Management by Perkele

Jos olet lukenut blogia jo pidempään tai muistat noin muuten kaikki postaukset ulkoa, tiedät ehkä että Muulia ei komenneta. Tai siis ei komennettu vielä ennen tätä viikonloppua. Sen arkuus minun kanssani on vähentynyt, mutta sitä on vielä rutosti jäljellä, joten kaikenlainen verbaalinen tai omalla kehonkielellä komentaminen on ollut mahdotonta. Enhän halua että pitkään ja hartaasti kesytetty Muuli alkaisi pelätä minua.

Minähän en pelkää mitään, en vain pidä ihmisistä. t. Muuli

Olen kuitenkin koko ajan tiennyt että tulee vielä se hetki kun se alkaa kerjätä rumasti kauraa, jota siis edelleen kannan jatkuvasti mukanani. En opettanut sille edes mitään luopumista, koska tähän asti kaikki minuun suuntautuva kiinnostuneisuus on ollut palkitsemisen arvoista.

Tänä viikonloppuna mulla kuitenkin hirtti sen verran että testasin vähän MBP:tä. Mutta siihen hieman myöhemmin.

Lauantaina Muuli oli siis tarhassa minua vastassa ihan nakuna. Parin minuutin kuluttua sillä oli naruriimu päässään. Kaisa 1 - Muuli 0. En tällä kertaa joutunut jahtaamaan sitä mihinkään, se oli valmiiksi pihaton edustalla ja blokkasin sen poistumisen omalla kropallani. Kun se huomasi ettei pääse eteen eikä taakse, se kääntyi kohti, laittoi korvat eteen ja tuli pari askelta vastaan. Sain sille riimun helposti päähän.

Sain tulevalta tallinomistajalta nahkaiset gramaanit joita kokeilin nyt ensimmäisen kerran "selänpidentäjinä" (joustamattomana chambonina). Ne toimivat hienosti kunhan teen vähän lisäreikiä että niitä saa lyhennettyä. Mutta näin ensimmäisen kerran tutustumiskäytössä ne olivat oikein sopivat Muulille. Tarkoitushan on pitää se pää alempana kuin pilvet, varsinkin Muulilla on jo aika mahtava alakaula ja se tulee varmasti katsomaan yläkautta silmiin sitten kun pääsen ratsastusjuttuihin saakka. Jos tällä saisin sitä kulkemaan enemmän oikeinpäin niin se kaikki on kotiin päin.

Tein maneesiin pienen puomitehtävän ja talutusharjoituksen jälkeen kokeilin juoksutusta ensimmäisen kerran muualla kuin pyöröaidassa. Muuli meni tosi hienosti ottaen huomioon sen, että minä en ole mikään kokenut juoksuttaja ja tähän saakka juoksutettavat ovat singonneet aivan muualle kuin sinne mihin pitäisi. Muuli meni kuitenkin hienosti, ja kyllähän tässä on opittu sen verran oman kehonkielen käyttöä Muulin kanssa että tietenkin juoksutus menee putkeen.

Liinassa juoksuttamisen jälkeen duunasin Muulille neljä puomia pitkälle sivulle ravipuomeiksi. Se tuli haistelemaan ja kävelemään puomien yli heti kun olin saanut ne uuteen järjestykseen.

Näissä kuvissa nyt ei ole mitään ihmeellistä. En säätänyt kameraa tarpeeksi ja kuvat ovat mustaa huttua. Jouduin "pelastamaan" niitä Picasalla aika paljon jotta niissä näkyisi edes se, mikä eläinlaji puomeilla puksuttaa. Säästäkää silmiänne älkääkä klikatko näitä isoiksi.

 Maneesin seinässä oleva maalaus on ihana!

En vitussa ollu koskemassa noihin puomeihin! t. Muuli

 Muuli peilaili taas aika paljon eikä oikein ktususta tai kauralla houkuttelemalla lähtenyt peililtä pois. No hätähän ei ole tämän näköinen, hain raiben, heitin sen Muulin selkään ja urpo elukka seuraa mua mihin vain.

No sitten siihen Perkele-osioon.

Sehän on siis mahtavin sana mikä Suomesta löytyy. Jos ratsastan hevosella joka pukittaa, karjaisen sille Perkele ja hevonen on ku herran enkeli sen jälkeen. Tai jos hevonen steppaa kun laitan satulaa, seisahtuu se paikalleen kun perkeleen huutaa oikein tuolta keuhkojensa pohjalta saakka.

Sanomattakin on teille varmaan selvää ettei Muuli ole perkelettä kuullut. Tai siis ennen lauantaita ei ollut kuullut.

