Nyt menee treenit putkeen!

En tiedä miten päin tässä olis ku Muuli edistyy niin ettei ite pysy perässä. Keksin siitä tänään pari uutta (hyödyllistä) juttua.

a) se menee työmoodiin kun laittaa suitset päähän
b) se antaa tarhasta kiinni kunhan osaa omalla kehonkielellään kertoa sille ettei kulmasta ole mitään asiaa pois.

Oli siis hieno päivä! Erittäin lämmin, jopa minä vilukissan prototyyppi pystyin talleilemaan ilman takkia. Aasipipon pidin tietenkin päässä.

Ainiin, käyppä kurkkaamassa Jalustin.netin haastattelu minusta ja Muulista. Oman iän näkeminen julkisessa levityksessä tuntuu kyllä aina tosi pahalta :D

En edes yrittänyt huudella muulia portille, vaan kävelin pihaton luokse. Se oli edelleen epäileväinen aluksi ja meni kauemmas tarkkailemaan. Tuli onneksi nopeasti aidalle ja sain sen hienosti kiinni. Kivennäiset eivät tuntuneet kiinnostavan sitä enää ollenkaan, vaikka luulisi että viimeistään tässä vaiheessa vuotta on oljen ja heinän ravintoarvot niin minimaaliset kuin mahdollista. Sidoin muulin kiinni parin kuvan takia, mutta se vain pyrki tulemaan mun luokse kävellen ruokaämpärin yli.

Hei orja, miksi olet sitonut minut tähän? t. Buena Chica

Vie nämä paskat kivennäiset pois ja anna kauraa tilalle! t. Buena Chica

Annoin kivennäiset aaseille ja vein Muulin talliin.

Sain _molemmat_ takakaviot putsattua. Siis molemmat! Ihan oikeasti! Tallissa kuumotusta aiheutti Heikki jolla oli karsinan siivous työn alla, muuli sai parit paskahalvaukset kun sen takana oli liikettä, mutta siinähän tottuu prkl.

Pienensin myös naruriimun nippusiteellä leuan alle. Nyt pysyy solmut just siinä missä pitääkin ilman että vaarana on narun lipsahtaminen muulin suuhun.

Ostin Muulille muutaman käytetyn varusteen. Joustochambonin, liinan + deltan ja ruskeat cob-koon suitset. Kuolaimet ostinkin jo viikonloppuna. Minulla on kotona säilytyksessä Aasiyhdistyksen B-ponivaljaat joten ajattelin viiden vuoden säilytyksen kiitoksena mallailla niitä Muulille muttah... Sain silan kiinni löysinpiin reikiin, just ja just. Silapatjan kanssa ei menisi edes niihin reikiin. Häntäremmikin oli suunnilleen 50 cm liian lyhyt. Olin ajatellut että voisin käyttää silaa juoksutuksen apuna, mutta tällä kertaa laitoin sen vain Muulin päälle että saa totutella puristukseen ympärillään.

Suitset sain hyvin säädettyä sopiviksi ja kuolaimet sellaiselle korkeudelle ettei se voinut pureskella niitä. Muuleilla on hevosiin verrattuna tosi lyhyet suupielet. Hevosia lähinnä suitsineena tuntui siltä että kuolaimet alkaa kohta osua etuhampaisiin mutta sain ne kuitenkin hyvin suuhun.

Muulilla on tässä nivelkuolaimet, mutta hankintalistalla on joku suora kuolain, esim omppumakuinen ohut suora kuolain. Se ei hakkaa kitalakeen tai saa muutakaan vahinkoa aikaiseksi. Juoksutuksessa ja totuttelussa nivel sopii kuitenkin oikein hienosti.

Nyt tulee eka tän jutun kohokohta. Ole tarkkana.

Kun säädin siinä muulin suitsia suuremmiksi ja pienemmiksi, se huokaisi syvään, laski pään ja siristeli silmiään etten töki sitä silmiin kun ähräsin solkien kanssa. Se oli täysin rauhallinen mutta ei mennyt mihinkään opittuun avuttomuuden tilaan. Minulle ei kukkahattuuni välittynyt ollenkaan sellaista pieksettyä energiaa siitä eläimestä, vaan se oli ennemmin että "aah tää onkin tuttu juttu, säädä siinä vaan niin mä otan lepoa".

Meredith Hodges käyttää chambonia muuleilla. Se ei ole kovin kireällä, mutta sen verran ettei voi katsoa yläkautta silmiin. Hän käyttää sitä koulutuksessa aina, oli sitten ohjelmassa talutusharjoituksia, juoksutusta tai ratsastamista. Osa teistä on varmasti sitä mieltä että se on väärin pakottaa eläin johonkin asentoon mutta mä taas uskon Meredithin ammattitaitoon muulien kanssa todella paljon. Siksi mäkin hommasin joustochambonin mutta testattuani sitä pari minuuttia, totesin sen liian joustavaksi Muulille ja hylkäsin sen. Askartelen sille itse narusta joustamattoman version.

