Muuli on liekeissä!

Tallilla oli eilen tarjolla irtohypytystä mutta mun ja hypytyksen aikataulut eivät synkanneet (en edes kysynyt josko olisivat itse ottaneet muulin mukaan). Sovittiin että kuja jää maneesiin jossa mä hypytän muulia sunnuntaina ja puran kujan pois.

Ansku lähti mukaan avuksi. Anskulla on pv-ruuna Brego, jota olen käynyt kuvailemassa muutaman kerran. Bregon blogi löytyy täältä.

Tällä kertaa muistin ottaa muulin kivennäiset mukaan, mutta laitoin vain vähän sillä ajattelin että saatamme tarvita houkutinta myöhemmin maneesissa. Se ei taaskaan liikkunut olkialueelta portille, vaan otin sen kiinni pihaton edustalla. Jouduin hetken keskustelemaan siitä, että astuuko se märkään vai ei, mutta lopulta se astui. Tallissa ditä odotti pikainen harjaus, oli satanut vettä enkä voinut harjata sitä kuin kuivista kohdista. Yllättävän paljon se oli saanut itseensä savea siihen nähden että lauman elinpiiri on kaventunut pihaton edustalle ja polulle juoma-automaatille.

Anskukin nosti Muulin etuset, en itseasiassa ollut edes tullut ajatelleeksi että ennen kengittäjän tuloa on hyvä treenata sitäkin että se antaa ihan kenen vain nostaa kavionsa.

Sitten olikin maneesi meille vapaana, joten kivennäiset ja muuli messiin ja kohti esteitä. Kuja oli rakennettu toiselle pitkälle sivulle ja aidattu leveällä muovinauhalla. Se oli päistä avoin. Muuli kunnioitti hienost muovinauhaa joten huokaisin helpotuksesta heti alkuun, saisimme sen lopuksi aidattua nauhoilla pienempään tilaan josta sen saisi varmasti kiinni.

Talutin muulin ensin käynnissä maapuomien yli molempiin suuntiin, sen jälkeen nostettiin ne hyvin mataliksi esteiksi ja talutin sen vielä niiden yli molempiin suuntiin. Puomit eivät aiheuttaneet siinä _mitään_ kummastusta tai epäröintiä!

Mullahan siis kävi silleen hassu juttu että kameraa ei nyt hetkellisesti ole käytössä.. Joten kaikki tämän postauksetn videopätkät ja nämä kaksi kuvaa on taattua Samsung laatua.

Ja sitten show time! Päästin muulin irti, toki sille jäi normaalin riimu päähän.

Anna nyt sitä kauraa! t. Muuli

Käynnistymisvaikeuksia

Käynnistymisvaikeuksia

Ansku hoiti muulikuiskailun ja mä dokumentoinnin. Muuli tajusi tosi nopeasti idean, mutta pudotti raville melkein joka kerran, jolloin se myös kolautteli puomeihin ja jopa pudotteli niitä. Se ei kuitenkaan hämmentynyt tästä ja pari kertaa se ihan itsenäisesti hanatti kujaan ravilla vaikka emme olleet vielä ehtineet korjata esteitä. Sujuvasti se sovitteli askeleensa vaikka puomit olivat kerran ihan miten sattuu. Mutta ei viitsinyt raukkaa kieltääkään kun se korvat hörössä kaarsi itse kujaan.

Muutaman kerra se myös teki normaalin muulihypyn kujan viimeisellä korkeammalla esteellä, eli pysähtyi ja hyppäsi paikoiltaan. Sen laukka oli myös _melko_ mielenkiintoista pupulaukkaa. Myöhemmin katsoin videoita aaseista, jotka laukkaavat laitumella ja ne KAIKKI menivät pupulaukkaa! Eli pientä urakkaa tiedossa jos laukasta haluaa normaalimman näköisen.

Muutaman kerran se tuli korvat hörössä luokse hakemaan kauraa ja sitten taas harjoitukset jatkuivat. Sille tuli monta taukoa kun nostimme tai korjailimme esteitä, lopuksi otimme myös niitä vähemmäksi jotta se hyppäisi kujan edes kerran kokonaan laukalla. Ja se hyppäsikin!
Uskoisin että se tykkäsi tästä, sillä kun viimeiseksi laskin vielä esteet raviesteiksi, se meni kujan pari kertaa ihan itse läpi (siis ilman että sitä ajettiin raipan kanssa). Sen jälkeen se menikin peilailemaan itseään maneesin pienestä peilistä ja yritti kovasti kurkkia peilin taakse.

Kuka on tämä kuuma muuli tuolla ikkunan takana?

Kun suurin osa oli jo siivottu, teimme muulille pienen umpinaisen alueen jotta saisin sen kiinni, mutta sehän seisoikin kulmassa paikoillaan ja sain sen heti kiinni ja puin naruriimun päälle. Se joutui hetken odottamaan myös kiinni sidottuna (hyvä harjoitella sitäkin), eikä se oikein arvostanut. Siihen malliin se kaivoi tietään vapauteen että kohta olisimme olleet Kiinassa.

Jouduin hieman selvittelemään että mihin estekannattimet laitetaan, joten Ansku talutti muulia maneesia ympäri kun kävin etsimässä pihalta jonkun joka tietäisi. Muulille tuli ihan hiki sen mahtavaan alakaulaan, harjasin maneesissa karvat auki.

Kivennäinen ei arvoisalle Muulille enää kelvannut, joten veimme muulin ja kivennäisen aasien luo. Aasit saivat syödä Muulin jämät.