Viimeiset irtohypytykset ja muuliekskursio nykyisellä tallilla

Ensin ilmoitusluontoinen asia Konijänkän kotieläinpihalta:
Suomen ENSIMMÄINEN ja AINOA minimuuli on syntynyt! Emä on amerikan miniatyyrihevonen ja isukki on perusaasi, mutta melko pienikokoinen sellainen. Isukki ei valitettavasti ole näkemässä jälkikasvuaan, koska sillä oli pitkään jatkunut erittäin mystinen ihosairaus, johon mikään hoito ei auttanut. Minäkin kävin sitä kurkkaamassa toissatalvena ja kirjoitin jutun Aasiyhdistyksen sivuille. En toki tästä ihosairaudesta vaan Konijänkän kahdesta aasista noin muuten.

Rohkaisin Miriikkaa laittamaan minihevosorin yhteen normaalikokoisen aasitamman kanssa niin Konijänkälle tulisi myös minimuuliaasi.

Muulin muuttoon on alle viikko, joten nyt on otettava kaikki ilo irti nykyisen tallin upeista puitteista. Työkaverini entisestä työpaikastani ovat myötäeläneet näissä muulijutuissa sekä mielellään että tahtomattaan. Ensin sen ajan kun olen haaveillut muulinhankinnasta, sitten itse hankintaprosessin ajan ja taisin ehtiä ostaa Muulin vielä ollessani edellisessä työpaikassani. Maanantaina heitä tuli autollinen katsomaan Mulberia, eläin oli toki tuttu jo blogin ja Facebookin kautta noin muuten.

Siis mitä noi ihmiset tekee täällä mun tallissa? t. Muuli kaikki postauksen kuvat: Heli Toivonen

Vieras ihminen mene pois. t. Muuli

Koska mukana oli niin monta miestä, teimme tietenkin irtohypytyskujan maneesiin. En itse jaksa raahata kannattamia ja puomeja. Hiki tulee jne. Nyt meni sujuvasti kun minä vain mittailin etäisyydet kuuteen metriin (todettu hyväksi muulille) ja laitoin muovinauhan.

Muuli osallistui rakennusurakkaan kiitettävällä innolla.

 Ensimmäistä kertaa pystytin Muulille myös okserin eikä se tuottanut mitään ongelmia sille.

Tällä kertaa hypyt menivät kaikenkaikkiaan erinomaisesti. Muuli valitsi itse laukan esteiden välille. Jos se ei valmiiksi tullut laukalla puomille (tehtävä oli puomi, pysty, okseri), se nosti laukan siinä ja laukkasi tehtävän läpi. Sitä tarvitsi aika vähän ylipäätään patistella.

Se jäi kyllä taas seisomaan peilinurkkaan, mutta kun lähestyin sitä kujan viertä ja huutelin että Muuliii, niin se otti itsenäisesti ravin kujaa kohti ja suoritti tehtävän. Esteiden jälkeen se laukkasi korkeintaan päätyyn ja tuli sitten tarkistamaan työn jälkeä kun korjasimme tai säädimme esteitä.

Kukas kutsuit Mulben Kyvyt esiin -tilaisuuteen näyttämään niille puoliveriruppanoille että miten näitä kuuluu mennä?

Huilitauko.

Muuliekskursiossa oli myös pieni osallistava tehtävä. Puolet vierailijoista otti haasteen vastaan ja talutti muulin merkin taakse, peruutti, ja talutti takaisin. Videokoosteessa toinen suorituksista näkyy videon lopuksi.

Käyn ennen muuttoa vielä torstaina tallilla lahjomassa Tukkilan tallinpitäjät ja lässyttämässä Mulberille. Annan sille myös matolääkkeen. Istun varmaan vain illan sen ja aasien laitumella ottaen molempien kameroiden muistikortit täyteen. Luonto ja laitumet ovat nyt kauneimmillaan ja siitä otetaan kaikki irti.

Lauantaina kuiskailen sen sitten tavalla tai toisella traileriin. Edelliseen muuttoon se sai Domoa, nyt mennään lähtökohtaisesti ilman dopingia. Liinat toki tarvitaan ja painetta takaa, mutta eiköhän se sisälle saada. Matkakaan ei ole mikään jumalattoman pitkä, 45 minuuttia.

Ja aina voi Avantilla vinssata sen sisään! Eläinsuojelijoita paikalle odottaen (kannattaa ottaa hanskat mukaan).