Vieraita Espanjasta

Muulin luona kävi vieraita sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantaina minun ei-hevosihmiskavereitani ja sunnuntaina vieraita Espanjasta kun Nina Rintanen ja Jonathan Llargues tulivat katsomaan Muulia. Muuli oli siis Llarguesin jobbaama ja oli heidän tallillaan yhteensä kolme kuukautta ennen kuin tuli Suomeen.

Jonathan käy valmentamassa ratsukoita Suomessa ja heillä oli aikaa tulla katsomaan Muuliakin, eli ei hän nyt pelkästään Muulin takia tänne matkustanut.

Jonathan ja Mulberi

Sain uutta tietoa Muulista. Aika järkyttävääkin tietoa, olisin ehkä toiminut itse toisin jos olisin tiennyt ettei sen kavioita ole koskaan vuoltu. Ja minä niin kehuin miten hienossa kunnossa ja hoidetut ne olivat. Ei, ne olivat kuluneet itsestään. Ja niin me Tiinan kanssa kolme viikkoa sen Suomeen tulon jälkeen hinkutettiin sen kavioita tallin käytävällä. Ihan tosta noin vaan. Taisin vielä sanoa ääneenkin että "tämähän on sille ihan tuttu juttu kun se tuntuu rentoutuvan tässä puuhastellessa".

Ja kun Anne kävi napsimassa kavioista ihan kunnolla pois, oli se ensimmäinen kerta kun kengittäjä kavioihin koskee. Tuolla kerralla nostettiin takaset kyllä narulla ilmaan eikä niistä saanut otettua juuri mitään, mutta sen jälkeen olen pystynyt raspaamaan takasetkin itse.

Homma on ihan hallinnassa! Kuva: Katri Määttänen, kuva on toukokuulta.

Nostan tässä itselleni sekä uhkarohkeille assistenteilleni näkymätöntä hattua! En usko että kumpikaan olisi suostunut tulemaan paikalle jos asian oikea laita olisi ollut tiedossa.

Jonathan oli positiivisesti yllättynyt miten kiva Muulista oli tullut. Ja kuulemma saanut vähän lihaksiakin, ehkä ennemmin vähän pläskiä. Se on nimittäin aika pehmoinen kylkiluiden päältä. Ja kun katselin sen sivuprofiilia, ei vatsalinja enää kauniisti kohoa taaksepäin vaan maha näkyy selvemmin. Tai sitten se vain seisoi jotenkin lysyssä. Toivottavasti.

Juoksutin Muulia ihan pikkuisen kumpaankin suuntaan ja näytin uusimman tempun, jonka "keksin" edellispäivänä. Sen lisäksi että voin paiskoa Muulia juoksutusraipalla, voin heitellä raippaa sen sivuille maahan puolelta toiselle ja samaan aikaan Muuli kävelee mun perässä kun peruutan. Toteutin tätä lauantaina myös niin että seisoin muulin sivulla ja löin raipan maahan aina vuorotellen sen edessä ja takana. Kauralla oli osuutta asiaan.

Kehuivat Muulin hännän leikkausta hienoksi <3

Kuulin myös että Muuli on tottunut syömään alfalfaa, sillä Espanjassa hevosille ja muuleille syötetään oljen tapaista kortta jossa ei ole proteiinia/valkuaista riittävästi. Jos siis joskus näyttää siltä että Muulin sisäinen grillivarras ei kasva tarpeeksi nopeasti, boostaan sitä alfalfalla.

Nepal oli myyty jollekin, joka tekee siitä kärrymuulin. Pitäkäähän siis silmät auki kun liikutte Barcelonassa jos vastaan tulee Mulberin kaksoisolento!

Muulin rokotuksia ei oltu kirjattu sen passiin. Muuten hyvä, mutta kun olemme menoissa messuille sen kanssa niin rokotuksista on oltava dokumentti tai sinne ei ole mitään asiaa. Jos olisin joutunut aloittamaan ne alusta, olisi eläinlääkäri pitänyt kutsua jo aika pian rokottamaan ensimmäinen setti jotta tehosteen ehtii antamaan ennen messuja. Selvisi kuitenkin onneksi että kaikki hevoseläimet rokotetaan tallilta lähtiessä ja Jonathan otti passin matkaan ja eläinlääkäri merkkaa siihen rokotukset. Sillä on siis tetanus ja hevosinfluenssa rokotteet.

