Perusjuttuja Muulin kanssa

Muulin kanssa palattiin ihan perusjuttuihin tänään helatorstaina. Kaverini Laura oli mukana apumiehenä ja kameramiehenä.

Jotta postaus näyttäisi edustavalta lukijoiden syötteissä on ensimmäiseksi kuvaksi valittava joku edustava. Tämä kuva on helatorstailta.

Olin talilla viimeksi tiistaina, jolloin minulla ei ollut kameramiestä mutta suoriuduin kuvaushommista ihan tyylikkäästi itsekin. Vai mitä mieltä olette tästä 14 minuutin lyhytelokuvasta, joka kertoo Muulin harjaamisesta ja suitsittamisesta?

Ei todellakaan kannata katsoa koko pätkää, mutta katsoppa 8 minuutin kohdalta kuinka smoothisti pääsen kävelemään Muulin takaa ihan lähietäisyydeltä, ilman että se sinkoaa eteen! Tämä oli ensimmäinen kerta kun homma onnistui näin hienosti. Tässä otan myös kaviot ensimmäisen kerran niin että kierrän takakautta.

Videolla se myös nostaa valmiiksi etusia monta kertaa ja muutaman kerran mä myös otan kavion käteen, veivaan vähän aikaa ja lasken alas ja palkitsen sen. Tuommoisesta hienosta oma-aloitteisuudesta pitääkin palkita Muulia!

No tuon pätkän jälkeen alkoikin sitten se alamäki. Juoksutin sitä ulkokentällä ensimmäistä kertaa ikinä. Pyysin laukkaa. Virhe. Se lähti ja kovaa, multa pääs liina irti. Kokeilin uudestaan, ilman laukkaa, että ihan vain ravia käynnistä, lähti taas, en saanut pideltyä kiinni. Jotta sille ei jäisi päähän tällainen veemäinen toimintamalli, vein sen pyöröaitaan jatkaakseni harjoituksia alueella, josta ei pääse rykimään irti. Siellä se oli kuin mikäkin juoksutuksen ammattilainen, kun tehtiin käynti-seis-käynti ja ravi-käynti-ravi siirtymisiä. Ja se käveli sen verran lyhyessä liinassa, ettei sen kylki edes nuollut pyörön aitoja.

Juu elikkäs.

Rekonstruktoin myös muulin vappukoristelun koska sain epäileviä kommentteja muulin yhteistyöhaluihin liittyen. Liitin videon ko postaukseen ja tässä on siihen suora linkki, jos haluat tarkistaa eläinsuojeluviranomaisen tarpeen.

Matka tarhaan oli tuskastuttavan pitkä eli management by perkele toimi vain yhden kerran. No, Muuli ympäri ja peruutetaan. Välillä käänsin menosuuntaan että kiinnostausko kävely, aijaa ei kinosta, peruutetaan taas. Peruuttaminen tekee noin muutenkin hyvää sen olemattomalle takapään lihaksistolle joten mikäs siinä.

Tarhan portilla se veivasi vielä itseään niin ettei todellakaan voinut kävellä siitä portista. No Muuli kiinni tolppaan pitkällä narulla, kävelin sen taakse ja vain käsiä levittämällä se otti tarvittavat väistöaskeleet ja käveli sisälle tarhaan.

Mutta sitten tähän päivään.

Jouduin pyytämään Lauralta hieman painetta, jotta Muuli käveli pihalta suoraan talliin ja sisälle. Ovella oli mm vesiletku ja märkä läntti betonissa, mutta Muuli ei kyttäillyt niitä. Muulinlukutaidoillani luulen että sisäänmenon ongelma on se, että ulkona on valoisaa ja tallissa on pimeää. Kyllä, olen kerran sitonut sen sisälle kalteriin kiinni, siirtynyt muulin taakse ja näin saanut sen kävelemään sitälle. Se meni kaikessa rauhassa eikä hommaan liittynyt dramatiikkaa mutta ai että mua ärsytti kun se ei voinut kävellä mun perässä!

