Ei voi paljoa odottaa Kaisan ompelutöiltä kun kässän numero yläasteella oli seiska. Parsinneula tuli tutuksi kun kolmatta kertaa purin väärän kohtaan ommeltua saumaa pienestä rahapussukasta. Tai kun kasiluokalla tekemäni T-paita oli niin järkyttävä, ettei sitä voinut pitää edes tallilla. Kerroinko jo sormikkaista joista toinen oli kokoa XXL ja toinen XS? Ei ihme että kässän numero oli edes seiska. Silti käsityö oli lempiaineeni heti kuvaamataidon jälkeen. Että terkkuja vaan Lyseonmäen silloisille maikoille, täällä mä vaan ompelen vaikka mitään mun ei pitänyt osata!
Sain anopilta ompelukoneen pari vuotta sitten ja ai kun sillä on ihanaa tikata menemään pitkiä suoria linjoja! Nuppineuloja en ole koskaan oikein ymmärtänyt, pidän käsillä kankaita vastakkain sen mitä tarvitsee.
Nyt kuitenkin kohtasin haastavimman työn ikinä kun muokkasin yhteen Muulin kärpäshuppuun muulikorvat. Pisteet vaan sille kiinalaisen nyrkkipajan työntekijöille, jotka ovat nämä huput alunperin tikanneet kokoon! Ei nimittäin ole todellakaan helppo homma ommella rispaantuvaa ja venyvää verkkokangasta.
Onneksi kaikki kolme huppua, jotka Muulille sopivat, olivat malliltaan sellaisia että korvat saa melko siististi vaihdettua. Ostamani verkkokangas ei tietenkään ole samaa, kuin mitä hupuissa jo on, mutta kangas on mustaa kuten kaikki huputkin.
Otin Muulista mitat viimeksi tallilla. Korvan ympärysmitta juuresta on 20 cm ja pituus 26 cm. Mittausvirheet ovat kuitenkin mahdollisia koska en laiskuuttani jaksanut siedättää Muulia korvien mittaukseen enkä hakenut tuoliakaan jotta olisin edes teoriassa voinut saada täsmällisempiä tuloksia. Mittaus oli myös hieman haastavaa lötköllä ompelumittanauhalla. 30 sentin puinen viivotin olisi ollut helpompi työkalu.
 |
| Kolmesta hupusta otin ensin käsittelyyn Horse Guard-merkkisen hupun. Se näytti helpoimmalta nakilta. |
 |
| Purin ensin vanhat korvat kanttinauhoineen irti. Parsinneula onkin ompelutarvikkeistä tutuin jo ennestään. |
 |
| Leikkasin hevoskorvan auki ja pidin sitä mallina. |
 |
| Apua oli onneksi saatavilla. |
 |
| Olin mitannut muulin korvan 26 cm pitkäksi mutta kun tämä hevoskorvakin oli jo todella reilun kokoinen, pelasin varman päälle ja muulikorvasta tuli tässä vaiheessa 37 cm pitkä. |
 |
| En ollut ihan varma kuinka paljon muulin korva kapenee loppua kohti verrattuna hevosen korvaan, joten tein korvasta aika putkimaisen. Sitä saa kuitenkin tarvittaessa kavennettua helpommin kuin levennettyä. |
 |
| Tsädääm! |
 |
| Apulainen meni piiloon toisen kärpäshupun sisään. |
Seuraavana päivänä testihuppu pääsi talliympäristöön. Muuli otti asian melko hyvin, se oli täysin vapaana pyörötarhassa kun laitoin hupun ensin sen otsalle. Hämäsin kauralla ja ohjailin korvat hienovaraisesti niiden oikealle paikalle.
 |
| Vihaan sua. t, Muuli |
Ommellessa mietin että vedänkö tämän otsavaon umpeen, mutta onneksi en vetänyt kun Muulin pieni säälittävä otsis sopii juuri hyvin vakoon!
 |
| "Hieman" liikaa löysää korville. |
 |
| Anna lisää heinää horo. t. Muuli |
Jätin Muulin ilman riimua (!!) tarhaan kun se luulee olevansa kiinni kun kärpäshupusta saa otteen.
Ehdin olla tunnin kotona kun sain kuvaviestin. Siinä Muulilla olikin kolme korvaa. Toivottavasti tämä huppu ei katoa yhtä mystisesti kuin Muulin vanha riimu.
Ps. jos mietit nyt kuumeisesti että mikäs se noin upean näköinen kissa on niin Stinde on abessinialainen, väri on mustahopea. Stinde on nyt 6kk ikäinen kolli ja se tapaa mielellään abessinialaisneitosia ollessaan siinä iässä että bylsiminen kiinnostaa.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti