Ostin ku halvalla sain: Wintec Lite 16"

Tämä on jo aika huolestuttavaa, ostin Muulille kakkossatulaksi reilun vuoden vanhan käytetyn Wintec Lite yleissatulan. Paino sanalla kakkossatulaksi, enhän mä vielä edes tiedä soveltuuko Muuli ratsuksi ollenkaan!6

Jos et jaksa lukea satulasatuja, on postauksen loppupuolella kertomusta myös Muulin kanssa tehdyistä treeneistä samalta päivältä.

Ostan aina tilaisuuden tullen asioita "kun halvalla sain". Edellinen isompi tällainen ostos oli kaverilta Canon EOS 500D-järjestelmäkamera, mutta se on nostanut tämän bloginkin visuaalisen ilmeen ihan uusiin sfääreihin.

Wintec nostaa Muulin orastavan ratsunuran uusiin sfääreihin.

Innostuin muuten käyttämään Photaria näihin kuviin, eli näitä on käsitelty pilattu enemmän kuin normaalisti.

Kaverillani oli siis myynnissä 16 tuumainen satula 300 eurolla, jonka hän itse oli ostanut kuukausi sitten käytettynä. Bongasin sen heti myyntiryhmästä ja laitoin viestiä ja kahden päivän päästä satula tuli kotiinkuljetuksena sovitettavaksi. Sain lainaan myös vyön, koska eihän minulla ollut mitään liitännäisiä omasta takaa.

Mallailin sitten keskenäni satulaa selkään. Muulilla on pienet lapakohoumat ja satula pitää pysyä näiden kohoumien takapuolella tai se haittaa liikettä. En ollut ihan varma että riittävätkö ne pienet onnettomat kohot pitämän satulaa paikallaan, mutta juoksutuksessa ja muissa treeneissä satula pysyi hienosti paikoillaan.

Otin kuvia ensin sisällä tallissa ja sen jälkeen vielä ulkona. Satulan istuimen syvin kohta tuli keskelle satulaa kuten kuuluikin (satulassa musta kaari eli normaali). Satula asettui kivasti lapojen taakse ja kun liu'utin kättä satulan alla, oli se yhtä napakasti kiinni joka kohdasta kun vyö oli kiinni.

Siinä olikin sitten kaikki mitä tiedän satulansovituksesta.

Jos haluat lukea lisää, niin Ennin ja Paven blogissa on paloista ja ilmapaneeleista postaus muutaman vuoden takaa.

Tästä kuvasta näkee erittäin hyvin miltä satula näyttää kun sitä hipelöi savisilla hanskoilla. Kuvasta näkee myös miten hyvä selkärangantila Mulberille jää.

Muulin pikkuinen lapa näkyy ehkä tässä.

Wintec Litestä sanotaan että siinä on Equi-fabric pintakangas, joka on helppohoitoinen ja nopeasti kuivuva. Ainakin pölyn ja karvat se oikein imaisi itseensä eli se pitänee käsitellä jollain likaa hylkivällä kangasaineella. No meidän autotalli on niitä pullollaan.

Etukaari on tietenkin vaihdettava ja satulassa on CAIR Cushion system ilmapaneelit, jotka "mahdollistavat tiiviin ja vakaan kontaktin hevoseen".

Vastinhihnoille oli neljä eri kiinnityskohtaa siiven alla, nyt ne ovat ensimmäisessä ja viimeisessä ja luulen että ne paikat ovat hyvät jatkossakin. Sekin omalta osaltaan jakanee satulan painoa tasaisemin selkään. Itse vastinhihnat ovat peruswintecit, eli ne muoviset, mutta ne ovat erittäin siistissä kunnossa ja täysin ehjät. Näitähän saa aika edullisesti vaihdettua nahkaisiksi sitten kun tarve vaatii.

Ja bonarina tietenkin modausmahdollisuus, eli takakaaren taakse saa tarralla kiinni lapun (tällä hetkellä norjan lippu) johon voi laittaa vaikka mitä kuvia ja tekstejä!

Ostin kaveriltani satulaan myös kaksi herkullisen väristä satulahuopaa, jalustinhihnat ja jalustimet. Satulan mukana tuli vielä neljä toppauspalaa ja sininen kaari (leveähkö). Satulavyön suhteen sain erittäin hyvän vinkin tästä banaanivyöstä. Pääsin sitä hiplaamaan itsekin ja vaikutti tosi pehmeältä ja tukevalta!

Juoksutin Muulia ja otin samalla videopätkää satulasta. Se nimittäin nousi ihan aavistuksen takaa, mutta se on kuulemma normaalia kun hevonen/muuli/aasi on liikkeessä ja selkä suoristuu vielä lisää. Jos se nousisi tosi paljon, olisi sitä mahdollista korjata sovituspaloilla. Ja jos se nousee vieläkin paljon, pitää vaihtaa kapeampi kaari.