Muulille nopea harjaus, kavioiden putsaus ja suitset. Pidän sillä suitsia melkein aina, jotta se saa totutella kuolaimiin ja suitsimiseen. Ajattelin myös kokeilla juoksutusta, jos Muuli näyttää siltä ettei se lähde rykimään. Kuolaimet ovat vielä ihan normaalit nivelet, jatkossa jotkin muuliystävällisemmät, sitten joskus kun ohjasotteet tulevat mukaan kuvioihin.

Ensin Muuli pääsi kuitenkin koskemattomille uusille kentän hiekoille irtona! Kuvaoksennusta monen irtojuoksutuskuvan verran olkaa hyvät!

Muuli näyttää tällä hetkellä aika takkuiselta. Siltä ei irtoa yhtään karvaa vaikka kuinka nyppisi ja luulen että se pudottaakin karvansa vain kerran vuodessa, aivan kuten aasitkin. Siinä on tuommoisia vaalean ruskeita takkuisia kohtia joissa on vanhaa elotonta karvaa mutta myös kiiltävämpiä kohtia koissa on uutta karvaa. Lavoilta taas loimi kulutti karvan, ne kohdat näyttävät melkein mustilta kun iho paistaa läpi. Jännä nähdä minkä värinen siitä nyt oikeasti tulee, toivottavasti ei punertava!

Kyllä Muulin kelpaa ihan pränikällä kentällä juosta!

Koppikset perään ja Vermoon!

Muulin stalkkeri eli aasiori Aatu osui tähän(kin) kuvaan.

Juu elikkäs.

Mulla on melko vanha läppäri jolla käsittelen kuvat. Näyttöä kallistamalla se muuttuu tummemmaksi tai vaaleammaksi ja kun katson blogia kännykällä tai pöytäkoneella, järkytyn. En osaa nimittäin yhtään sanoa että ovatko kuvat liian vaaleita tai tummia. Tein nyt testin ja vaalensin näitä kaikkia hieman koska ne näyttivät todella tummilta, jännä nähdä miltä tulos näyttää paremmalla näytöllä. Onneksi uuden koneen voi ostaa blogimenoihin ja laittaa vähennyksiin!

Irtojuoksutuksen jälkeen otin Muulin sitten parempaan käsittelyyn. Kerron tässä entistä tarkemmin siitä mitä mä teen sen kanssa yleensä.

Sieltä se mamma tulee, säkit täynnä kauraa. t. Muuli

Muuli tulee jo todella kivasti itse luokse, vaikka sitä hetki sitten irtojuoksutettiin. Sille voisi helposti jäädä päälle se että ihminen jahtaa sitä kentällä petoeläimen lailla, mutta Muuli on ilmiömäinen (jopa ärsyttävän ilmiömäinen) ihmisten lukija ja se ymmärtää todella pienistä eleistä milloin ajan sen pois ja milloin olen vaaraton ja rauhallinen, jota voi lähestyä.

Nyt voin jo kävellä sen luokse melko reippaasti ja määrätietoisesti ilman, että se pelästyy mun lähestymistä ja lähtee karkuun. Tällä hetkellä mun ja Muulin luoksetulo on sellaista pientä vuoropuhelua, että "et viittis ihan itse kävellä tänne". Mä otan askeleen Muulia kohti ja se pysähtyy, kääntyy ja katsoo. Mä pysähdyn hetkeksi myös ja odotan että antaako Muuli luvan. No muulihan antaa ja ottaa askeleen mua kohti. Kun se pysähtyy, kävelen sitä kohti ja pysähdyn taas kun se ottaa askeleen kohti minua. Näin sitä edetään kumpikin vuorollaan askel kerrallaan.

