Ratsuttaja, muulille?

Joskus kuukausi sitten koin helpottavan heräämisen miettiessäni Muulin ratsastusjuttuja. Tajusin että kyllähän mä rahalla selviän siitäkin, että laitetaan joku ammattilainen sinne selkään ja mä saan valmiin muulin.

Tai että kuskaan sen Lopelle stunttimiehen luokse kuukaudeksi, että pääsen sitten harrastamaan itse. Siellä olisi ollut paikkakin vapaana.

Tässä parin viime viikon aikana on mukanani ollut kaksi eri kaveria. Toinen oli Muulille jo ennestään tuttu, eli nämä olivat nähneet toisensa useasti. Molempia pyysin laittamaan padin Muulin selkään kun mulla oli 10 kiloa lännensatulaa käsissäni enkä saanut satulaa laskettua mihinkään. En ajatellut tilannetta mitenkään että "nyt koulutetaan Muulia siihen, että vieras satuloi sen". Kuvittelin molemmilla kerroilla että muuli on ihan kuin mikä tahansa hevonen, että kyllä sille voi kuka vaan laittaa huovan selkään.

Ja vitut.

Molemmilla kerroilla Muuli sai paskahalvauksen kun joku vieras laittoi sille padin selkään.

Katsoppa vaikka sieltä Internetistä että mihin kohtaan satula pitää laittaa. Amatööri. T. Muuli

Tässä vaiheessa tulin sekä järkiini että pihiksi.

Olenko valmis maksamaan ratsuttajalle 50 euroa kerralta siitä, että ensimmäiset 5-15 kertaa hän vain rapsuttelee muulia, jotta pääsee edes sen kyljen kohdalle?

Homma ei nimittäin mene niin että minä laitan Muulin valmiiksi ja Arvoisa Ratsuttaja nousee pukilta selkään. Muulihan ei päästä vieraita mielellään edes sivulleen, miten se päästäisi ketään vierasta selkään jos se ei päästä sinne minuakaan? En tosin ole enää yrittänytkään parin virhearvioinnin jälkeen, mutta olen tehnyt harjoituksia, jotka edesauttavat selkäännousua. Olen siis roikkunut satulassa, mallaillut jalkaa jalustimeen ja seissut Muulin vierellä jakkaralla.

Näitäkin harjoituksia useammin olen satuloinut muulia. Ja silti se, että joku vieras laittaa sille padin, on aika pelottava juttu sen mielestä.

Katsoisin enemmän kuin mielelläni kuinka joku superammattilainen tekee ensiratsutukset 5 kerrassa ja mä voin itse turvallisin mielin jatkaa siitä, mutta tällä hetkellä mä olen melko varma että ne ensimmäiset viisi kertaa menee siihen että ratsuttaja yrittää päästä roikkumaan edes jalustimessa ilman että Muuli sinkoaa kuuhun. Olisinko valmis maksamaan 250 euroa siitä, että joku pystyy roikkumaan Muulin jalustimessa? Hell no!

Ei edes vaikka siinä olisi hyvin todennäköinen mahdollisuus saada kotivideomatskua blogiin.

Tekisikö joku näitä hommia tulostakuulla tai urakkapalkalla ja onko mahdollisuutta reklamoida?

Entä onko edes järkeä sekoittaa Muulin elämää lisäämällä siihen yhtä uutta ihmistä varsinkin kun Muulit ovat yhden ihmisen eläimiä?

Pohdinnoissani olen päässyt siihen saakka että en voi lahjoa ketään stunttia nousemaan sinne selkään, vaan homma on hoidettava itse. Mutta mitä tarvitsen, on joku, jolla on ihan supermahtava muulinlukutaito ja rautaista ammattitaitoa näistä ratsutusjutuista. Ja rautainen haba. Hän nimittäin saa toimia sekä kauran syöttäjänä että narussa roikkujana.

Tärkein tehtävä tällä vieraalla muulikuiskaajalla on kuitenkin neuvoa mua joka sekunti ja sanoa milloin tehdään lisää ja milloin on tauon paikka. Ja ylipäätään se, että millä temmolla nuorten kanssa edes tehdään näitä hommia. Tai mitä nuorelta voi odottaa kullakin kerralla.

