En osaa sanoa, kuinka paljon kehityksestä edes on omaa ansiotani. Muuli oli suitsittu ja satuloitu ja kuulemma myös ratsastajan painoon totutettu "hyväksyy ratsastajat selkäänsä ongelmitta", joten nyt ollaan vain verestelty niitä muistoja Muulin päästä. Varsinainen työ on nyt alkamassa kun Muulin pitkästä matkasta johtuva dementia on saatu aisoihin ja perusasiat ovat jollakin lailla hyvällä tolalla. Nyt pitää himmata ja tehdä pohjatyötä eerittäin tarkasti ja rauhallisesti. Tosin ratsastajia se ei kyllä hyväksy selkäänsä ongelmitta, eli emme ihan ole siinä tasolla mikä sen piti Espanjasta lähtiessään olla.
Muuli olisi saattanut päätyä tämänhetkiseen tilaansa ihan sillä, että olisin dumpannut sen aasilaitumelle kolmeksi kuukaudeksi ja käynyt vasta nyt lassoamassa sen sieltä takaisin ihmisten ilmoille. Tai se saattaisi olla samanlainen, jos olisin sitonut sen siihen mönkijään ja käynyt sen kanssa kuuden tunnin maastolenkeillä niin että se väsyy eikä jaksa pullikoida vastaan. Tai se saattaisi olla samanlainen, jos olisin vain sinnikkäästi paineistanut ja poistanut painetta pyörötarhassa ja unohtanut kokonaan herkut Muulin päiväohjelmasta. Tai entä jos olisinkin pelkästään naksuttanut alusta saakka, enkä koskaan luonut Muuliin minkäänlaista painetta?
Jonkun toisen ihmisen kanssa eri metodeilla se olisi mahdollisesti edistynyt vaikka kuinka huimasti. Minulla ei kuitenkaan ollut mainittavaa kokemusta nuorten muulien laittelusta, joten olen joutunut kehittämään omat metodini käyttäen niitä tapoja, joita olen toteuttanut aikaisemmin, joita olen lukenut alan kirjallisuudesta ja jotka olen nyt todennut toimiviksi Muulin kanssa. Toisessa kohtaa käytän painetta, toisessa annan kauraa. Ei tämä varmasti toimisi Sinun hevosesi kanssa, eli mallia ei missään nimessä kannata ottaa. Jokainen kavioeläin on kuitenkin erilainen ja muuli on erilainen kuin hevonen ja erilainen kuin aasi.
Ensimmäistä kertaa maneesissa. Kuva: Reetta Ollila |
Ihan vielä ei siis laukata auringonlaskuun, mutta paljon edistymistä on tapahtunut Muulin kanssa. Listaankin tähän millainen lähtötilanne oli ja missä mennään nyt. Kirjoitan uuden samantyyppisen postauksen viimeistään kolmen kuukauden kuluttua.
Tällä hetkellä Muuli on ollut ihmisten ilmoilla koko elämästään vasta kuusi kuukautta, kolme kuukautta Espanjassa ja kolme täällä Suomessa.
Muulin lähtötilanne ja pari ensimmäistä viikkoa:
- ei antanut vapaana koskea kuin päähänsä (ja sekin oli epämiellyttävää)
- lähtökohtaisesti pelkäsi ihmisiä, kosketus oli Muulille suuri rangaistus
- puhisi sieraimet suurina käytännössä kaikelle
- pystyin harjaamaan niin pitkälle kuin yletyin, seisoessani sen kaulan kohdalla
- pakitti ja ryki eteenpäin käytävällä jos siirtyi Muulin kyljen kohdalle seisomaan
- takaa ei voinut todellakaan kävellä ilman että Muuli singahtaa eteen
- etukaviot mahdotonta putsata
- ...takakavioista puhumattakaan
- pakko pitää kiinni, mieluiten kahtapuolta, kaikkien hoitotoimenpiteiden aikana
- erittäin hankala ottaa kiinni, koska ei antanut vapaana koskea
- pakko pitää riimua päässä 247
- karsinasta sai helposti kiinni
- loimen sai päälle kunhan sitoi kiinni, oli kuitenkin erittäin jännittynyt. Jalkalenkkejä ei todellakaan saanut kiinni
- taluttaessa tarhassa oli hyvä, mutta peruutti isolla loikalla taaksepäin jos itse peruutin
- teimme paljon talutusta, jos sain sen kiinni
- hyvin kiinnostunut kaurasta, tulee ottamaan tarhassakin kädestä, kunhan käden ojentaa pitkälle
- otettava tarhasta kiinni aidan yli ja toivottava parasta
- viihtyy aasien kanssa
- suhtautuu loimeen hyvin, vaikka loimittaminen jännittääkin todella paljon
- on positiivisesti kiinnostunut kaikesta, mitä sen ympärillä tapahtuu, mutta heti jos ihminen on samalla puolella aitaa, puhisee sieraimet suurina
- menee traileriin Domohuuruissa helposti paineistamalla takaa ja matkustaa käsittääkseni riehumatta
- keksi itse lisää!