Tähtään tietenkin siihen että Muuli ihan itse tulisi aina luokse, mutta alkaa vaikuttaa siltä että pian se ei ota edes niitä yksittäisiä askeleita vaan odottaa vain että kaura saapuu luokse.

 Olen miettinyt tätä kauran tuputtamistakin kovasti ja kun olen sen runsasta antamista joutunut selittelemäänkin kanssaeläjille. Mutta en selittele enää sillä tuorein Mules and More magazine saapui painotuoreena jenkeistä tällä viikolla. Siinä oli kaksikin pientä artikkelia joissa käsiteltiin juuri uuden muulin "kesytystä". On täysin normaalia että monitoimimopo taantuu villimuulin tasolle kun se siirretään uuteen ympäristöön ja uusien ihmisten luokse.

Uudelle muulille suositeltiinkin ensimmäiseksi viikoksi omaa pientä tarhaa jossa pelkästään omistaja käy sen kanssa seurustelemassa, rapsuttelemassa ja viemässä kaiken ruuan. Muuli oppii että kaikki hauska tekeminen liittyy juuri sen omistajaan ja bondaus saa hyvän alun kun muita eläimiä ei ole häiritsemässä. Sen jälkeen sen on hyvä päästä lempeän ja kokeneen muulin kaveriksi, jos siis villimuulielkeitä on vielä havaittavissa.

Hyvä pointti molemmissa artikkeleissa oli kuitenkin se että "ei haittaa vaikka olet muulin silmissä PEZ-automaatti, tärkeintä on että sinä olet sen mielestä kiinnostava ja tuot hyvän mielen". Jos kerta jenkeissäkin annetaan kauraa (tai muita herkkuja) niin minäkin toteutan sitä metodia!

 Haluan että joskus Muuli on kosketeltavissa joka puolelta kun se on vapaana. Ja että se päästää minut seisomaan myös taakseen. Tällä hetkellä pääsen melko kivuttomasti sen kyljen kohdalle rapsuttelemaan, mutta paljon työtä on edelleen jäljellä. Metodini on tällä hetkellä aika rumasti säkittäminen, eli minä seuraan muulia kun se peruuttaa niin kauan että se seisahtuu. Rapsutan samalla kaulalta, pidän siis kosketuksen koko ajan kiinni.

Vajaa kuukausi sitten se lähti näissä tilanteissa pakoon ja täysiä (siis kun ihminen oli liimaantunut arvoisaan muuliin kiinni) mutta sitten sillä klikkasi päässä ja yhtäkkiä huomasin että se kestää tällaista seuraamista todella hyvin! Ensimmäisellä kerralla se taisi peruuttaa melkein koko kentän ennenkuin pysähtyi ja pääsin palkitsemaan sitä kauralla.

Alussa jätin sen tietenkin palkinnoksi myös rauhaan, eli pysähtyminen, nopea rapsutus, kauraa ja lähdin itse tilanteesta pois. Ja muuli huomasi ettei se kuollutkaan.

Vieläköö on villihevosiaaaa! Tiellä!

Ei ole muuli, ne taitavat olla naapuritallin issikoita. Luulen että ne ovat Talli Fridurista.

Tänään huomasin että se ei oikein tajunnut että kauraa voi ottaa niin että kääntää vain päätä, aina ei ole pakko kääntää koko muulia minua kohti.. Yläkuvassa treenaillaan. Tajusinkin että porkkanavenytykset ovat mahtava harjoitus tähän! Nyt ei ollut porkkanoita mukana mutta kokeilen heti ensi kerralla muten kaula venyy.

Muuli nosti jalkoja mulle täällä ulkonakin, ja tietenkin mä otin kiinni, kaivelin vähän kiviä sormilla ja kehuin kovasti. Onneksi en ole opettanut sitä esim kuopimaan.

Yläkuvassa näkyy liikkeessä juuri sitä ihmiseen säkittämistä, eli kävelen tuossa kaulan kohdalla niin kauan että Muuli lopettaa peruuttamisen. Peruuttaminenhan ei sinänsä haittaa, hyvää treeniä pepulle!

