Esittelyssä Muulin uusi kapsoni

Kun Muulin luona kävi vieraita Espanjasta jokin aika sitten, kysyi Jonatan että olisiko jollekin varusteelle tarvetta. Olin juuri edellispäivänä googlannut netistä halvinta iberialaista kapsonia ja sanoin että sellainen on ollut listalla.

Maanantaina oli UPS jättänyt paketin kiltisti kuistille ilman että kukaan oli kotona kuittaamassa sitä, mahtavaa palvelua! Asumme paritalossa, joten kuistille voi ihan turvallisin mielin jättää paketit odottamaan.

Paketissa ei ollut vain kapsoni vaan myös espanjalaisin värein koristeltu riimu ja siihen sopiva normaalia pidempi riimunnaru. Kyllä nyt kehtaa esitellä! Vaikka pinkki onkin edelleen väri nro 1, niin kyllä tämä puna-oranssi riimukin sopii Muulille hyvin! Lisäksi riimussa ei ole poskella kiinnitystä ollenkaan, eli tämä on pakko pukea niin ettei korvia survota riimuun.

Kapsoni oli vielä uutuudenjäykkä kun kuskasin sen tietenkin samantien tallille kokeiluun. En siis tietenkään ehtinyt rasvata sitä, joten se on näissä kuvissa vielä vaalea. Sain sen säädettyä mielestäni oikein hyvin ja juoksutin Muulia pari kierrosta kumpaankin suuntaan kentällä sekä käynnissä että ravissa.

Muuli oli todella kevyt juoksuttaa, mikä saattoi toki olla osaltaan uutuuden viehätystä. Kuolaimilla juoksuttaessa (sekä deltalla että liina niskan takaa) se pystyy vetämään paljon enemmän vastaan. Jos kapsonilla liina pääsi kiristymään, oli Muuli ihan että wtf ja jatkoi ulkolapa edellä ja pää sisässä. Eli juuri sitä mitä toivoinkin! (vitsi)

Olenkin saanut palautetta jo useammalta huolestuneelta taholta kuinka juoksutusta ei pitäisi harrastaa a) selänpidentäjällä (tai muilla apuohjilla) b) ilman apuohjia tai selänpidentäjää c) deltalla kuolaimista d) suitsilla ollenkaan e) juoksutusta ylipäätään

Jäänkin mielenkiinnolla odottamaan kommenttiboksin tulvimista kun tämä(kin) apuväline haukutaan syvimpään helvettiin.

Juoksutuksen jälkeen sainkin ihan mielettömän idean, lähden taluttamaan Muulia maastoon kun se on niin hyvin hallinnassa kapsonilla! Jonna lähti hevosensa Juuson kanssa messiin. Sanoin ensin että menisivät edellä, että Muuli on arka jos joku tulee takana. Ja paskat. Heti kun oltiin ihanan rehevöityneellä polulla, kieltäytyi Muuli kävelemästä askeltakaan ja yritti syödä koko ajan. Jos ärähdin sille, se pakitti askeleen ja jumitti siinä.

Otti muuten pannuun ja kovasti. Eteenpäin mennessä ei kapsonista ole mitään hyötyä, eikä se estä syömistäkään. Perjantain maastolenkillä meillä oli kuolaimet, niillä saa tehokkaammin pään ylös puskasta.

Kuva: Jonna Toikkanen

No vaihdettiin Jonna ja Juuso taakse ja Jonna maiskutti Muulille niin sit mentiin. Käveltiin vain hiekkatietä pitkin pieni pätkä, eli kaukana pientareen puskista.

Kentällä juoksutin vielä vähän. Muuli oli aika eri mieltä asiasta ja se odotti ihan koko ajan pienintäkin merkkiä siitä, että saa pysähtyä, ja toki minä niitä vahingossa sille annoinkin. Ja kun ravia ei meinannut tulla, lähetin sitä raviin ponnekkaammin, joka oli liikaa sen mielestä. Kun se ennen olisi riistäytynyt käsistä, pysähtyi se nyt tosi nopeasti kapsonilla. Ja päästiin jatkamaan harjoituksia taas.

Loppuun kävelin sen takaviistossa ohjaillen sen kulkureittejä. Siinä se on tosi hyvä. Eli kun kävelen suoraan, sekin kävelee suoraan ja kun hidastan ja alan itse kääntyä, sekin kääntyy.

Tällainen kunnon perinteinen kapsoni kyllä yllätti meikäläisen. Muulin päässä se on mukava, painetta on suurella alueella sen nenällä, rautaosa on päällystetty pehmoisella nahalla eikä tämä pyöri päällä. Itseasiassa huomasin jälkeenpäin että olin jättänyt sen hieman liian alas jolloin turpaosa oli löysällä, silti se ei pyörinyt ollenkaan päässä!

Kutittaa nenää t. Muuli

Kuvat nappasin perinteiseen tapaan vasta jälkikäteen. On kehuttava Muulia sen verran että se antoi pukea ihan uuden ja vieraan riimun päähänsä ongelmitta ja sen jälkeen sain sille kapsoninkin päähän ilman ongelmia.

Ja tallinomistaja sai sille loimen päälle melkein ilman ongelmia. Tai siis ongelma oli kiinniotossa, sen jälkeen loimeen liittyviä ongelmia ei ole. Muulin kulkureitit on blokattava  niin sen jälkeen se tulee korvat hörössä ihmisen luokse. Toisinsanoen se ajetaan toiseen päähän tarhaa.

Kotona putsasin kapsonista siihen jo tulleet liat Muulin päästä (se oli kuorruttanut itseään mudalla ihan kivasti) ja kyllästin sen valjasöljyllä. Tällä samalla jenkkiöljyllä kyllästin myös mäkivyöt ja ai että tuli priimaa jälkeä!

Jos kiinnostuit hankkimaan tällaisen kapsonin niin mä olin katsonut sitä itselleni tästä nettikaupasta. Jos googlaat, niin hakusana on serreta.