Ohjasajoa ja muita harjoituksia

Mulla on ollut punainen lanka kokonaan kadoksissa Muulin kanssa treenatessa. Teen vähän mitä sattuu ja sekaisin. Ehkä kannattaisi treenata agilityä viikko, sitten viikko takaa-ajoa ja sitten viikko jotain muuta mutta mä teen sen mukaan mitä resursseja on käytettävissä. Eli millainen keli on, onko kenttä vapaana, onko mulla joku apukätenä, ja kuka mulla on apukätenä.

Olen kuitenkin samalla huomannut että Muulin kanssa on ihan oikei tehdä eri asioita ja palata johonkin parin viikon välein. Tällä hetkellä sen kanssa on menossa tällaiset langat:

• korviin koskeminen
• kuolainten ottaminen suuhun
• peruuttaminen
• ohjasajo
• juoksuttaminen
• vierellä käveleminen samalla kun muuli kävelee eteen
• peruutus narua heiluttamalla (yllättävän vaikeaa)
• jakkaralla seisominen Muulin vierellä

Ainiin, varoituksen sana heti tähän, tämä postaus on PITKÄ!

Postaukselle muodostuu esikatselukuva sen perusteella, mikä sen ensimmäinen kuva on. Koska olen huomannut että ihmiset rakastavat lukea epäonnistumisista, laitan tämän kuvan tarkoituksella ensimmäiseksi. Tähän kuvaan, näihin tunnelmiin palataan myöhemmin tässä postauksessa.

Viime viikon keskiviikkona Muulia tuli katsomaan mun vanha työkaveri oman talliporukkansa kanssa. Heillä on talli muutaman kilometrin päässä Muulin tallilta. Koska olin juuri silloin treenannut agilityä Muulin kanssa, keksin että tehdään rata joko kentälle tai tarhaan ja kaikki taluttaa Muulia että se tottuisi myös vieraisiin taluttajiin.

Mä näytin ensin radan ja sitten vierailijat tarttuivat riimunnaruun. Tai siis kaksi vierailijaa viidestä, loput tyytyivät katsomaan menoa tallin seinustan varjosta.

Muulilla (ja kaikilla pitkäkorvilla) on lempirapsutuspaikka niiden korvan sisällä. Sinne kertyy vahaa, mikä ei ole mikään ihme tuon kokoisten korvien kanssa. Tässä tämän viikon aikana Muuli on myös antanut rapsuttaa sieltä, aikaisemmin se oli hyvin epäileväinen. Nyt jopa ihan ventovieras sai upottaa kouransa Muulin korvaan ja rapsuttaa sitä. Allaolevasta kuvasta näkyy kuinka se sulki silmänsä ja ojensi päänsä tyytyväisenä eteenpäin jun Jaana rapsutti sitä.

Tuon agilitysetin jälkeen minä olin festareilla. Voin lämpimästi suositella Iskelmä Festivaaleja kaikille täti-ihmisille. Siellä ei ole teinipissiksiä räkäkännissä tai muitakaan pärisijöitä vaan keski-ikäistä ja siististi käyttäytyvää porukkaa. Väkeä ei myöskään ollut liikaa, torstain kävijämääräksi kuulutettiin muistaakseni jotain 10 000. Artisteja mahtui katsomaan aika eteen ja mukavan väljästi.

Festarien jälkeen kykenin raahautumaan tallille vasta tiistaina. Satoi vettä ja tuuli ja oli muutenkin todella veemäinen ilma. Muuli oli maanantaina valinnut loimettomuuden, se oli siis täysin sen oma päätös seistä tarhan portilla selkä kyyryssä tärisemässä.

Otin sen sisään koska en olisi ulkona kuitenkaan voinut tehdä sen kanssa mitään. Tallissa oli samaan aikaan menossa satulansovitusta mutta onneksi käytävälle mahtuu kaksi hevosta ja pesariinkin yksi joten mahduimme kaikki sinne sulassa sovussa.

Sovitin Muulille päälle kahta loimea, jotka olin ostanut käytettynä hetki sitten Reetalta. Musta toppaloimi oli supermahtava, helmat juuri sopivat pienelle Muulille ja tässä on ensimmäinen kaulakappale joka ei ole liian iso! Ruskea sadeloimi sensijaan oli tehty jollekin pöytäselkäiselle hevoselle, helmat viisti melkein maata. Mutta se saa silti toimittaa virkaansa silloin kun parempi sadeloimi on kuivumassa.

