Muuli Keski-Uusimaa lehdessä!

Saatoin laittaa Keski-Uusimaan eli "Keskarin" toimitukseen juttuvinkin siitä, että minulla on hyvin harvinainen muuli lehden levikkialueella.

Toimittaja tarttui syöttiin ja sovimme treffit tallille keskiviikoksi. Laitoin tallilaisten ryhmään etteivät juoksentelisi ilman vaatteita ko ajankohtana pitkin tallinpihoja. Edellispäivänä kohtasin vielä kaksi isoa kriisiä. Toinen on kaikille naisille tuttu vaatekriisi ja toinen on muulin pesukriisi.

Koska nyt nautimme kesän todennäköisesti ainoista helteistä, mietin että voinko laittaa rennosti shortsit vai pukeudunko hienoimpiin ratsastushousuihini mitä minulla on. Shortsienkaan kanssa en tietenkään unohda turvallisuutta, eli jodhpurit on tietenkin jalassa ja hanskat kädessä. Kypärää en tarvinne talutuskuvissa.

Toisaalta mun Euro-Starin glittergrippipaikkaiset ratsastushousut yhdistettyinä Playsson.netin tiimipikeeseen ja Pikeurin kesäsukkiin on takuuvarmaa kamaa hevoskuvaston sivuilla.

Pukeutumisasiaa mietin koko keskiviikon ja päädyin lopulta ratsastushusuihin. Kimmokkeena tälle toimi mm Kaktun postaus, johon hän oli jo saanut kommenttia asiattomista ratsastusvarusteista.

Muulin suhteen kohtasin pesukriisin. Minun on pitänyt pestä se "heti kun ilmat sallivat" joten nyt näillä lämpimillä keleillä oli pakko tarttua toimeen tai saan odotella 12 kuukautta seuraavia lämpimiä kelejä. Eihän tässä muuten mitään mutta kun aasit ja muulit vihaavat vettä ja kastumista enkä ole Muulia vielä koskaan pessyt. Olen Tukkilassa kerran letkuttanut sen jalkoja siinä toivossa että kaviot pehmenevät ja raspaus helpottuu. Toimenpide ei varsinaisesti tuottanut molemminpuolisia onnistumisen tunteita.

Mutta kun muuli pitää pestä niin se pitää pestä. Meidän tallin pesariin jää vettä seisomaan kaivon reunalle lätäköksi. Harjasin kaiken veden viemäriin ennenkuin toin arvoisan Muulin sisään. Se puhisi ja haisteli kaikkea, mutta palkitsin sitä yrittämisestä kauralla. Siihen lätäkköön se ei todellakaan astunut, mutta se ei haitannut operaatiota ennenkuin oli aika pestä toiselta puolelta ja Muuli olisi pitänyt saada lätäkön toiselle puolelle.

Lopulta liiskaantuessani Muulin ja karsinan väliin hain harjan ja harjasin vedet taas viemäriin, jotta Muuli pystyi väistämään. Kaivon kannelle se sentään astui ilman ongelmia.

Muuli ei todellakaan astunut tämän lähemmäs muuleja syövää lätäkköä.

Pesuaineen sain Tukkilasta lähtiäislahjaksi. Vihjasivat varmaan että mulla on pasmainen muuli.

En muuten sitten yhtään pidä punaisista hevosista. Ja tämä shampoo on punertaville. Kuten loppupuolen kuvista voitte huomata, Muulista tuli punertava!

Muuli on onnistuneesti siirretty lätäkön toiselle puolelle.

Pesun jälkeen meillä oli Muulin kanssa tukkakriisi. Tai siis Muulilla oli tukka ja mulla kriisi. Mähän tasoitin sen harjan kun se muutti kesäkuussa tälle nykyiselle tallille ja nyt se onkin jo hieman kasvanut ja meinaa lähteä kääntymään. Se on kuitenkin vielä osittain harva, joten en voi antaa sen kääntyä sivulle, koska se on melkoinen liuhuletti latvoista.

Kampa ja sakset siis kouraan ja tasoittamaan tukkaa.

Leikkasin häntään myös kellot uudestaan ja lyhensin jouhia hännän tyvestä.

V*tun paarmat t. Muuli

Pilvi peitti hetkeksi auringon, tässä Muuli on mielestäni eniten itsensä värinen. Ei siitä taida koskaan rungostaan tulla mustaa, vaan runko jää ruskeaksi. Pitkää talvikarvaa tässäei kyllä enää juurikaan ole.

Tuntui aika pahalta suihkia juuri pestyyn Muuliin uusi kerros itse tehtyä ötökkämyrkkyä, mutta sen hetken mitä se levottomana pyöri tukan leikkuun aikana, tiesin että myrkyttämättä sen elämä on yhtä kärsimystä. Ei se myrkky paarmoja estä, mutta pienempiin kavereihin se tuntuu tehoavan ihan hyvin.

Ja saatoin lainata tallikaverin Showsheeniä ja suihkin sitä häntään ja harjaan. Muuli oli pesun jälkeen ihanan puhtaan tuntuinen! Harjasin sitä ulkona auringossa ja päästin sen jälkeen laitumelle kuivumaan. Sielläkin saa itsensä saveen jos haluaa, mutta onneksi Muuli keskittyi vain olennaiseen.

Ainiin, ja onhan mulla vielä riimukriisi. Tykkään pinkistä Bucas riimusta enemmän kuin tästä espanjariimusta. Mutta Bucas on likainen eikä siihen ole mätsäävää narua. Vai esittelenkö Muulin naruriimussa? Koska siinä on kaksi lisäsolmua turvalla, voi se kukkisten mielestä näyttää kidutusvälineeltä, joten on ehkä turvallisempaa käyttää riimua. Kuolaimilla ja liinalla esittäminen tosin antaisi lisää katu-uskottavuutta, kun ei tämä hurja muuli pysy käsissä muuten.

Päädyin lopulta espanjariimuun koska se on puhdas, soljet kiiltelee ja siihen on mätsäävä naru.

Toimittaja ja kuvaaja olivat täsmälleen ajoissa tallilla. Eli ajoin onneksi 50 metriä heidän edellään. Tämä oli ehkä elämäni nopein haastattelu, kesto oli noin 30 minuuttia. Ensin Muuli puomille ja harjausrutiini. Sen jälkeen Muuli laitumelle parempia kuvia varten ja lopuksi vielä juoksutin Muulia laitumella. Se turtuu hommaan kerta kerralta enemmän, kohta läiskin sitä perseelle, jotta se lähtisi raviin.

Juttu ilmestyi nettiin ja lehteen torstaina 28.7. ja tässä linkki nettiartikkeliin. Postauksen lopussa on myös kuva itse artikkelista.

Kuva lisätty blogiin 31.7.2016

Kuva: Anton Soinne

Kuva: Anton Soinne

Kuva: Anton Soinne

Kuva: Anton Soinne