Tästä eteenpäin kadotin totaalisesti tämän postauksen punaisen langan ja oksennan tekstiksi ja kuviksi vain kaiken muun viikonloppuna tapahtuneen.

Minusta on hyvää vauhtia tulossa tallihengaaja. Olin sunnuntaina tallilla neljä tuntia, joista vieraat olivat tunnin ajan. Lopun aikaa syöttelin Muulia laitumella, sovitin sille aikaisemmin ostamaani sadeloimea ja kuvasin Muulia ja Tuulia tarhassa.

Mä itseasiassa haeskelin sadeloimea (vuoretonta tai korkeintaan fleecellä) myyntiryhmässä ja laitoin että koko 135. No pengoin sen jälkeen Muulin loimikasseja ja olinkin ostanut jo talvella 135 kokoisen Rain Busterin sadeloimen (muistelin sen olevan kevyesti topattu). Sovitin loimea nyt ensimmäisen kerran ja totesin sen jättikokoiseksi, mikä on outoa koska saman merkin toppaloimi on just passeli Muulille. Siinä punnitsin vaihtoehtoja että pidänkö tämän priimakuntoisen vähän käyetyn sadeloimen silti, mutta kun kaulakappalekin valui alas kaulaan niin ei siinä olisi mitään järkeä, se oli yksinkertaisesti ihan liian iso.

Tiedättehän että kaikki myy paremmin Muulin päältä, joten ei mennyt kauaakaan kun loimelle oli kaksi ottajaa myyntiryhmässä.

Jos jollain lukijalla on myydä fullneck sadeloimi koossa 125 niin laitappa tarjousta tulemaan osoitteeseen rosamiii@gmail.com niin hierotaan kaupat kuntoon. Vuorellista en tarvitse, eli korkeintaan fleecevuorella kiitos!

Viikonloppuna olen lisäksi syötellyt Muulia laitumella (edelleen hankalaa saada se pois sieltä, ihankuin portin kohta yrittäisi tappaa sen), siedättänyt sitä kaikenlaiseen kosketukseen, laittanut siihen ötökkämyrkkyä ja tietenkin kuvaillut.

Perjantaina sain viimein videolle Muulin kiljuntaa. Julkaisin videon sunnuntaina Facebookissa, mutta tässä vielä itse huutovideo ja toinen pidempi pätkä jossa se ensin ravailee ja kutoo ennen kiljumista. Se siis stressaa kun Tuuli on tallissa sisällä, mutta stressitaso on jo laskenut siitä, mitä se oli ensimmäisenä päivänä kun julistin Muulin läheisriippuvaiseksi.

Ylläolevalla videolla on pelkkä ääninäytepätkä, se sisältyy myös tuohon pidempään videoon.

Kintereissä Muulilla on mysteeriruvet tuolla "kolossa".

Sunnuntaina vieraita odotellessa istuin Tuulin ja Muulin tarhassa ja seurailin niiden minilauman dynamiikkaa. Tuuli siirtelee Muulia pois edestään ja tarvittaessa näyttää sille  hampaitakin, mutta hampaat eivät koske Muulin karvoihin ollenkaan, sillä Muuli väistää heti. Se väistää tosin juuri sen verran kuin on pakko ja tekee senkin korvat hörössä. Kukaan ei ole nähnyt niitä vielä rapsuttelemassa, mutta Muulin sään toisella puolella on sen tyyppisesti irronnut talvikarva että epäilyksiä on.

Tammojen suhde on kyllä parantunut koko ajan, ne nimittäin söivät jo samasta olkitynnyristä.

Pus pus!

Muuli alkaa oppia hevosten tavoille, isot hevoset nimittäin ylettyvät syömään tynnyreistä yläkautta.

Sinne meni koko Mulberin pää! Eli uskaltaa laittaa päänsä silmiä myöten heinätynnyriin vaikka minä olin melko lähellä kuvailemassa.

Oliko tämä se luonnollinen syöntiasento?

Ei ole luottoa vielä niin paljon että antaisin sen ihan vapaana kirmailla harjoituslaitumella. Tämä ja seuraavat on valitettavasti kuvattu kännykällä.

Ps. Satula on lähetetty jenkeistä! Innokkaat stuntit ottakoot yhteyttä!