Englannin matka 1/3 New Forest

Kävimme perhematkalla Englannissa huhtikuun lopussa. Teen reissusta muutaman postauksen, joista ensimmäisessä on settiä New Forestista.

Koska en ole vielä keksinyt miten pystyisin parhaiten tuotteistamaan Muulin ja tekemään kyseisellä karvakasalla itselleni rahaa, laajennan blogini tarjontaa hetkellisesti matkailublogien suuntaan. Ei siis hätää, jos et tykkää Englannista, matkailusta, poneista tai aaseista, lopeta lukeminen tähän ja mene selailemaan vaikka IRCQuoteja. Jos et tiedä mikä on IRC niin kaiva kutimesi esiin ja virkkaa vaikka aasi.

Sitten asiaan.

New Forestin kansallispuisto ei suinkaan ole asumatonta wildernessiä vaan siellä on paljonkin asutusta ja pieniä kyliä joissa on myös majoituskapasiteettia. Moni talo on vain kesämökkikäytössä kun paikalliset ovat muuttaneet töiden perässä kauemmas.

Puistoon on Lontoosta ajomatkaa kaksi tuntia autolla ja sinne pääsee myös julkisilla. Molemmilla kerroilla kun olen itse täällä käynyt, olemme vuokranneet auton.

New Forestissa voi vierailla läpi vuoden mutta touko-kesäkuussa ponien välillä on enemmän menoa ja meininkiä kun varsona syntyy ja orit päästetään tammojen luokse. Kesällä luonto on myös paljon kauniimpi kuin meidän reissumme aikana. New Forest on yhteisomistusmaata jossa saa pitää karjaa, poneja, sikoja, aaseja ja lampaitakin vapaana. Joku omistaa eläimet ja ne on merkitty korvamerkein. Siis myös aasit ja ponit. Pitäiskö soittaa eläinsuojeluun tämän brutaalin menettelyn takia?

Siat saavat tosin olla vapanaa vain talvisin. Ne syövät tammenterhoja. Ja ne on varustettu nenärenkailla jolloin ne tuntevat kipua jos ne tonkivat maata. Toinen hyvä syy soittaa eläinsuojeluun?

Vieroitusiässä olevat varsat pyydystetään ja huutokaupataan, osa tammoista jää metsään. Ylimääräisiä oreja ei laumoissa ole. Sinne päästetään vain hyvät jalostusyksilöt ja varsatkin geenitestataan myydessä jotta tiedetään mistä isästä ne ovat.

On käynyt myös niin että hevostammat ovat olleet niin miehenkipeitä että ovat päästäneet aasiorin selkäänsä. Tällaiset aasiorit otetaan heti metsästä pois. Yksi esimerkki New Forestmuulista löytyy Mulographyn blogista kun hän esittelee Henrietta muulin. Tuon luettuani pyyhkäisin muuten otsaani ja mietin että onneksi Muuli ei ole sentään _noin_ arka. Ja tuon omistaa henkilö, joka harrastaa myös bisnesmielessä loogista lähestymistapaa hevoseläimiä kohtaan. Tttterve!

Poneja pyörii joka paikassa mutta aaseihin törmää helpoiten Burleyn ja Beaulieun kylien liepeillä. Ne tykkäävät ihmisasutuksesta sillä vaikka niitä ei saisi rapsutella eikä ruokkia, sitä tapahtuu. Salaa. Pimeässä.

Englantilaiset tykkäävät kävelystä. Kävelyreittejä ja karttoja on vaikka kuinka ja puistoon onkin autoilun lisäksi helppoa tutustua kävellen. Puiston infoista saa ostaa halvalla karttoja, tai sitten auton voi vain parkkeerata johonkin ja lähteä tallomaan kohti erämaata. Laajoja asumattomia ja tiettömiä alueita New Forestissa ei kuitenkaan ole, eli vaikka kännykästä loppuu akku, tulee tie vastaan ennen kuolemaa.

Puistossa voi ajella ristiinrastiin ja eläinalueelle tulemisen huomaa siitä kun ajaa karjaporttien yli. Suosittelen liikkumista erityisesti autolla ja kun kivan näköinen paikka tai aasit tulevat näköpiiriin, vedä auto tien sivuun tai parkkipaikalle ja ota kuvia

Talvi on ilmeisesti ollut ankara. Tämä kolmen ponin joukkio oli todella hoikassa kunnossa. Rankka talvi takana.

Nämä eivät välittäneet mitään ohi ajavista autoista.

Rentoa metukkaa. Oli pakko.

Irtoseinämäisyyttä isolla Iillä. Ponit pyritään keräämään kokoon pari kertaa vuodessa vuolua varten. Tälläkin oli muut kaviot ok.

Viiksiponi

Kaviokyylä oli tietenkin vauhdissa. Tämä aasi oli lintsannut vuolusta jo parin vuoden ajan.

Saman aasin takakaviot. Tämä taaempi kavio osoitti melkein suoraan sivulle :(

Tämä aasi oli hyvää vauhtia parantumassa kuraruvesta/saderuvesta jota sillä oli nenällä ja kaulassa. Uusi sänki siis oli jo näkyvillä ja iho oli siisti.

Ensin tämä poni kiusasi muita poneja ja meni sitten taistelemaan piikkipensaan kanssa.

Näin huhtikuussakin luonto oli aika ruskea, mutta keskellä näkyvä koivu oli jo hiirenkorvalla ja vihreä syrjäytti ruskeaa kovaa vauhtia.

Tiesitkö muuten että ponit maksavat huutokaupassa alimmillaan 50 puntaa! Tuontikustannus Englannista on 2000-3000 euron välillä, joten jos haluat ihan aidon new forestinponin niin itse ponin hinta ei ole kovin suuri. "Forestdonkey" maksaa halvimmillaan 20 puntaa koska ne eivät ole kovin haluttuja. Alussa linkittämäni Henrietta muuli oli maksanut 50 puntaa kotiinkuljetuksella. Se ei yllätä jos lukee sen esittelyn.

Vaikka et olisi ostamassa ponia, on huutokauppa varmasti kunnon nähtävyys turistille! Kesällä 2016 on huutokauppoja 1.6., 28.9. ja 26.10.