Villimuulit kesytetään kauralla. Kuva: Josefina Hatara |
- tulee itse laitumelta luokse ja antaa pukea riimun, jos sitä ei ole valmiina (=hukattu laitumelle)
- ei pelkää, vaikka huitoisi aaseja kauemmas portista
- antaa koskea hyvin kaulaan, siis vapaana ollessaan
- voi hieman taputtaa ilman että pelästyy ja lähtee karkuun
- kentällä, maneesissa ja pyöröaidassa kävelee vapaana perässä ja antaa hyvin kinni
- voi irtojuoksuttaakin, eli ei pelkää ihmistä joka antaa vauhtia
- erittäin herkkä paineelle, helppo ohjailla kauempaakin omalla keholla
- pihalla taluttaessa haastavampi, aasimaisia piirteitä, jää tuijottelemaan asioita ja seisoo paikoillaan, lähtee liikkeelle helpoiten paineistamalla takaa
- antaa hyvin laittaa suitset ja satulan
- antaa hyvin laittaa loimen ja jalkalenkit
- antaa hyvin puhdistaa kaviot ja myös raspata kaviot. Nostelee etukavioita liiankin paljon itse
- seisoo käytävällä puhisematta ja rykimättä kun harjaa
- voi kävellä käytävällä takapuolen takaa niin, että Muuli seisoo silti paikallaan
- loimen voi ottaa pois (myös jalkalenkit ja kävellä Muulin takaa) niin, että se seisoo vapaana (aidatulla alueella toki)
- antaa laittaa serpentiiniä riimuunsa
- antaa vapaanakin nostaa ja puhdistaa etukavionsa
- ei pelkää narua, jota heitellään sen selkään eikä raippaa, jota heitellään myös sen selkään
- tykkää katsoa itseään peileistä
- juoksee jopa itse irtohypytyskujaan ja ravaa esteet
- laukka vielä hyvin keskeneräistä pupulaukkaa, hyppää esteet tarvittaessa myös laukalla
- suhtautuu suihkepulloon välinpitämättömästi ja antaa suihkuttaa joka puolen
- ei pelkää pesukarsinaan menoa mutta ei tykkää kun jalkoja letkutetaan (tarkoituksena pehmentää kaviota raspausta varten)
- helppo juoksuttaa, mutta saattaa ottaa hatkat. Kuolaimilla ja deltalla saa pideltyä aloillaan, satunnaisesti myös naruriimulla.
- pelkää hyppiviä ihmisiä
- pelkää liikettä korkealla sivullaan ja päällään, eli kun seisoo selkäännousujakkaralla, on epäluuloinen
- saattaa taluttaessa singahtaa karkuun jos pelästyy jotakin todella paljon tai minä paineistan sitä liikkumaan eteenpäin
- peruuttaa onneksi mielellään, eli pääsemme sinne mihin pitääkin
- pystyn ohjastamaan sitä sivulta, mutta vain peruutuksessa, eli Muuli ei vielä kävele eteenpäin niin että kävelen vierellä
- ei kovin mielellään päästä edelleenkään sivulle, mutta parannusta on tapahtunut
- takaa-ajo ei onnistu, ei halua että mitään liikehdintää tapahtuu sen takana kun se kävelee eteenpäin
- antaa vieraiden harjata ja seisoo rennosti, nostaa kaviot vieraallekin valmiiksi
- hukkaa riimuja ja kärpäshuppuja laitumelle
- edelleen hyvin perso kauralle
- kerjää kauraa ja tuuppii, nyplää taskut. Lopettaa kun komentaa
- ei pure eikä potki
Tämän hetken hienoin saavutus, peruutusta ohjilla niin että olen itse sivulla. |
On toi kehitys kyllä ollut huima!
VastaaPoistaSen oikeastaan tajuaakin vasta nyt kun listaa asiat paperille :)
PoistaIhan mahtavaa työtä oot tehnyt Muulin kanssa, ja varmasti tämä työ jatkuu:) Ennen kaikkea odotan kyllä niitä hetkiä, kun ratsastat Muulilla kouluradalle niin, että tuomareiden leuat loksahtavat sijoiltaan :D
VastaaPoistaSitä mäkin odotan ellen itse mene sijoiltaan näissä selkääntymistreeneissä :D
PoistaHienoa kehitystä!! :)
VastaaPoistaKiitos :) kyllä me ööö vuoden päästä laukataan auringonlaskuun ;)
PoistaHuikeaa <3 onnea saavutuksista. Sitä itsekin välillä havahtuu millaisen harppauksen on oma hevonenkin tehnyt. Suuri projekti, mutta niin palkitsevaa!!
VastaaPoistaKun laittaa asiat listalle niin ne vasta kunnolla tajuaa. Tee säkin tämän tyyppinen listaus jossain vaiheessa? Tätähän voi ajatella kuten vauvakirjaa johon merkataan ekat kakat pottaan jne.
PoistaKun Espanjan 158cm tarkoittikin Suomessa vähän yli 140cm, niin voi vain arvata mitä Espanjan "hyväksyy ratsastajat selkäänsä ongelmitta" tarkoittaa. Mun arvaus on, että satulaa on soviteltu pari kertaa päälle :D :D
VastaaPoistaKaiken kaikkiaan edistyminen on ollut huikeaa! t. MV
Joo mä veikkaan kans tähän pelkkään satuloimisteoriaan. Eikai sillä ole väliä onko siellä ollut oikeasti ihminen vai pelkkä satula. Jotain selässä kuitenkin!
Poista