11 vuotta sitten valjastin ne kilpasiloihin naapurin suomenhevosen perään ja ajoin näillä käynnissä pari lenkkiä. Toimivat moitteetta vaikka nykyajan suomenhevonen olikin niin iso kärryihin että aisat painoivat koko ajan sen molempia kylkiä. Oli kuitenkin pakko kokeilla.
Koska valjastus oli täysin virheellinen, en laita tähän kyseistä kuvaa ollenkaan säästyäkseni negatiivisilta kommenteilta.
Kieseille ei ole ollut sopivaa käyttäjää siis 1960 jälkeen ennenkuin nyt. Päätin viimein laittaa ne kuntoon (aloitin jo 11 vuotta sitten ja totesin työn toivottomaksi) ja valjastaa joskus Muulin tai jonkun muun kavioeläimen perään.
Kärryistä ei löytynyt ollenkaan valmistajan laattaa tai mitään vuosilukua. Ne on varustettu täyskumisilla renkailla joissa lukee Nokia Osakeyhtyö, mutta ei vuosilukua. Renkaat ovat keskenään erilaiset keskiön osalta.
Olen seurannut mw hevospalveluita Instagramissa jo pitkään ja kun hain #kiesit niin heidän tilillään oli ihan samanlaiset kiesit entisöityinä! Laitoin heille kyselyä että osaavatko sanoa mitään näistä kieseistä ja sainkin hyvän vinkin tutustua kansallisarkiston digiarkistoon.
Tuumasta toimeen ja löysinkin juuri kahden valmistajan kuvallisia luetteloita. Kurikan ajokalutehtaan ja M. Koskisen Tuulokselta. Linkit vievät digiarkistoon. Postauksen mustavalkokuvat ovat kuvakaappauksia katalogeista.
Molemmilla valmistajilla oli juuri tämän tyyppisiä kevyitä ajelurattaita/ajelykärryjä kahdelle hengelle kuvastossaan. Täsmälleen samanlaisia en onnistunut löytämään kun vertasin kaikkia yksityiskohtia kuviin. Kuvastojenkin ajelupelien kuvat saattavat olla vain suuntaa-antavia, eli esimerkiksi etulevyn metallitanko saattaa olla oikeassa elämässä eri näköinen kuin kuvassa.
Renkaan keskiöstä on metallirengas pudonnut, sen saa takaisin kiinni kun rengasta turvottaa vedessä. |
Aisan päässä on sekä lenkki että koukku, tärkeä seikka kun metsästin kiesien oikeaa valmistusvuotta. |
Lehtijouset ovat ruosteessa mutta joustavat silti. |
Lisäksi Tori.fi:ssä oli myynnissä tuuloslaiset kiesit 40-luvulta, jotka olivat alkuperäiseltä väriltään ruskeat mutta joiden nahkapehmusteet olivat täsmälleen samat kuin minun kieseissäni, siksi M.Koskisen kiesit tuntuivat "polttavan".
M.Koskisen ajelurattaat vuodelta 1921 |
Ajokalutehdas Osakeyhtiö Kurikan rattaat vuodelta 1918 |
Täsmälleen samanlaisia ei siis löytynyt näiltä kahdelta valmistajalta, mutta ainakin tuuloslaiset kiesit ovat olleet 40-luvulla jo ruskeita eivätkä mustia, musta väri viitannee vuosiin ennen sitä. Ihmettelisin myös miksi talokaupoissa kirkkoherra on jättänyt taloon upouudet ajelupelit eikä ottanut mukaansa? Tai ehkä ne ovat unohtuneet.
Ajelupelejä on tehneet monet muutkin, Kurikan kösityöläisten osuuskassan katalogeja oli digioitu myös, mutta niissä ei ollut mitään sinne päin.
Etelä-Pohjanmaan Ajokaluyhdistys r.y. on myös tehnyt kesäajopelejä montaakin eri mallia, mutta näissä on monta osaa erilaiset kuin meidän kieseissä.
Etelä-Pohjanmaan Ajokaluyhdistyksen ajelurattaat. Kuuminta hottia. |
Tarkoitukseni on siis tuoda ne kotiin ensi talveksi ja rakkaudella ja hartaudella laitella niitä kuntoon autotallissa. Onneksi kaveripiiriini kuuluu yksi restauroija ja lisäksi mwhevospalvelut lupasivat antaa konsultaatiota kun sen aika on. En todellakaan halua tuhota näitä ruiskumaalaamalla ne Valtti sisämaalilla, vaan etsiä sellaiset maalit, kuin millä kiesit on alunperin maalattu. Tulen tekemään postauksia ja varmaan jonkinlaisen erillisen juttusarjan kärryjen kunnostuksesta kun alan hommiin.
Muulin ajokoulutuksen kanssa en ota stressiä eikä sitä todellakaan tulla valjastamaan ensimmäisenä kertana näiden kaunokaisten perään. Se saa harjoitella joillakin raskailla ja jarrullisilla koppakärryillä ensin. Ja pitkään.
Googlasin tässä samalla myös valjasasiaa ja tulin siihen tulokseen että tällaisia kevyitä kärryjä voi vetää tavallisilla treenisiloilla eli kun olen ensin treenannut ajopuolta joillakin mahdollisimman raskailla ja jarrullisilla koppakärryillä, voin hirttää sen samoilla valjailla kiinni satavuotiaisiin kaunokaisiin ja jos kaikki menee putkeen, teettää sille länget ja hankkia niihin sopivat silavaljaat.
Kukapa ei haluaisi hääkyytinsä kuskaajaksi Mulberoa? Paitsi että näissä 2-paikkaisissa kärryissä ei hääparia kuskata ellei morsian tai sulho ole itse noheva kisakuski.
Mutta ei nyt sentään mennä vielä asioiden edelle. Menee vielä vuosia ennen kuin ajan Muulilla millään välineellä, jos nyt ajan koskaan.
Jotta postaus ei olisi ihan muuliton, tässä muuleja ajotouhuissa. Kuvat on upotettu Instagramista.
Ylläolevaa New Orleans Carriagesia kannattaa ehdottomasti seurata! Ja jos olet ikinä New Orleansissa lomalla, mene ihmeessä kyytiin. Muulit ja kiesit ovat erittäin komeita!
On kyllä päheet kiesit!
VastaaPoista