Nyt kesän ajan riittää mainiosti yksi loimi mutta kunhan Suomen 9kk kestävä syksy taas alkaa, niin pitää olla vaihtoloimi. Tallilla on onneksi erinomainen kuivaushuone joten voi olla ettei huonommin sopivaa varaloimea tarvitsekaan.

Loimien jälkeen puin Muulille satulan selkään koska olin öljynnyt mäkivyöt kotona ja ne piti asentaa takaisin. Se olikin melkoinen palapeli mutta selvisin. Vettä satoi kuitenkin edelleen ja minulla oli tehokasta talliaikaa käyttämättä joten sain extempore ajatuksen kun tallin käytävällä oli jakkara.

Treenasin siis sitä, että nousen jakkaralle ja seison sillä Muulin vierellä. Viimeksi kun tein tätä, oli Muuli e-rit-täin epäileväinen hommaa kohtaan. Edelliskerrasta onkin aikaa jo pari kuukautta kun ajattelin että annan sille kunnolla aikaa unohtaa.

Homma menikin tällä kertaa tosi hyvin eikä Muuli puhissut yhtään. Annoin sille kauraa jakkaran päältä, kumarruin satulaa kohti, otin kiinni nupista ja liikuttelin satulaa jne.

On aika kätevää jos Muuli itse tajuaisi tulla selkäännousukorokkeen viereen. Aloitin jo hieman tämänkin kanssa ja otin kouluraipan käteeni. Muulihan ei siis pelkää raippaa, joten se toimii hyvänä merkkivälineenä. Naputtelin sitä kevyesti toisen puolen lautaselle ja heti kun se siirsi takapäätään (painon siirto riitti) minua kohti, lopetin naputtamisen, kehuin ja annoin kauraa.

Loppuvaiheessa Muuli tuli jopa niin iholle että tönäisi minut melkein alas jakkaralta. Nyt on ohjelmassa taas breikki tämän asian suhteen ja ehkä Muuli unohtaa seuraavaan kertaan mennessä tuon tuuppimisen.

Nyt viimein päästään eillisen treeneihin. Vanha tallikaverini Oona tuli katsomaan Muulia ja toimi myös apukätenä alkuun. Kenttä oli vapaana, joten halusin kokeilla takaa-ajoa kentällä ensimmäistä kertaa. Oona talutti ensin muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan ennenkuin otti riimunnarun pois ja siirtyi kameran taakse.

Koska liikkeellelähtö on vielä aika haastavaa ilman taluttajaa, mentiin oikeastaan vaan isoja ympyröitä. Oikea kierros oli Muulille selvästi haastavampi ja se pyrki koko ajan keskelle Oonan luokse.

Tämä ja kaikki muut takaa-ajo ja juoksutuskuvat: Oona Virtanen

Tottakai kävi pari kertaa niinkin että meillä oli valtoimenaan pukitteleva Muuli kentällä, mutta se laukkasi vain siihen kulmaan, jossa Tuuli hengaili ja homma jatkui taas.

Siis mun tarkoitushan nimenomaan oli kokeilla että kuinka pitkään Muulin kierrokset pysyy tapissa. Ei kovin kauaa.

Liikkeelle lähdöt olivat tosiaan  hankalia eikä minulla ollut raippaa mukana. Se toimii yleensä maiskutuksella ja sanalla "eteen", jota treenasin yksi päivä ihan tosissani kentällä. Niin tosissani että kerran palkitsin sen pään heilautuksesta ja sen jälkeen pää heiluikin koko ajan..

Vaatii vielä monta takaa-ajokertaa että Muuli lähtee sujuvasti ja suoraan eteen eikä vilkuile taakseen.

Tuuli haettiin talliin jossain vaiheessa ja silloin Muulin pasmat menivät ihan sekaisin. Se ei voinut muuta kuin tuijottaa talliin ja kun kieli oli 90% ulkona suusta, päätin lopettaa takaa-ajon siihen. Jos olisin yhtään ajatellut, olisin lopettanut jo ennen kuin Tuuli haettiin. Nyt kävi vähän niin että lopetettiin huonoon suoritukseen.

Kokonaan en kuitenkaan lopettanut sillä en halunnut vapauttaa Muulia tehtävästä edellämainitun syyn takia joten laitoin liinan juoksutusliinaksi kuolaimesta kuolaimeen vedettynä niskan yli ja juoksutin sitä hieman molempiin suuntiin. Siinä saan sen nimittäin toimimaan vaikka Tuuli olisikin muualla.