Taitttavvvaa muuli!

Ylläoleva kuva päätyi tähän tilanteeseen, eli menin liian taakse sen kyljellä ja Muuli lähti kävelemään eteen. Se ei enää rykäise täysiä eteen, lähtee vain kävelemään häntä hiukan koipien välissä. Mä lähden rauhallisesti kävelemään sen suuntaan, josko sitä kiinnostaisi palata mun luokse,.

Ja kiinnostaahan sitä. Pysähdyn kun se kiinnittää minuun huomion.

 Ja sen jälkeen kävelen sen luokse, jos arvon Muuli ei suostu ottamaan itse askelia.

Treenit saman kyljen kanssa jatkuu. Tällä kertaa se tuntui olevan herkempi vasemmasta kyljestään. En tee mitään ihmeellistä, sivelen ja rapsuttelen sitä vain kyljestä ja selästä. Se antaa tehdä sen parhaiten juuri silloin kun sen huomio on kiinnittynyt johonkin ihan muualle, kuten yläkuvassa.

Kiitti, nyt riitti lääppimiset. t. Muuli

Etkö tulis kuitenkin ottamaan vähän kauraa? t. Kaisa

Voisinpa itseasiassa ottaakin! t. Muuli

Ja treenit jatkuu!

 Luovan tauon aikana otin kuvia Muulista joka katseli maneesiin meneviä ja tulevia ratsukoita. Tukkilassa oli klassisen kouluratsastuksen valmennus ja kaikki ratsukot olivatkin maneesissa jättäen meille kentän täysin vapaaksi!

Kokeilin vielä juoksutusta. Muuli oli ollut niin kiltisti että ehkä se kuitenkin olisi hienosti tänään. Olisi hyvä päästä tekemään sitä heti ongelmapäivän jälkeen ettei siihen jää mitään kammio minulle eikä Muulille. Kun johdin sitä ympyrälle niin se lähti ihan sukkana. Tai niin se kuvitteli. Sain narun takapuoleni takaa ja surffasin viisi metriä sen perässä mutta siinä oli ja pysyi!

Saman tien uudestaan ympyrälle ja nyt meni niin hienosti että! Pyysin Lauraa ottamaan videopätkää todistusaineistoksi.


Tein vielä ihan vähän vapaana tai "vapaana" koska muuli luulee olevansa kiinni kun sillä on naru selässä. Se keskittyi lähinnä peilailemaan itseään maneesin ikkunoista. Se päästi minut tuossa peruutuksessa tosi lähelle itseään ja jouduinkin heiluttelemaan käsiä (järkytyin kun huomasin omat allini, mä olen vasta 30!) jotta se peruutti. Narua heluttamalla yritin saada sen huomion takaisin itseeni, ei oikein toiminut.


Sit Muuli takaisin laitumelle. Laura käveli meidän takana sellaisella etäisyydellä ettei Muulille tullut mieleenkään pysähtyä jumittamaan. Taidankin nyt pyytää aina jotain tallilaista mukaan kävelemään niin sujuu tarhaan palauttamiset helposti ja se unohtaisi typerän käytöksensä.

Anna mun syödä rauhassa! t. Muuli

Laitumella alkaa jo vihertää, hyvää tekemistä Muulille ja aaseille! Mutta onko Muuli kasvanut takakorkeutta lisää viimeaikoina?

Houkuttelin Muulin ja Kanelin aka Kepposen samaan kuvaan kauran avulla. Laitoin kasan kauraa myös Kanelin selkään josta Muuli ne kuolaisella suullaan rohmusi. Kaneli oli että ihanaa kun kaveri rapsuttaa!

Superkiitos kuvista Laura!

Ps. Eikö olekin tylsä postaus kun mitään kommelluksia ei Muulin kanssa tapahdu?