Nyt on Muuli muutettu

Muuli saatiin kunnialla uudelle tallille tänään. Haettiin traileri kaverilta lainaan ja kuskiksi lähti kukas muukaan kuin muulin toinen omistaja (avioliiton myötä, raha ei ole liikkunut) eli mieheni. Tai kovasti hän väittää että avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä.

Tämä postaus on muuten näin illalla kymmenen ja yhdentoista välillä syntynyt päiväkirjamainen postaus jossa ei tällä(kään) kertaa ole mitään hauskaa.

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta kun kuskataan pitkäkorvia, aaseja on kyyditty muutamaankin otteeseen aasileirille ja messuille ja mieheni sanoin "ikinä ei niiden aasien kanssa tiedä että kuinka kauan niitä lastataan".

Tukkilassa oli majoittumassa kokonainen suku, kuulemma häihin tulleita. Piha oli täynnä autoja joten peruutettiin (mies peruutti) trailerin pyörötarjan ja tallin väliin. Muulille ei nimittäin ole vielä saatu vastuuvakuutusta (tästä tulossa postaus tulvaisuudessa), joten ei ihan huvikseen viitsi siinä bemmujen ja merssien takana kaivaa verta nenästään.

Kaverini Tiina lähti mukaan lastausavuksi, joten ensin haettiin Muuli tarhasta (se ravasi hirveetä kyytiä portille kun huutelin sitä tullessani). Harjasin sen tallissa nopeasti ja putsasin kaviot. Ihan vain siksi jos se kovasti taantuu uudella tallilla eikä siihen ole koskemista ensimmäiseen viikkoon.

Sitten vain traileriin. Toisen puolen liina oli sidottu pyöröaitaan (eikä se siitä puolelta siltaa olisi muutenkaan mahtunut mihinkään) ja toisen puolen liina miehelläni. Minä menin sisään, rullasin narun etupuomiin ja Tiina antoi painetta takaa. Paitsi että Mulbero ei liikkunutkaan kosketuksesta! Se ei todellakaan ollut tulossa sillalle, ja otti kunnon muuliloikkia trailerin takana ja sivuilla. Kunnes se sitten riuhtomisen jälkeen astui sillalle ja sain kiristettyä narua. Siitä se sitten käveli suoraan sisään kehujen ja kauran saattelemana.

Mietin siinä vain että jos se olisi päässyt multa sieltä sisältä karkuun niin kuinka vaikea se olisi ollut lastata sen jälkeen.. Nyt sitä pelotti se silta, joka tietenkin rämähti vähän kun mä astuin siihen.

Alkumatkasta Muuli alkoi potkia ja keinua trailerissa. Pysähdyttiin ja totesin ettei se yletä heinäverkkoon. Kiinnitin verkon paremmin ja korkeammalle niin matka  jatkui suht vähäisillä vemputuksilla. Kilometreissä välimatkaa oli vain 45 km mutta reitti kulkee kaikkien kuppaisten jumalanseläntakana olevien kylien läpi että se on hidasta. Muulikin varmaan tykkäisi ennemmin matkustaa motaria mutta aina ei voi voittaa.

Uudella tallilla sit Mulbe ulos, tuli muuten oikein hienosti! Tallinomistajan mies (joo, se joka ihastui Muuliin jo kun kävivät tutustumassa siihen Tukkilassa) talutteli sitä kentällä samaan aikaan kun toinen ratsasti siinä! Muulille kaikki muu oli ok paitsi kentän lanausväline. Joka ei siis sijainnut kentällä vaan siinä aidan ulkopuolella.

Sanoivat muuten että Muuli piti jotain ääntä kun tultiin tallille. Sellaista vinkumista tai kiljumisen alkua. Mä en sitä valitettavasti kuullut, joten laitoin auton vinkuvien jarrujen piikkiin.

Taustalla näkyvät Nuija ja Tosinuija olivat tosi skarppeina kun uusi asukas pyöri tarhassaan.

Muuli ei tietääkseni ole ollut koskaan sähköissä. Odotinkin jonkinlaista flipperimuulia kun se alkaa ottaa osumia langoista ja sinkoilee tarhassa edestakaisin vain ottaakseen uuden tälin.