Kuvaaminen juoksuttaessa on aika haastavaa varsinkin Muulin kanssa, joka on valmis pysähtymään pienimmästäkin merkistä. Pidin liinaa ja raippaa vasemmassa kädessä ja kuvasin oikealla. Lopputuloksena videokuva on otettu koko ajan hieman takaviistosta, mutta sieltä toisaalta näkee parhaiten satulan mahdollisen nousemisen takaa.
Muulin selkään mahtuisi selän pituuden puolesta vielä 5 cm pidempikin satula, mutta minulle on 16 tuumainen aivan passeli.

Koska Muuli on aika noviisi vielä kaikessa, on jo ihan satulan sovittelu ja lääppiminen sille hyvää treeniä. Samoin juoksutus, kuvaaminen ja oikeastaan kaikki mitä sen kanssa tehdään.

Koska Muulilla oli uusi satula selässä, sai tallikaveri minut innostumaan selkäännousuharjoituksista. Ensin tarjoilin sille kauraa niin että vien käden kaulan/satulan yli toiselle puolelle. Ei toiminut, mun käsi on liian lyhyt ja kylvin taas satsin siementä kentänpohjaan. Sen jälkeen annoin sille heinää, se toimi paremmin.

No sen jälkeen Muuli puomiin ja tallista jakkara. Tallikaveri toimi kauransyöttäjänä koska haluan luoda Muulin päähän positiivisia mielikuvia tästä(kin) toimenpiteestä. Nousin pari kertaa jakkaralle ja pois, rapsutin säästä, juttelin, heiluttelin satulaa, kumarruin satulan päälle.

Kuva: Jonna Toikkanen

Sitten nojasin satulaan käsilläni jonkin aikaa. Ja lopuksi makasin siinä mahallani, mutta toki niin että varpaat olivat edelleen jakkaralla. Kun tämä meni hyvin, lopetettiin.

Vein Muulin laitumelle palkinnoksi siksi aikaa että siivoan tarhan. Mutta samaan aikaan tallikaverini tarjosi Muulille kuljetussuojia ja mentiin heti innoissamme testaamaan niitä. Kyllähän kaikki tietävät miten hassusti hevoset kulkevat kuljetussuojissa. Jos ette tiedä, niin suosittelen suojittamaan tallin villeimmän hevosen ja katsomaan.

Kaveri piti Mulberon narusta kun laitoin suojat. Etujalat, ei ongelmaa. Takajalat, sain suojat niihinkin hyvin. Kamera äkkiä valmiiksi ja Muuli irti riimunnarusta.

Ja kyllä saatiin muuten hyvät parin minuutin naurut kun Muuli koikkelehti takajalat taivaassa suojiensa kanssa! Harmi kun en ottanut tapahtumasta videota, pitää toteuttaa tämä uudestaan jonkin ajan päästä kun se on unohtanut miten näiden kanssa kuljetaan.

Muuli nimittäin tottui näihin noin 20 metrin kuluttua.

Tässä kuvassa Muuli näyttää oikein erityisen muulilta. huoh.

Annoin sen syödä vielä kaikessa rauhassa suojitettuna ja kun tulin hakemaan sitä tarhaan, pyysin vielä ravaamaan. Ei ongelmaa. Se antoi heti kiinni ja antoi taluttaa itsensä sujuvasti ulos laitumelta. Edes laitumen portti ei pelottanut sitä (siinä on ollut ongelmaa). Suojat sain revittyä siltä pois ilman että tarvitsi sitoa sitä mihinkään. En myöskään antanut sen syödä kun otin suojia pois.

Se ei nimittäin saa syödä ilman lupaa. Ja se on kova tyttö yrittämään syömistä koko ajan.

Muuli oli kaikenkaikkiaan erittäin hyvä kaikessa mitä tehtiin sen kanssa! Se antoi satuloida hienosti, se oli tosi hyvä ja kevyt juoksuttaa (vaikka olikin suitset eikä kapsoni), suhtautui selkään nojailuun hyvin, ei tappanut minua kun laitoin kuljetussuojat, antoi laitumelta hienosti kiinni ja oli  helppo taluttaa takaisin tarhaan Tuuliponin luokse. Täydellinen muulipäivä!

Kävin vielä koeistumassa Wintecin satulan myyjän luona. Ratsastin siis entisellä vuokrahevosellani, joka on samaa kokoluokkaa Muulin kanssa. Wintec oli aivan passeli istua ja ratsastaa!