Toisaalta mulla on monistakin asioista mielessäni jo omat suunnitelmat ja periaatteet miten homma hoidetaan. Ammatti-ihmisen pitäisi olla asioista samaa mieltä. Mä en ole pelkkä kukkahattu naminsyöttäjä enkä pelkkä narunpyörittäjä vaan paine ja herkut ovat jonkinlaisessa epäbalanssissa kaiken aikaa. Harva ammattilainen toimii näin. Taidan siis pärjäillä ihan keskenäni jatkossa(kin).

Muistutan taas mahdollisille uusille lukijoille että mä ihan tarkoituksella ostin tämän muulin, jonka selässä oli jo käyty ja jolle mä vaan Suomessa heitän satulan selkään ja lähden maastoilemaan.

Tai siis niin mä kuvittelin ostaneeni.

Mulla ei siis ole harmainta hajua nuorten kanssa työskentelemisestä oikeassa elämässä. Toki olen asiaan perehtynyt noin niinku teorian tasolla, mutta sillä harvoin on mitään tekemistä oikean elämän kanssa.

Son moro! t. Muuli

Tässä on tullut varteenotettavia vinkkejä kaikilta suunnilta. Minut hyväksyttiin sisään yhdysvaltalaiseen aktiiviseen muuliryhmään ja ryhmää lukiessa olen saanutkin hyviä uusia ideoita. En ehkä niin hyviä kuin että "ostanpa muulin itselleni Espanjasta", mutta sinne päin.

Moni sanoo ajavansa muuleilla ennen ratsukoulutusta. Osa on noussut jo parivuotiaan selkään. Joillakin supertrainereilla on myynnissä nelivuotias allroundmuuli joka osaa kaiken. Kirjoissa sanotaan että Muulit kasvaa sinne 6-7v saakka ja vasta silloin pitäisi ratsastaa. Käytännössä tuon ikäinen on jo nähnyt Grand Canyonin monta kertaa. Nuorelle muulille on helpompaa esittää uudet asiat kuin vanhalle. Niin ja että on ihan ok sitoa muuli mönkkäriin ja käydä ajelulla.

Ei muulilla pitäisi ratsastaa edes tuntia kerrallaan ennenkuin se on reilusti vanhempi kuin 3v, mutta kyllä asiaa helpottaa myöhemmin jos siellä selässä on hyvässä yhteisymmärryksessä käyty muulin ollessa kolmivuotias.

Ajohommat kiinnostaisi minuakin, olen ajanut kuitenkin sen verran että osaan laittaa pitkän ja lyhyen rintaremmin niinkuin ne kuuluukin ja ymmärrän nykyään miksi vetokarttu on ihan hyvä olla myös koppakärryissä. En siis ole ihan niin noobie kuin miltä näytän.

Toistaiseksi ajohommat hoidellaan ihan hevosvoimilla.

En vain tiedä kumpi on pahempaa Muulille, se että sen perässä on kiinni jotain sinne kuulumatonta vai että sen selässä sen pään yläpuolella keikkuu ihminen!

Tällä hetkellä kumpikin asia tuntuu olevan sille iso ongelma, joten jatkankin molempien asioiden harjoittelua. Keikun siis entiseen malliin jakkaralla sen vieressä nojaillen satulaan ja treenaan takaa-ajoa käynnissä, jolloin se ehkä tajuaa miten käännytään, pysähdytään ja jopa peruutetaan.

Ehkä ne punaiset säikeet kohtaavat toisensa jossain vaiheessa ja muuttuvat punaiseksi langaksi.

Ps. Tajusit ihan oikein miksei tämä postaus käsittele treenejä Muulin kanssa. Viikonloppuna satoi aina kun olin aikatauluttanut itselleni tallikäynnin. Niin ja lauantaina saatoin kärsiä lievästä hermoston yliärtymyksestä ja nestehukasta. Nämä yhdessä rajoittivat harrastusmahdollisuuksiani.