Aasivarsakuvasaastetta Tukkilasta

Kävimme mieheni aka muulinomistajan kanssa hakemassa olkia Tukkilasta. Heillä on paras olki mihin olen ikinä käteni upottanut. Se on kiiltävän kultaista eikä pölyä tai ole homeessa. Sen takia meidän tallille ostetaan ensi talven oljet Tukkilasta. Hakumatkaa tulee ihan reilusti ja peräkärryllä saadaan kaksi kerrallaan tulemaan, mutta mitä me ei tehtäisi Mulberin hyvinvoinnin eteen.

Samalla kun mieheni köytti paaleja peräkärryyn, kirmailin Outi perässäni Muulin vanhalle pihattotarhalle. Siellä on nimittäin kaksi tammaa (Rusina ja Kaljuselkä) tammavarsojensa kanssa. Varsat olivat molemmat ruskeita, tosin toisesta taitaa tulla ruskeanpäistärikkö. Niin saman näköisiä ne kyllä olivat ettei niitä voi mitenkään erottaa. Niillä on hieman ikäeroa mutta ne olivat melken saman kokoisiakin.

No, pidemmittä puheitta, tässä tulevat Picasalla pikana muokkaamani aasikuvat. Awwwws!

Kaljuselän varsa ja Kaljuselkä.

Musta.

Kuulen kyllä t.t Kaljuselkä

Kotitallilla häiritsimme ratsastustunnin viimeistä kriittistä varttia tuomalla oljet pihaan, mutta muulinomistajan on tehtävä mitä muulinomistajan on tehtävä. Muuli ja Tuuli olivat myös rapsuttelemassa toisiaan samaan aikaan, nappasin kameran ja hiivin lähemmäs. Muuli ei itseasiassa rapsuttanut enää sen jälkeen kun näki että lähestyin ja se häipyikin Tuulin luota. Tuuli meni vielä rapsuttelemaan mutta Muuli ei enää ollut rapsutustuulella.

Koska muulin toinen omistaja oli hieman kärsimätön, harjasin Muulin pikaisesti ja myrkytin sen. Otin sen myös tyhjään tarhaan ja lähetin sitä kumpaankin suuntaan aseinani naruriimu ja sen naru. Se otti myös ravit pyynnöstä siinä tarhassa pienellä voltilla, wow!

Huolestuneille lukijoille tiedoksi, ravautin sitä maksimissaan kierroksen ennenkuin pyysin pysähtymään ja annoin palkkion.

Jos et ymmärtänyt huolestua, niin nyt tiedät että juoksutus kaikenkaikkiaan tuhoaa hevosen ja muulin ennenpitkää kokonaan. En vielä osaa sanoa miten, mutta kerron kyllä sitten kun se tapahtuu.