Satulan testausta (sori, maastakäsin)

Sain yllättävän nopeasti hamstrattua satulaan tarvittavat lisäosat. Haen takavyön vielä kaverilta lainaan niin setti on täydellinen. Muuleilla tunnutaan melkein aina käytettävän takavyötä, vaikka ainakin Suomessa hevosilla sen käyttö on harvinaisempaa. Sen alkuperäinen tarkoitus on tietääkseni pitää satula paikoillaan kun vasikka on sidottu lassolla nuppiin, mutta muuleilla se osaltaan pitää satulaa paikoillaan. Jokaisessa brassisatulassa (Instagrammista bongattu) on takavyö yhtä kireällä kuin etuvyökin eli niissä muulisatuloissa käytetään aina vakiona kahta satulavyötä.

Olen satuloinut muulin tähän mennessä varmaan viisi kertaa ja se on liikkunut satuloiden kanssa juoksuttaen liinassa tai ilman liinaa pyörössä. Tänään satuloin toisen kerran länkkäsatulan selkään, viimeksihän minulla ei ollut vielä mahavyötä tai padia siihen.

Menin hieman pakilla taaksepäin vaiheeseen, joka olisi pitänyt toteuttaa jo aikoja sitten. Heittelin siis padia sen selkään ja palkitsin Muulia kauralla. Että se yhdistäisi padiin positiivisia ajatuksia. Ei se tosin padia pelännyt vaikka heittelin sitä selkään aika korkealtakin.

Jos olisin ottanut tapahtumasta videota, ei kukaan olisi uskonut että se on ensimmäinen kerta. Tai eihän se oikeastaan ollutkaan, koska satula sillä on selässä ollut useampaankin otteeseen. Samoin loimia. En usko että Muuli tekee eroa loimen ja padin välillä.

stuffonmymule.com Muuli ei reagoinut mitenkään kun toinen harja putosi maahan.

Säädin satulassa mäkivyöt kohdilleen, tosin nyt kuvista katsellen "solmukohdan" pitäisi olla taaempana takapuolella. Eli säädän näitä ensi kerralla vielä lisää. Ja koska nämä ovat ihan uutta nahkaa, pitäisi ne myös rasvata. Kun vaan muistaisi käydä ostamassa rasvaa.

Muulilla on karvaton läiskä lautasilla toisella puolella ja se tulee tuottamaan tulevaisuudessa haasteita.  Parhaassa tapauksessa se jää remmien väliin varsinkin kun "solmukohta" siirtyy lautasten päällä taaemmas kuin mitä se tässä kuvassa on. Iho oli juhannuksen aikana myös mennyt hieman rikki tuosta keskeltä, suihkin siihen tarvalaastaria.

Laitoin Muulille vielä suitset ja talutin sitä liinan kanssa kentällä. Juoksutinkin molempiin suuntiin. Kentällä oli alkamassa estetunti ja sinne oli rakennettu esterata ja pari maapuomia. Kun viimeksi Muuli voitti kun yritin saada sitä juoksutettua maapuomien yli niin tänään käynnissä se meni ihan ilman mutinoita kahden puomin yli.

Pystyin myös säätelemään helposti sitä, että käveleekö se suoraa uraa vai kaartaa ympyrälle ympärilleni. Juoksutinkin sitä oikeastaan ovaalin muotoista rataa esteiden välissä ja puomien yli.

Kuva: Heidi Blom

Kuva: Heidi Blom

Juoksutusta tosiaan hankaloittaa käyttämäni systeemi, eli delta kuolaimissa kiinni. Se vetää ulointa kuolainta sisälle ja Muuli tuntuu menevän pää kenossa ja pienessä paineessa koko ajan. Homman pitäisi parahtua huomattavasti kun saan Jonatanin lähettämän serraton Espanjasta! Serrato on siis kapsoni, eli liina tulee turvan päälle. Nyt mennään kuitenkin näillä. Ja kun puhun juoksutuksesta, se tarkoittaa Muulin kohdalla maksimissaa kymmenen kierrosta per suunta, eli mistään hikiurheilusta tässä ei puhuta.

Talutin Muulia myös esteiden yli, osan se pudotteli alas kun ei kävellen pääse kovin korkeista, mutta niissäkin tilanteissa Muuli oli lunki vaikka puomi putosi sen toisen etusen päälle. Madalsin esteitä jotta sen olisi mielekästä kävellä yli.