Tarhoissa on kolme lankaa ja ylin on tosi korkealla, eli siitä ei mitenkään loikata karkuun. Muuli kyllä väisti lankoja mutta alkoi tietenkin kaivella vihreää langan alta. Jolloin se otti iskua otsaansa/korvien juureen.

Villimuuli lähti pukkilaukkaa ja mietti pitkään että mitä helvettiä tapahtui. Se varovasti kurkotteli maahan että tästäkö se tuli. Hieman myöhemmin se otti taas tälliä ja otti lähdöt. Ja uudestaan. Ja vielä uudestaan. Häntäkin otti osumaa. Meno ei kuitenkaan näyttänyt siltä että se olisi ryysimässä läpi. Ihan flipperinä se ei mennyt, mutta alkuun se ei kyllä ollenkaan ymmärtänyt että se on juuri se lanka, josta isku tuli.

Kävin tässä välissä kotona syömässä palatakseni liikuttamaan vuokrahevosen. On todella kätevää kun on ratsastettava ja Muuli samalla tallilla, samoilla kilometreillä kaksi kärpästä. Kentältä oli myös hyvä tarkkailla Muulin toimintoja. Se katselee tarkasti mitä tallilla tapahtuu, hevosia, koiria ja ihmisiä. Tallinomistajakin tuli ja meni kesyttämään Muulia tarhaan. Heinää tarjoamalla hän sai monta kertaa riimusta kiinni ja talutteli Muulia hieman riimusta tarhan sisällä. Loistava alku!

Koska Muulilla ei ole kenkiä, sille voi antaa heinävarkon tarhaan maahan. Tässä on muulin tyhjentämä heinäverkko jonka se on vielä kiputtanut koivun oksaan kiinni. Taittavaaaa!

Tässä Muuli miettii että mikä siihen oikein iski. No sähköhän siihen langasta iski.

Muuli oli ensimmäisen päivän ihan taivaassa kun heinää oli vaikka kuinka! Mieheni hakee olkipaalit sunnuntaina, jolloin Muulin ruokinta palautuu normaaliin askeettisuuteen.

Tallin hevoset eivät huomanneet Muulissa mitään outoa. Ne pörisivät samaan tapaan kuin olisivat pörisseet mille tahansa uudelle hevoselle. Edes vuokrahevoseni, joka on kunnon drama queen joskus, katseli rauhassa Muulia, eikä tainnut ymmärtää että sen korvissa on jotain hämärää.

Yöksi otimme Muulin sisään ja viereiseen karsinaan tuli sen toivottavasti tuleva tarhakaveri. Tämä mummoponi ei saa olla laitumella kesäisin cushingin taudin takia, niin on mukavaa että sekin saa seuraa. Muulilla ei (vielä) ole mitään terveydellistä estettä laiduntamiselle, mutta koska se kuitenki maksoi jonkin verran, niin en viitsi sille ihan vielä ensimmäisenä kesänä hankkia tarkoituksella kaviokuumetta tai liikakiloja

Kartoitan laiduntarpeen uudestaan jos Muulista tulee rasittava ja siitä pitäisi päästä eroon. (vitsi).

Omnomnom.

Tarhakaveriin on turvallista tutustua näin kaltereiden välistä. Jätettiin Muulille riimu yöksi, ihan jotta aamulla ulosvienti olisi helpompaa ja stressittömämpää. Minulle ei tarvitse kommenttiboksissa muistuttaa riimujen vaarallisuudesta. Muistat vain itse ettet koskaan jätä riimua karsinaan päähän jne.

Huomenna ollaankin jännän äärellä kun Mulbe ja poniystävä pääsevät samaan tarhaan! Olen tietenki paikalla ottamassa koppia jos langoista rytistään läpi. Ja toki myös dokumentoimassa.

Huomasithan jo että Muulilla on facebookissa oma sivu nykyään? Yllätyin positiivisesti kun ainakin kymmenen tykkääjää ovat ihan randomeita eikä pakotettuja tykkääjiä omasta kaveripiiristäni.