Sehän jumitteli ennen mun reissua kun teimme matkaa takaisin tarhaan. Viimeisellä kerralla ennen pitkää ihmislomaa mulla oli kaveri mukana, jota pyysin antamaan sopivasti painetta takaa (käveli 10 metriä muulin takana) niin Mulbe käveli esimerkillisesti portille.

Lauantaina se käveli aika hienosti pitkän matkan kunnes se seisahtui ja jäi katsomaan jotain. Eikä liikkunut. Lepuutti oikein takajalkaakin että "en muuten ollut ihan heti tulossa". Mun on mahdotonta päästä sen sivulle heittämään narua takapuolelle niin mä vain otin vihaisena askeleen sitä kohti ja sanoin sydämeni pohjasta saakka että "Ja nyt vittu perkele kävelet!". Ja sit muuten käveltiin juuri sinne mihin pitikin. Kaisa 2 - Muuli 0.

Palkitsin sitä kauralla liikkeessä, eli en pysähtynyt antamaan kauraa, vaan sen piti kävellä samalla kun se ottaa kädestä. Se on muuten tosi taitava siinä!

Riimuongelmaankin on hetkellinen ratkaisu kun löysin vanhan vuokrahevosen kesäriimun mun varastoista. Käyppä muuten huvikses kurkkaamassa kun sain riimun kuvan piirtäjältä kommentin mun kuvaan Instagramissa ;)

Kuva, jonka Kaisa Määttänen (@rosamiii) julkaisi 30. 04ta 2016 klo 6.42 PDT

Ps. Kiitos riimusuosituksista kommenttiboksiin! Bucasin kevyt tarhariimu berry värissä kuulostaa Muulille täydelliseltä!

****

Vappupäivänä tärisin tallille limsapullo kainalossa ja suunnitelmani oli kokeilla joko takaa-ajoa, tai sen epäonnistuessa, kahdella ohjalla juoksuttamista pyöröaidassa. Takaa-ajo meni todellakin takaa-ajoksi, sellaista kyytiä Muuli nimittäin lähti kun olin sen mielestä liian takana. Kahdella ohjalla juoksuttaminenkin oli alussa vähintäänkin mielenkiintoista mutta ei mennyt kauaakaan kun se meni käynti-seis-käynti. Käytin aina verbaalisia komentoja sen lisäksi että pidätin ohjista (juoksutusliinat) ja myötäsin reilusti heti kun se pysähtyi.

Luin itseasiassa kotona lähtiessä Meredith Hodgesin kirjasta viime hetken vinkit takaa-ajoon, ja siinä sanottiinkin että älä pelästy jos se alussa lähtee, odotat vain rauhassa ja kokeilet sitten että kuinka taakse pääset. No en kovin taakse näin ensimmäisellä kerralla.

Lopetin erinomaiseen pysähtymiseen ja riisuin Muulilta kaiken muun paitsi naruriimun. Muulin epäonneksi meidän lähivaltsun vappuroina oli -50% joten mulla oli mukana muovinen kruunu ja pari pötköä serpentiiniä.

Myös Lotte sai osansa muovikruunusta.

Ei jatkoon. T. Muuli

Muovikruunu ei ollut kuvien kannalta mikään great succes joten heitin sen ulos aitauksesta ja kaivoin serpentiinit esille. Olin hieman skeptinen sen suhteen että saanko niitä ja Muulia ylipäätään samaan kuvaan mutta Muuli ei sanonut niistä mitään kun kieputin ne sen naruriimuun! Ja Muuli oli siis koko toimituksen ajan täysin vapaana eli sillä oli mahdollisuudet häipyä paikalta.

Kuvasin tämän videon vasta vapun jälkeen todistamaan sitä, että Muuli seisoi paikoillaan kun lisäsin siihen serpentiiniä.

Eniten ongelmia tuotti se, että se tuli koko ajan niin lähelle etten saanut siitä kunnolla kuvia.

Tässä kohtaa sain etäältä kuvia kun Heikki kippasi lavalle erän laamanpaskaa. Muuli oli todella kiinnostunut tapahtumasta!

Harjoitusten jälkeen Muuli yllätti Kaisan ja käveli suorilta tarhalle. Paitsi että.. Se tanssahteli mun perässä ja luimi! Siis kerjäsi! Jouduin lausumaan taikasanan perkele, se kavahti askeleen verran taakse ja käveli taas herran enkelinä mun perässä tarhaan. Kaisa 3 - Muuli 0.

Kauran lappaminen muuten vähenee jatkossa ja reilusti.

Ps. Muulin tallilla Porvoossa on tallipaikkoja vapaana! Jos mä vaan asuisin lähempänä niin Muuli saisi asua Tukkilassa koko loppuelämänsä. Tai jos me koskaan muutetaan joskus tuolle suunnalle, niin Muuli muuttaa varmasti Tukkilaan!

Pss. Vappudrinkki ja omatekoiset munkit olivat superhyviä!