakkukahvit ja menimme mieheni kanssa Tukkilan savusaunaan.

Selasin läpi vanhaa saunakirjaa ja TASAN viisi vuotta sitten olin ollut saunomassa viimeksi kun järjestimme Aasiyhdistyksen Aasipäivän Tukkilassa!

Jos et ole koskaan ollut savusaunassa, suosittelen Tukkilan saunaa erittäin lämpimästi. Taksa on 35e/henkilö ja hintaan kuuluu saunamakkarat ja virvoitusjuomat. Saunoa saa käsittääkseni niin pitkään kuin jaksaa, me jaksettiin pari tuntia. Elämys on ihan joka euron arvoinen.

Vähän romantiikkaa.

Saunan ikkunoista näkyy Porvoonjoki ja Kerkkoon kylä. Ja ovesta näkyy aasit. En usko että on mitään parempaa.

Ettei blogi menisi liian aasihenkiseksi, on tässä vielä pari kuvaa Tukkilan tämän kesän kasvatista, joka onkin yllättäen puokkivarsa! Sillä on jotkut tosi hienot vanhemmat (emää sanoin mörssäriksi) ja sitä rataa. Minä näistä mitään ymmärrä.