Chambonista tuli näin hyvä kuva kun Muuli tunki iholle koko ajan.

Noh kokeilin juoksuttamista. Siitä ei tullut mitään kun Muuli ei suostunut lähtemään minusta pois päin. Hain maneesilta ajoraipan enkä epäröinyt käyttää sitä. Muuli tuntui tässäkin huokaisevan että "aah tää on tää juttu".

Olen tainnut jo epäonnistua muulinruokinnassa kun sen pömppömaha pakottaa silankin ihan eteen. sniff :'(

Se väsähti nopeasti ja alkoi vaihdella suuntaa itse.. Ja tämä taas meni siihen että se taas tönötti katsoen mua päin enkä päässyt niin sen sivulle että olisin voinut lähettää sen eteen.

On muuten pikkusen haastavaa kuvata toisella kädellä samalla kun juoksuttaa, mutta oli pakko ottaa vähän todistusaineistoa.

Tässä vaiheessa Muuli tuntui todella rentoutuneelta. Se vain seurasi mua ja hengitti niskaan. Koska oli niin hieno keli eikä mulla ollut kiire mihinkään, uskaltauduin taluttamaan Muulia tallin pihalla. Käytiin katsomassa tarhoja ja käveltiin kentällä. Keräsin sille vähän vihreää ja annoin sitä.

Vielä on vähän opeteltavaa kuolainten kanssa syömisen kanssa.

Jos otsapannan vaihtaisi pidempään versioon niin nämähän olisi ihan passelit. Muuleilla on niin isot aivot hevosiin verrattuna että otsapannaksi ei riitä ihan mikä tahansa 20 senttiä.

Se puhisi pihalla olleelle peräkärrylle ja siirtyi mun taakse. Se kuitenkin uskalsi heti haistella sitä ja palkitsin sen kauralla.

Vein sen tästä suoraan tarhaansa aasien luokse ja vasta kun olin riisunut suitset tajusin miten olin mokannut.. Sillä oli naruriimu suitsien alla ja pinkki riimu oli tallissa. Ei perk.. Se oli kuitenkin ollut niin kiltti että ajattelin että saan sen varmaan kiinni uudestaankin, aidan yli ainakin.

Jätin sen siis tarhaan naruriimun kanssa. (Kyllä, tiedän ettei naruriimussa saa koskaan jättää eläimiä tarhaan mutta toivottavasti jokainen blogin lukija ymmärtää mua ja olisi tehnyt samoin).

Olisin tietenkin voinut taluttaa Muulin takaisin talliin ja vaihtaa riimut mutta tykkään haasteista.

Noooh, tulin sitten takaisin riimun kanssa. Muuli lähti pois aidalta. Ei prkl.. Menin sisään että ajan sen pihattoon, saan siellä kyllä otteen siitä. Se pyöri pihaton edessä mutta blokkasin sen pakoyritykset omalla kropallani. Sehän on tosi herkkä lukemaan ihmistä ja päälle se ei ainakaan vielä ole kertaakaan tullut.

Sitten se kai tajusi että ämmä ei muuten ajatellut päästää sitä tästä vankilasta pois, se laski päätä, käänsi korvat eteen ja otti pari askelta mua kohti. Menin vastaan ja sain helposti riimusta kiinni. Palkitsin erittäin ruhtinaallisesti kauralla samalla kun vaihdoin riimua.

Hienoa, sait sen riimun vaihdettua, näin että sitä kauraa oli vielä vaikka kuinka! t. Buena Chica

Tämä oli siis tämän postauksen toinen hieno juttu!

Minulla ei vieläkään ollut kiire mihinkään joten otin (huonoja) kännykkäkuvia muulista ja aaseista ja bondasin niiden kanssa tarhassa. Ilmeisesti kauran määrä on ollut riittävä tähän asti sillä Muuli seurasi mua käynnissä pitkin tarhaa, siis ihan niskassa roikkuen, peruutti kun mä peruutin ja lähti taas seuraamaan. Palkitsin sitä tietenkin kauralla. Eikai se nyt "itsestään" olisi mua seurannut!

Sitä se ei kyllä tajunnut kun lähdin juoksemaan. Katsoi perään ja lähti eri suuntaan. Se ei myöskään tajunnut yhtään mun jalkoja kun kävin makaamaan laitumella. Otti just ja just puhinan säestämänä kaurat mun kädestä.

Ps. huomenna onkin hieno päivä kun Muuli saa vieraaksi Jessican, joka piti aikaisemmin Kaviolla koparoilla -blogia ja nykyään blogi on omistettu hänen suokkitammalleen Violalle. Kuiskailin Muulille että sitten ollaan kans ja kunnolla, mutta nähtäväksi jää. Kehotin ottamaan kunnon zoomiputken mukaan jos arvon Chica lopettaa juuri huomenna tämän hyvän käsittelyn putken.

Pss. Kännykkäkuvat toivottavasti loppuu munkin toimesta viikon sisällä kun saan hankittua uuden kameran.