Lähetyksen kanssa meillä oli taas ongelmia, mutta ajattelin sen johtuvan siitä etten ole juoksuttanut yli viikkoon. Kun sain oman kehoni toimimaan ja ohjaavan käden kunnolla eteen, niin Muuli lähti hienosti pienelle ympyrälle. Lopussa se otti jopa (itse) pienellä voltilla ravin ja ravasi muutaman askeleen tosi rennosti eteen. En siis tarkoituksella juoksuttamalla ravauta sitä pienellä ympyrällä kahdesta eri syystä: En saa sitä ilman kapsonia taipumaan eikä se vielä pystykään tasapainonsa puolesta taipumaan.

Sensijaan käynnissä pyöritän sitä aika pienelläkin voltilla siksi, että se tottuu siihen että ihminen on vierellä ja ohjailee liikettä. Se kun on ollut aika hankalaa Muulille.

yhyyyy, mene muuli ympyrälle, pliis! T. Kaisa

Ohjelmassa oli vielä mun vuokrahevosen ratsastus. En tule kertomaan ko hevosesta sen enempää täällä blogissa, mutta ratsastan siis ihan hevosella säännöllisesti 1-2 kertaa viikossa siksi että jonkinlainen taito pysyisi päällä ennenkuin Muulilla voi ratsastaa ja vielä senkin jälkeen.

En kestä miten wanhalta näytän ylläolevassa kuvassa! Kuvittelen sen itse johtuvan siitä että hevonen oli tosi nopea ja laukkasi vastatuuleen. Kuva: Oona Virtanen

Muulin laitoin fiksusti eri tarhaan kuin sen omaan, sillä vuokrahevoseni ei sulata yhtään sitä että Muuli juoksentelee ja huutaa tarhassa. Nyt se ei ollut aivan kentän vieressä. Jaa miksi se huutaa ja juoksee? No tietenkin siksi koska Tuuli oli ratsastuksessa ja myöhemmin sisällä tallissa!

Kun olin vienyt vuokrahevosen takaisin laitumelle, veti Muuli juuri hyvää kuvauksellista rallia tarhassa. Sanoin tallinomistajalle että "Nyt tuli muuten kiire, pitää mennä ottamaan kuvia kun se juoksee!" niin sain vastaukseksi että "Yleensä ihmiset menee pelastamaan eläimensä."

Muuli tosin rauhoittui heti kun tulin tarhan luokse vaikka yritin villitä sitä juoksemaan. Sain sen toki juoksemaan toiseen päähän, josta se sitten käveli viileästi takaisin minun päätyyni.

Se katseli koko ajan skarppina talliin, josko Tuuli tulisi pian takaisin ulos sen kanssa, joten sain ihan hauskoja pääkuvia.

Tämä kuva on todella epätarkka mutta Muuli näyttää tässä tosi massakkaalta edestä, mitä se ei siis tosiaan oikeasti ole.

Sieltä se löntysteli kun olin antanut sille vähän vauhtia.

Tässä välissä tajusin että kuvista tulee paljon parempia ilman naruriimua ja otin sen pois.

Onko mitään komeampaa kuin Mulbe?! No ei ole!

Muuli ei ollut maanantaina kovinkaan vastaanottavainen loimen suhteen, joten kokeilin ihan extremeä juttua ja laitoin sille loimen päälle kun se seisoi täysin vapaana ja ilman riimua tarhassa. Koska blogissa ei ole ollut pitkään aikaan mitään videomatskua, niin tässä on video toimenpiteestä. Latasin sen kokeilun vuoksi Facebookkiin ja upotan sitä kautta.

   

Arki Muulin kanssa sujui keskiviikkona muutenkin oikein hyvin. Se tulee tarhassa luokse, se kävelee sieltä reippaasti ulos, seisoi puomilla melko hyvin. Se on alkanut kuopia siinä.. Se ei tosin kuovi silloin kun mulla ei ole herkkuja mukana. Mutta pidän herkut mukana kun tehdään jotain uutta. #elämänkokoisetongelmat. Kaviot nosti hyvin, loimen sain päälle, käveli perässä vieraaseenkin tarhaan, osaa kääntyä portilla. Tuulin ja Muulin oma tarha oli märkä portilta, silti Muuli käveli sinne ilman ongelmia.

Arjen sujuminen on tärkein asia hevosen/aasin/muulin omistamisessa. Kaikki harrastaminen sen päälle on plussaa.