Tämä ja kaikki muutkin estekuvat: Pasi Rönn

Esteiden jälkeen olikin estetunti jo alkamassa ja Muulin oppitunti loppumassa. Se oli kuitenkin käyttäytynyt niin hienosti ja kuuliaisesti että ylitin itseni ja vein sen maastoon. Tai siis 20 metrin päähän tallista. Tallin takaa lähtee polku, josta pääsee suoraan maastoon. Polku ylittää ojan ja siihen on rakennettu puutavarasta silta. Sillalla askel tietenkin kopisee ja osalle hevosista sen ylittäminen onkin ollut aluksi todella jännittävää ennenkuin ne tottuvat siihen.

Ajattelin että käyn Muulin kanssa sen verran maastossa, että käydään tutustumassa siltaan. Jos se ei mene yli, ei se mitään, käydään katselemassa sitä. Minulla olivat kauratkin jo lopussa vyölaukusta joten otin tupsun heinää maasta mukaani houkuttimeksi enkä antanut Muulin syödä.

Se pysähtyi sillan eteen ja annoin sen nuuskutella, mutta jo parin sekunnin kuluttua se asteli sillalle. Pysäytin sen siihen antamalla tupsun heinää (en halua että se ryntää siitä yli) ja jatkoimme matkaa rauhassa toiselle puolelle. Tässä vaiheessa annoin Muulin syödä luvan kanssa maasta heinää, sillä se ei ole ollut koskaan näin kaukana tallista ja pää alhaalla syöminen rauhoittaa ja samalla palkitsee eläintä.

Muulia se tosin rauhoittaa niin paljon että kun käännyimme ja tulimme taas sillan yli ilman ongelmia, jäi se jumittamaan polulle. Polun heinä on nimittäin niin korkeaa ettei tarvitse edes laskea päätä alas.

En hermostunut, minulla on koko elämä aikaa. Odotin että se jatkaa matkaa ja pidin vain huolen siitä ettei se saa syötyä. Pian se kyllästyikin ja lähti lampsimaan eteenpäin. Kentällä palkitsin sen taas ruohotupsulla.

Otin vielä lisää kuvia Muulista, että onko satula liikkunut ja kuinka paljon ja miltä se nyt näytti. Se tarkkaili samaan aikaan juuri alkanutta estetuntia suurella mielenkiinnolla.

Vaihdoin D-renkaiset kuparirollerit takaisin paksuihin nivelkuolaimiin ja näiden kanssa Muuli oli suunsa kanssa paljon rauhallisempi. En toki ottanut ohjasotteita, mutta vaikka painetta oli melkoisesti osan aikaa juoksutuksessa, pysyi Muulin kieli suussa ja suu kiinni. Sitä ei tosin usko allaolevista pääkuvista jossa se tuntui tylsistyvän puomilla tai sitten se kielellä noukki kauraa ikenien välistä.

Muuli oli satulan alta hieman kostea mutta karvat eivät olleet takussa, vaan itseasiassa oikein suorassa kuten kuuluukin. Toki satula oli Muulin päällä vain noin puoli tuntia ja ilman painoa, mutta ei se tämän perusteella ole hiertänyt sitä.

Tarhan siivouksen ja estetunnin ajaksi Muuli pääsi laitumelle. Kuvaamisen lomassa menin sen luokse että olisin koskettanut sitä kyljestä. Muuli oli eri mieltä ja lähti meneen. Annoin sille vielä lisää vauhtia ja se laukkasi toiseen päähän.

Jahtasin siinä Muulia jonkin aikaa ja yritin ottaa lisää liikekuvia, mutta ei näitä takaviistosta oikein saa.. Mieleeni hiipi myös ajatus, että mitä jos se ei annakaan kiinni kun jahtaan sitä? Se pääsi yhdestä kulmastakin livahtamaan saippuapalan lailla karkuun.

Haluaisin ottaa siitä liikekuvia laitumella, mutta se vaatii assistentin juoksemaan Muulin perässä eikä näillä helteillä ole tallilla kovinkaan innokkaita avustajia, mutta ehkä se jossain vaiheessa onnistuu.

Nyt mietit että miksi haluan pilata vaivalla saavutetun luottamuksen? Onhan irtojuoksutus sentään yksi kamalimmista asioista jota hevoselle voi tehdä? Siinä kun ihminen on saalistaja ja hevoseläin saaliseläin. Minä taas sanon että kun minä haluan että Muuli liikkuu, niin sehän liikkuu. Ja omalla elekielellä voi kertoa paljon siitä että olenko saalistamassa sisäfilettä vai haluanko vain paijata Muulia.

Muulia ei oikeastaan tarvinnut laittaa juoksemaan kuin pari kertaa, sitten se jo kääntyi ja tuli luokse. Että ei viitsitä hei, täällä on kuumakin.